Hullu mikä hullu, ei se siitä mihinkään muutu

On taas SE aika vuodesta. Nimittäin Hullut Päivät. Olen yrittänyt epätoivoisesti aina pk-seudulla asuessani vältellä kyseiseen liikkeeseen astumista kahjokauden aikaan (ei sillä, että muuten hirveästi Stockalla shoppailisin, mutta Herkun tuoreisiin leipiin ja erikoisjuustoihin olen aika pahasti onnistunut koukuttumaan). Olen kerran joskus lukioaikoina ollut kyseisessä ostoshelvetissä kaverin ylipuhumana ja onnistuin silloin saamaan kylkeeni julmetun mustelman ja melkoiset traumat siitä ihmispaljoudesta, vetää vertoja pahimmille jouluruuhkille. Ja mainittakoon, että minä en saa mustelmia muuten oikeastaan koskaan, mikä on ehkä ihan hyvä asia, sen verran useasti kuitenkin kolhin itseäni huonekaluihin, auton oviin, hissin väliin, you name it. Terveisin urpo, joka iski tänä aamuna silmäkulmansa vauhdilla vessan peilikaappiin.

 Pienenä johdatuksena: olen joidenkin asioiden suhteen liiankin neuroottinen kontrollifriikki, jolla on asiat kolmessa kalenterissa ylhäällä minuutin tarkkuudella, mutta toisaalta saatan unohtaa kerta toisensa jälkeen ostaa hammastahnaa, shampoota tai astianpesuainetta aikoja sitten loppuneen tilalle. Deodorantti on ihan pahin. Saatan seisottaa kaapissa jotain jämäpurkkeja kyllä tästä vielä pariin kertaan riittää -ajatuksella ja kun käyttödödö loppuu, niin kaivan nuo jämät esille huomatakseni, että ne törpöt on kyllä ihan aikuisten oikeasti tyhjiä. Lopulta muistan ostaa uuden ehkä noin viikon hienhajuisena kärvistelyn jälkeen ja sekin niin, että kassajonossa seistessä tajuan, että niin ai helkkari, se Rexona ja pinkaisen hirveällä sprintilla nappaamaan putelia hyllystä kanssajonottajien mulkoillessa pahasti. 

Päätin kerrankin toimia kuten Vastuulliset Ihmiset ja hankkia varadeot ajoissa kaappiin. Hulluilta päiviltä (okei oli mulla taustalla ehkä tietty uteliaisuus käydä kurkkaamassa, onko se ihan yhtä sekopäistä menoa kun mitä muistelin. On se, tosin taisin selvitä mustelmitta tällä kertaa). 

WhatsAppin puolelta: kävin vuosisadan shoppailuilla!!

Nauratti poistua liikkeestä taskuun mahtuvat valokynät ja deopakkaus pakattuna jättiläiskokoiseen muovikassiin. Taisin olla huono aasiakas verrattuna suurimpaan osaan kävijöistä.. On siinä kyllä jotain pelottavaa, kun jengi roudaa maaninen kiilto silmissään ostoskärrykaupalla tavaraa autojen takakontteihin. Ehkä voin kuitenkin maksaa tuotteista pari euroa enemmän siitä hyvästä, että saan jatkossakin käydä kaupassa ihan rauhassa. Tai sitten ens kertaa ajatellen hankin shoppailureissulle jotkut jenkkifutikseen tarkoitetut suojavarusteet ja alan käyttää astetta härskimpää kyynerpäätaktiikkaa. 

Lopuksi ohje, kuinka näyttää kerrankin jotakuinkin normaalilta itseltään kuvassa: selaa hississä nettiä -suosittelen jotain tosi laadukasta kuten iltapäivälehtien sivut-, töki kosketusnäyttöä saadaksesi tekstiä suuremmaksi (jolloin kännykamera syystä X aktivoituu) ja normihuolimattomalla käsittelyllä saat varmasti painettua jotain sadasta sivupainikkeesta niin, että kamera nappaa hissin peilin kautta vahinkokuvan. Olen kyllä ihan vähän ärsyyntynyt siitä, että silloin, kun en yritä ottaa kuvaa, niin se kamera on kerrankin suunnilleen suorassa ja näpsystä tulee edes suht tarkka. Aiheesta kukkaruukkuun, jos pönötän aina kännykkää selaillessani noin tyylikkäässä asennossa, niin voi helkkari. Puolustaudun sillä, että likinäköisenä mun on lasien kanssa helpompaa lukea kun teksti on vähän kauempana nenästä..

(tähän onkin taas ihan hyvä lopettaa)