Hejsan! Vika viikko kotitoimistolla ennen kun suuntaan Kuopioon loppukuuksi, kukakohan on taas varastanut mun kalenterista päiviä.. Muutostakin on jo kaksi viikkoa ja vasta eilen sain aikaiseksi käydä rautakaupassa hakemassa ruuveja. Ei sillä, hylly joka niillä piti kiinnittää, odottaa edelleen kiinnittämistään. Ehkä tänään. Myöhemmin. Sais ehkä hyllyoperaation jälkeen palautettua työkalupakin, pari akkuporakonetta ja tikkaatkin oikealle omistajalleen, nyt noi esteettiset sisustuselementit nököttää jo toista viikkoa melko tarkalleen keskellä olohuonetta (nyt tätä kirjoittaessa iski mieleen, että onkohan täällä proppuja. Voi helkkari jos ei ole).
Kirjailin samalla kalenteriin ens viikon ohjelmaa ylös ja hirveästi omaa aikaa ei kurssilta näytä jäävän. Ja minähän tykkään verkostoitumisiltatilaisuuksista tunnetusti suunnilleen yhtä paljon kun vanhentuneesta maidosta, joten kiroilin täällä jo etukäteen seinille asiasta. Itse kurssisisältö on hyvinkin mielenkiintoisen oloinen ja odottelen aika paljon muutamilta luennoitsijoilta, mutta se kaikki muu.. yyh. Lisäksi tarkoittaa pitkälti sitä, että ratsastushaaveet ja tuttujen moikkailut ensi viikolta pitänee unohtaa jo kättelyssä ja jos aion ehtiä lenkille tai salille, niin kello on laitettava herättämään viideltä. Ei kuulosta nyt ihan mun jutulta (tosin ymmärrän, että iso osa kurssilaisista tulee muilta paikkakunnilta jne. joten ehkä heidän kannaltaan on kiva kun on järkätty jotain tekemistä, eikä tarvitse istua iltoja vaan jossain hotellilla - been there, done that). Mutta valivali, kai se on yritettävä "avoimin mielin" selvitä oheistoiminnastakin.
Tässä on myös pikku hiljaa pakko orientoitua siihen, että ei, en voi lähteä enää fillaroimaan ilman hanskoja. Tai ratsastamaan softshellissä, ei ole nimittäin vähään aikaan ollut niin kylmä kun eilen maastolenkin jälkeen. Tarkoitus oli mennä vähän reippaammin, mutta lokakuun illat on turhan pimeitä kunnon kiitolaukkoja ajatellen, joten homma meni köpöttelyksi. Virhearvio ja vilpoisa sellainen olikin. Yritin lämmitellä loppumatkan taluttelemalla the Ponia, mutta syväjäätymistä nyt ei selätetäkään ihan niin helpolla. Ja kaivoin sitten tänä aamuna kaapinperukoilta topparatsastushousut valmiiksi esille seuraavaa lenkkiä ajatellen. Jippii. Nähtäväksi jää enää, mitä meikäläisen vastaherätellylle juoksuinnolle mahtaa tapahtua.
Pakko jatkaa kirjoitushommia ja ensi viikon valmistelua, joten moi taas ja paremmalla ajalla (mitä se on..?)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti