Sure that you know what to do

Huomenna alkaisi sitten virallisesti talvikuukaudet. Tulisi nyt sitä lunta.. Hajoilin eilen ihan totaalisesti lenkkipolulle kun tie oli sieltä täältä jäässä ja kombinaatio kylmä + katupöly otti kurkkuun siinä määrin, että fiilis oli lenkin jälkeen koko loppuillan kun olisi kaktuksen syönyt. Kävi mielessä, että ensi kerralla otan kyllä duathlonin ja fillaroin ensin Haltialaan/Paloheinään tai hemmetti vaikka Luukkiin päästäkseni juoksemaan jonnekin muualle kun pääväylien varrelle. Ja voisihan sen alueen hölkkähullujen kehuman Nuuksionkin käydä testaamassa (joskin voin vaan kuvitella, miten hyvältä auto haiskahtaisi sen jälkeen kun köröttelisin lenkin päätteeksi takaisin kämpille hikikamppeet niskassa. Namm).

Tänään oli vuorossa kuntosalia aika löysällä meiningillä, en tiedä oliko käsivarret edelleen lötköspagettia muuton takia vai mistä oli kyse, mutta melko lunkisti tuli otettua. Ensi viikosta lähtien tarkoitus olisi siirtyä treenaamaan ihan oikeasti kolmijakoisella ohjelmalla (löysin "luo treeniohjelma" -ominaisuuden heiaheiasta eilen ja heti testiin). Pitäisi vaan saada hankittua se salikortti, mutta kun käyttämäni salin toimiston aukioloajat ei oikein natsaa miun treeniaikoihini. Ja hey, huomenna olis ratsastustunti :) ahdistaa vaan, kun julkisella liikenteellä perillepääsy vaikuttaa aika hankalalta. Oikeesti vähän säälittävää repiä iloa perusratsastustunnista kun vertaa niihin hevostelumahdollisuuksiin, joita Kuopiossa oli.. Mutta jostain se on täälläkin aloitettava (elän selvästi vielä jossain mystisessä utopiassa, jonka mukaan meikäläisen apurahalla mahdollistettaisiin ratsastaminen täällä. Hah hah).

Kävin muuten eilen illalla Tikkurilan kirjastolla ja hankin uuden kirjastokortin plus nappasin pari romaania mukaan iltalukemistoksi, vihdoinkin! Nyt voisi olla ehkä hyvä hetki keitellä kupillinen kahvia, sulkea tietokone ja heittäytyä sohvalle lueskelemaan Avalonin usvia. Hauskaa Halloweenia, palaillaan paremmalla ajalla!

Kuitenkin Kehä III:n ulkopuolella

Moikka! Pahoitteluni venähtäneestä postaustauosta, mutta allekirjoittanut tosiaan siirsi kirjansa ja kamansa Vantaalle, toivottaen Kuopiolle hellät hyvästit (no en nyt ihan lopullisesti, töiden puolesta siellä tulee varmasti vielä pyörittyä). Ennen varsinaista muuttoruljanssia olin lomittamassa muutaman päivän perustöiden lisäksi, joten kone on ollut auki lähinnä sähköpostien lukemista varten. Ja tänään sähköpostisysteemini sekosi jostain syystä, joten se meni sitten siinä..

Perjantai-lauantai meni tavaroita pakkaillessa ja autoon kuskatessa, lauantaina iltapäivällä ajettiin kuormat ja purettiin saman tien kun muuttoauto piti käydä palauttamassa vielä kuluvan vuorokauden puolella. Ihan vähän jännitti kun tiet oli jäässä ja molemmissa autoissa kesärenkaat alla, Mikkelin tienoilla ainakin jopa pääväylällä oli lunta ja riitettä paikoitellen. Hienosti osui kelit, kun tänään ollaan taas hellelukemissa. Odotan innolla pääseväni lenkille tuonne vesisateeseen.

Keittiökriisi

Täällä kämpällä vallitsee hirveä sekamelska edelleen, voitte vaan arvata paljonko sitä tavaraa näyttää nurkissa olevan, kun muutto tapahtuu 78 neliöstä 42 neliöön. Niinpä. Suurin osa on jo purettu ja toivon, että loput tästä siirtyy hiljalleen parin seuraavan päivän aikana kaappeihin ja ulkovarastoon. Osa tavaroista lähti jo äiteen nurkkiin ja lisääkin olisin voinut siihen lastiin laittaa, mutta olkoon. Kyllä tää tästä. Just kävi muuttofirman edustaja hakemassa lainalaatikot pois, joten muutama neliö tilaa vapautui käyttöön (tuntuu aika juhlavalta, kun vessan oven pystyy avaamaan vihdoinkin kunnolla eikä tarvitse enää pusertautua kapeasta raosta huoneesta toiseen siirtyessä). Muuttoilmoitus on tehty ja vanhan asunnon avaimet pudotettu postin kuljetettavaksi,joten eiköhän tämä ala kohta olla tässä. Ei kiitos ihan heti uudestaan..

Viimeinen kuva Kuopion kämpältä.. Harmi, kun en tajunnu napata 

todistusaineistoa pakun tavaramäärästä.

Arvatkaapa muuten, kuka ignoorasi totaalisesti sellaisen pikkujutun kun talviaikaan siirtyminen? Ihmettelin sunnuntaina ihan tosissaan, että on se nyt vaan yks perkele kun telkkariohjelmat tuli täysin vastoin ohjelmakarttaa - mistä syytin toki kunnallisvaaleja, nih, tollaset vaalilähetykset sotkee kaiken ja kenelläkään ei ole kivaa ja niin edespäin. Sisukkaasti halusin uskoa omaan ajanlaskuuni maanantaiaamuun asti, mutta ei auta, talviajassa ollaan ja iltaisin on taas pimeää kun perseessä, joten kynttilät esiin.. Elän muutenkin tavallaan tunnin jäljessä koko ajan, kun ajoitan työni aika pitkälti Tanskan aikaan. Joku nero taisi väittää ajan olevan suhteellinen käsite ja miun subjektiivinen näkemykseni siitä on tällä hetkellä harvinaisen sekava.

Elämä on.

Miksi joka vuosi jouluhössötys alkaa aina aikaisemmin ja aikaisemmin? Nyt on lokakuun puoliväli ja ensimmäiset tonttulaulut kuultu ja pikkujoulumainokset seinillä. Mokomat pilaavat koko homman idean, ei näin. Tai ehkä olen vain itse myöhässä, jouluvalot tulee laitettua itsenäisyyspäivän tienoilla (okei, ymmärrän että ne valot on kivat ja oikeasti käytännölliset omakotitalossa, jossa on ankea ja pimeä piha loppusyksystä. Mutta kerrostalossa?!?). Samoin tässä taloudessa ne jouluvalot otetaan pois loppiaisena samalla kun heivataan kuusi pihalle tai takkaan. Ei tarvitse varmaan mainita näistä jenkkihenkisistä epilepsiakohtauksen laukaisevista, kaikissa sateenkaaren väreissä vilkkuvista jouluköynnöksistä, joiden yläpuolella rautalangasta taivuteltu porovaljakko lentelee perisuomalaisessa vesisateessa. Aaahhh visuaalinen orgasmi taattu.

Löytyy tästä paljon positiivistakin, meinaan Alkoon on tullut jouluglögit myyntiin. Tähtiglögi on niin hyvää, että pakkohan sitä oli -hieman häpeillen kylläkin- kotiuttaa pullollinen. Joten tässä sitä nyt hörpitään kuumaa glögiä ja nakerrellaan iltapalaa. Siinä vaiheessa kun muut joulun alla kokoontuu hörimään glögiä parempaan kurkkuun, meitsi on jo juonut itsensä iloisesti yli ko. juomasta enkä enää nolaa naamaani kulauttamalla omin voimin koko pullollista. That's the way it works! Joskin noin yleisesti sanakirjaan voitaisiin ehkä lisätä miun kuva sanan "nolo" kohdalle. 

En yleensä hirveästi kiduta teitä sisustustaido(ttomuude)llani, mutta sori, nyt kohde sattuu olemaan maailman kusenkeltaisimman eteisen -eli eniten vihaamani kuvailuvalaistuksen- ainoa huonekalu. Haluan oikeasti opetella käyttämään tota vanhempaa Olympuksen kameraa, joka on siis tällä hetkellä ainokaiseni.. Kertoo ehkä jotain, että kamera on asustanut hellässä huomassani nelisen vuotta ja opin tänään käyttämään sen manuaalisalamaa. Erävoitto! Meillä ei oikein tuo saumaton yhteistyö synkkaa muuten kun aurinkoisena päivänä ulkosalla kuvatessa, mikä aiheuttaa astetta suurempaa harmistumista, sillä tiedän tasan tarkkaan, että pystyn parempaan. Tai siis kamera pystyy. Tuossa siis armas eteiseni, johon siirsin eilen (tai toissapäivänä.. no, joskus) lipaston ja rehuja. Ja yllättäen kynttilän. Toi kuvassa esiintyvä yksilö on vaniljantuoksuinen ja istuin jokin aika sitten eteisen lattialla nuuskimassa sitä ihanaa tuoksua ja kuunnellen naapurien riitelyä tuntien itseni vain vähän oudoksi. Persauksen puuduttua piti siirtyä takaisin sohvalle dataamaan. Siinä hommassa olen edelleen. Ja olen todennäköisesti vielä tunnin kuluttuakin, vaikka huomenna olis herätys kuudelta. 

Kaksi vasenta jalkaa

Vihdoinkin sain lisättyä noi ylimääräisiksi jäävät huonekalut myyntiin Huuto.netiin, yllättävän kauan muuten kesti ennen kun tunnukset hyväksyttiin niiden luomisen jälkeen. Ehkä olen vaan tottunut sihen, että käyttäjätilit aukeaa normaalisti sillä hetkellä, kun olet ne tunnukset saanut naputeltua. No joka tapauksessa. Se asia hoidossa. Paku vuokrattu kuun viimeiselle viikonlopulle ja sitten se on adios tälle kämpälle. Aika haikealtahan se tuntuu muuttaa puolet pienempään (josta siitäkin vessa vie kolmanneksen, kiitos iihanien uusien rakennussäädösten.. Siellä kylppärissä mahtuu nyt tosiaan isompikin porukka tanssimaan hutikassa ripaskaa ilman että tarvitsee pelätä seiniin törmäämistä. No, miehän oon aina valittanu liian pienistä vessakopeista, jossa ei mahdu istumaan ilman että polvet kolisee oveen. Eipähän ole sitä ongelmaa, mutta oisko joku välimuoto hei mitään..?)

Kävin aamulla ennen töiden aloittamista juoksemassa mäkiä, mutta energiaa oli liikaa vielä siinä neljän paikkeillakin, joten jatkoin minähän-en-ryhmäliikuntatunneille-mene -missiotani ja suuntasin yliopiston jumppaan. Maanantaisin tarjolla on vaihtuvia teematunteja ja tänään vuorossa streetdance/hiphop (tämän olisin toki voinut tarkastaa ennen kun säntään pää kolmantena jalkana sinne nolaamaan itseni). Fail. Vaikka tanssitaustaa jonkin verran löytyykin, niin nyt oli pakko todeta, että sori ei ollut mun juttuni. Lukiossa kokeiltu breakdance oli fyysisyytensä ja lievien akrobatiavaatimusten vuoksi ihan huippua ja siihen aikaan ghettoblastereista soi vielä vanha kunnon Run-DMC. Nykystreetdance taas.. ei jumalaut hajoilin jo sille musiikille (tai lähinnä lyriikoille, jotka tuntui perustuvan sanojen bitch/sexy/fuck/yeah toisteluun vain sanojen keskinäistä järjestystä vaihtelemalla) niin pahasti, että sekoilin askeleissa. Ja jotkut moittii metallisanoitusten olevan naiiveja ja typeriä.. Tunsin muutenkin olevani niin väärässä paikassa kun ihminen vaan voi. Tulipahan koetettua. Don't get me wrong, ohjaaja oli ihana ja osasi hommansa ja ei varmastikaan lajissa itsessään mitään vikaa ole, mutta ei vaan napannut. Onneksi kaikkien ei tarvitse pitää kaikesta.

Kauppareissulla heitin yhdet talvisaappaat vielä suutarille vetoketjujen vaihtoa vartem ja siinä vähän leuka loksahti kun kuulin jonoa olevan kahden viikon verran. Vau. Toisaalta kyllä hienoa, että suutareillakin riittää hommia edelleen. Palauttaa uskoa siihen, ettei tässä vielä ihan kertakäyttökulttuurissa elellä. Toivon vaan, että saan saappaat takaisin ennen kun siirryn romuineni etelämpään. Olen käyttänyt tän kyseisen pajan palveluja aiemminkin ja kieltäydyn viemästä kenkiäni muualle, kiitos vaan. Pysyn uskollisena asiakkaana.

(Oli hienoa huomata, että kello on varttia vaille yksi yöllä. Taitaa olla aika mennä nukkumaan..)

Suhtaudun tähän asian vaatimalla vakavuudella

Jos en mitään muuta osaa kokkailla, niin ainakin teen pahuksen hyvää makaronilaatikkoa soijarouheella. Nyt on hirveä ähky päällä kun pakkohan se oli santsata.. Eli hyvää aikaa päivitellä tänne jotain turhanpäiväistä kun ei kykene olotilansa takia kunnolla liikkumaan :)) Plus tietysti seuraan Felix Baumgartnerin ennätyshyppyä 39 kilsan korkeudesta. Hullu mies.

 
Njo. Nukuin ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin hyvin ja heräsin edes jotakuinkin pirteänä yhdeksältä (hups). Olin sopinut ratsastusreissun vasta kahdeksi, joten ehdin siivoilemaan taas yhden kaapin sisällön ja hoitamaan pari muutakin juttua siinä aamupäivästä. Tän postauksen kuvat liittyykin sitten seuraavaan tarinaan. Tajusin tosiaan puoliltapäivin, että jes, ei ole maitoa (mikä on verrattavissa about kahvin loppumisen aiheuttamaan katastrofiin) eli ei muuta kun takkia niskaan ja äkkiä kipaisemaan ostarille. "Äkkiä" on kuitenkin suhteellinen käsite, sillä mulle on tunnetusti täysin normaalia lähteä harhailemaan pisteestä A pisteeseen B vaikka metsän läpi, varsinkin kun vaihtoehtona olisi suoraan ostarille vievä asvalttipäällysteinen tie. Mutta ei se ole yhtä hauskaa.

Ainoa vaan, että (toimivaa) rannekelloa en enää omista ja akkunsa suhteen viimeisiään vetelevä kännykkäparka oli laturissa, joten hieman pelko persiissä koetin kiiruhtaa sitten loppumatkan. Kimppakyydit on erittäin jees, mutta kun ei oltu sovittu kun summittainen lähtöaika, niin olin ihan varma, että missaan kyydin. Olen muuten kerran tullu persmäkeä ton yläkuvassa näkyvän harjanteen laitaa alas.. Saattanut joskus mainita, että koheltaminen kuuluu ykköstaitolajeihini. Kokemusta mäenlaskusta on myös Alppien puolelta, silloin onneksi törmäsin Remyyn enkä jatkanut matkaani aiheuttaen ahterillani maanvyörymää Davosin paikkeilla.. (Näen mielessäni Iltaroskan lööpin: "Suomalainen turisti mokasi Alpeilla - tapaturman seurauksena kuuluisa laskettelukylä hautautui irtokiviin!")

Oli muuten ihan pakko koettaa tunkea käsi tonne kivenkoloon. Tähän aikaan ei käärmeet enää liiku, niin laskin olevani turvallisilla vesillä. Juu, ei käärmeitä, mutta se oli täynnä hämähäkinseittiä. Tuli kiire.. (Hämähäkit voittaa kammottavuudessa käärmeet 6-0 ihan koska vaan. Ne pienetkin, yäähh apua.)

Joka tapauksessa, ehdin maastoreissulle ja tänään oli varmaankin viimeisiä kauniin syksyisiä kelejä ennen pimeiden loskapaskapäivien alkamista - täydellistä sunnuntaiajanvietettä. Tajusinpahan vaan takaisintulomatkalla, että nyt on se aika, kun pitää kaivaa kaikki heijastimet taas kaapeista ja yrittää ripustaa niitä jokaiseen käytössä olevaan takkiin. Edelleenkään liiskaantuminen jonkun kotteron eturitilikköön pimeänsateisena syksyiltana ei ole imo se coolein tapa heittää lusikkaansa nurkkaan..

Hei hei mitä kuuluu

Puuh, oon yrittänyt käydä läpi vaatekaappeja ja heittää pois vanhimpia plus laittaa keräykseen meneviä omiin pinoihinsa muuton alta ja tsiisus mikä homma. Jotenkin sitä tavaraa kertyy nurkkiin ihan tolkuttomasti ja harvemmin tulee pidettyä kaapinputsaustalkoita. Ja mie kuulun antishoppailijoiden kastiin, joten en edes halua arvella, miltä näyttää kunnon shop-a-holicin kaapit..

Tunnustan olevani villasukkaholisti. Näistä en luovu.

Kaikki ei edes päässyt kuvaan..

Syysflunssakin on vihdoinkin ohi, ehdin hajoilla ihan totaalisesti vuotavaan nenään (keskiviikon keppijumppajoogassa pää alaspäin keikkuessa oli aika mielenkiintoista.. ensimmäinen kerta kun olen meinannut kirjaimellisesti hukkua räkään). Pääsin tänään vihdoinkin lenkkipoluille just sopivasti sateen alkaessa, mutta yllättävän hyvältä se silti tuntui. Yleensä eka lenkki flunssan jälkeen on jotain ihan kamalaa, nyt sujui kuuden kilsan pyrähdys ihan heittämällä reiluun puoleen tuntiin. Not bad. Joko askel on pidentynyt, tai sitten salillakäynnistä on tullut voimaa lisää siinä määrin, että juoksu pyörii aikaisempaa paremmin. Joskus positiivisiakin yllätyksiä. Ehkä ensi kesänä se puolimaraton.. Jos polvet vaan kestää.

Rikoin muuten torstaina uuden kamerani. Miten sitä voi olla niin huolimaton, ettei katso onko säilytyskotelosta vetoketju kiinni ennen nostamista..? Ei ollut ja sieltähän se kamera lipsahti sitten vauhdilla kulma edellä lattialle. Päällisin puolin ok, käynnistyy n. 15 sekunniksi ja objektiivi tulee normaalisti esiin, mutta siihen se sitten jääkin. Helvetin hienoa. Johan se ehti mulla ollakin pari kuukautta - ei tuo pikkupokkari nyt tolkuttoman kallis onneksi ollut, mutta silti harmittaa ihan älyttömästi.

//jatkan näköjään kohelluslinjalla ja kaadoin teevedet pitkin keittiön lattiaa. Onneksi ei tullut jaloille.

Salaatti on pahaa

En nyt sentään enää kärsi ihan yhtä negatiivisesta asenteesta salaatteja kohtaan, onneksi. Mutta jonnekin yläasteikäiseksi asti olin sitä mieltä, että salaatit on syömäkelvotonta kuraa, kiinanakaali paholaisen keksintöä ja tomaatti vähintäänkin myrkyllistä. Paprikalle olin nuorempana allerginen, joten sen syömättä jättämistä ei onneksi tarvinnut sen enempää perustella. Nykyisin kyllä popsin ne paprikat oikeinkin mielelläni pois pilaantumasta.. 

Vaikka meillä nyt peruskoulussa ihan suht hyvää sapuskaa olikin (muutamia poikkeuksia lukuunottamatta), niin salaatin virkaa hoiti yleensä joko naurisraaste surullisilla rusinoilla terästettynä tai vaihtoehtoisesti kiinankaalisilppu, johon oli sekoitettu hernemaissipaprikaa. Ja sitä salaattia piti aina ottaa kunnolla ja lautanen syödä tyhjäksi, joten varsinaisen ruuan hoideltuani istuin inhoa pidätellen pulpetin äärellä ja yritin upottaa viimeisenä sen surullisen salaatin. Rutikuiva kiinankaalisalaatti muuten upposikin hyvin taskunpohjalle ja sieltä seuraavalla välitunnilla koulun viereiseen metsikköön, naurisraasteen kanssa piti käyttää enemmän luovuutta tai sitten yksinkertaisesti syödä se. En ole muuten varma, huomasiko kukaan koskaan tätä salaatin salakuljetusta (no niin äitee, tiedät nyt tämänkin miun hurjan villistä lapsuudesta..).

Pikku hiljaa opin ensin sietämään perussalaatteja, myöhemmin ihan pitämäänkin niistä. Tomaatin kanssa meni pitkään ja kiinankaaliin en muuten koske vieläkään, vaikka muuten en hirveästi ruoka-aineita välttelekään (poislukien tietty liha, mutta se nyt on toinen tarina). Kun sain iskostettua tajuntaani, että salaatissa voi olla vähän muutakin kun ne perusainesosat ja että se voi olla oikeasti hyvääkin, olen alkanut testailemaan erilaisia ruokaisampia salaattiversioita ihan vapaaehtoisesti. Tarkoittaa käytännössä sitä, että jos salaatissa on juustoa tai pähkinöitä, niin olen yleensä ihan fiiliksissä.. Samoin tuoreet mansikat tai viinirypäleet siellä kurkkujen keskellä köllimässä saa kuolaamaan. On näköjään vähän turhan helppoa huijata meikäläinen syömään ne rehutkin..

Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että ideat alkaa loppua salaatin piristämiseksi. Olen koettanut googlailla, mutta joko saan vaihtoehdoiksi jotain ihan perussalaatteja tai sitten turhankin erikoisia gourmet-virityksiä, joihin tulee sellaisia raaka-aineita, joita ei ihan tuolta lähi-Prisman hyllyiltä löydy. Ideoita? Terveellisyys ja keveys on toissijaista, en ole ikinä uskonut salaatin olevan se ykkösvaihtoehto jos haluaa välttämättä harrastaa ravitsemuksellista itsekidutusta.

Flunssapäivän "mitä-kaapista-löytyy" -salaatti

eli friseesalaattia, miniluumutomaatteja, kurkkua,

raejuustoa ja saksanpähkinärouhetta

Jurassic Park!!

Onko hei olemassa coolimpaa tapaa viettää lauantaita kun kierrellä museossa dinojen keskellä? :))) Taidan kyllä olla ihan menetetty tutkijanörttitapaus, kun hengaan ihan onnessani luonnontieteellisen museon näyttelytiloja läpi aurinkoisen lauantain kunniaksi. Ei vais, kaikenlaiset museot on oikeasti mahtavia paikkoja ja tulee vierailtua niissä ihan liian harvoin. Seuraavana listalla taitaa olla Ateneum, olen niin juntti etten jaksa tajuta suurinta osaa nykytaiteesta, joten tyydyn ihailemaan klassisempaa kamaa. 

Kamera sanoi heimoi ja hyvää yötä ekan tutkitun kerroksen jälkeen, joten sori, kuvapuolella on vaan lihattomia dinoja tarjolla. Jostain syystä muutenkin luupuoli ja kivettyneet fossiilit kiinnostivat enemmän kun täytetyt elukat lasivitriineissä, vaikka nekin oli kyllä hienosti toteutettuja. Linnut oli poikkeus, niitä katsellessa vierähti tovi (ja totesin haluavani oman varpuspöllön, miks kukaan ei oo kertonu niiden olevan ihania!) Eli susihukkasen, metsäkauriiden ja sen mustan korppiparin lisäksi haluan myös pikkuisia pöllöpalleroita mielikuvituslemmikkieläintarhaani.. Alakerran luunäyttelyn jouduin juokseen aika vauhdilla läpi, mikä jäi vähän kaivelemaan, mutta aukioloajat on aukioloaikoja. Ja nälkä siinä vaiheessa sitä luokkaa, et olisin voinut syödä vaikka vitriinissä olleen hirven. 

Löysin muuten pahan puutteen kamerastani. Siitä alkoi tosiaan akku piippaamaan, eikä lataaminen näköjään onnistukaan läppärin kautta. Mitvit.. ei mulla tietysti mitään laturia ole täällä mukana.

Taidan jatkaa Finrexinin ryystämistä, pari tuntia sitten alkoi aamuinen kurkkukipu muuttua palelemiseksi, eli ilmeisesti olen jossain vaiheessa onnistunut vilustuttamaan itseni. Ei auta kun makoilla huominen kirja kourassa sohvanpohjalla jos tämä ei tästä mene ohi, hienoa..

Nature's coloring book

Normaalisti en voi sietää torkuttavaa herätyskelloa, mutta tänä aamuna siirsin heräämisen hetkeä tunnilla. Pidän aamuista ja olen tottunut olemaan ensimmäinen hereillä, mutta jostain syystä nyt oli sellainen olo, että teki vain mieli käpertyä tiukemmin peiton alle ja unohtaa koko ympäröiva maailma. Ei se autuas tunne kyllä kovin kauaa kestänyt kun peruuttelevien rekkojen merkkiäänet alkoi kuulua siinä kahdeksan maissa ja ikkunan takana möyri kaivuri. Ah näitä kaupunkielämän iloja. No, pitävätpähän huolta, etten nuku päivien läpi. 

Tuntia myöhemmin kun olin saanut kumottua litran kahvia ja luettua sähköpostit, siirryin kehäkolmosen varteen odottelemaan salin suunnille vievää bussia - missaten ensimmäisen sopivan vuoron parilla minuutilla. Se on aina parasta, kun olet juuri kävelemässä siihen pysäkille mutkan takaa ja näet kuinka bussi huristelee ohi. Jes. Olisi ehkä kannattanut luottaa etiäisiinsä ja kääntyä takaisin kotiovelle siinä vaiheessa, mutta kun kovapäinen on, niin ei muuta kun seuraavaa odottelemaan. Päädyin tukemaan julkista liikennettä for nothing, sillä dumdiduu, sali aukeaa vasta kello 13.00 torstaisin. Kolmen tunnin odottelu olisi ollut vähän liikaa ja ei auttanut muu kuin lähteä seuraavalla vuorolla takaisin. Joskus miusta tuntuu, että näitä kämmäilyjä ei kyllä tapahdu kenellekään muulle ainakaan ihan näin jatkuvalla syötöllä. En tajua, miten voin olla samalla maailmankaikkeuden pahin perfektionisti joissain asioissa (onneksi työ kuuluu aika pitkälti näihin..) ja sitten taas toisaalta välillä tuntuu, että elän jossain ihan toisessa ulottuvuudessa (mm. miten niin pitäisi tietää, minä päivänä kuukaudesta maksetaan palkka?!). Olette muuten ehkä huomanneet, että käytän tekstissäni paljon sulkuihin laitettuja sivulauseita ja lisäkommentteja - teen samaa ajatuksissanikin, siis ihan vaan mielessä pyöriville lauseille tai tekstipätkille. Tätä on ehkä hieman vaikea selittää ja näin kirjoitettuna se kuulostaa ihan umpisekopäiseltä. No, kaveri sentään näkee unia, joissa on tekstitykset. Samalla viivalla ollaan. 

Myöhemmin lähdin fillaroimaan Viikin kampuskirjastolle hakemaan paria tenttikirjaa, joita ei tietenkään ko. kampuksen kirjastolla ollut (olisin toki voinut tarkastaa etukäteen netistä, mutta se olisi edellyttänyt aivan liian rationaalista ajattelua homman lähtökohdaksi ja ainahan on mukava pyöräillä reilu 20 kilsaa ihan vaan ei-minkään vuoksi, right?). Tarkoittaa huomiselle reissua keskustan kampuksen kirjastolle, missä en olekaan aikaisemmin päässyt käymään. Jotenkin houkuttaisi vierailla pitkästä aikaa Suomenlinnassakin, mutta ehkä sen reissun voisi tehdä pikemminkin viikonloppuna jos on hyvä sää.. Syksyllä tämä kaunis vaihe kestää niin lyhyen aikaa, että haluan saada siitä kaiken irti kun kerrankin on sattunut muutama sateeton päivä.

This is my four leaf clover

Tein tänään nuuskintareissun mahdolliselle uudelle salille ja kirosin taas mielessäni kun en ole miljonääri, joka voisi rakennuttaa alakertaansa (tai asuntonsa ylimpään kerrokseen, whatever, kaipa sitä jossain kartanossa kerroksia riittäisi) oman yksityisen kuntosalin. Kuopion asunto on nyt irtisanottu ja marraskuun alusta osoite muuttuu Vantaan suunnalle, joten yritän epätoivoisesti selvittää, mitä täällä voi tehdä tai harrastaa. Suurin osa suomalaisista (?) taitaa olla sitä mieltä, että pk-seudulla on parhaat harrastusmahdollisuudet, mutta tässä maassa on onneksi mielipiteenvapaus ja mie saan vapaasti olla sitä mieltä, että täällä liikunnan harrastaminen on perseestä. Oikeasti, 40-50 euroa ratsastustunnista? Eikä edes mikään yksityistunti tai pienryhmän valmennus vaan ihan peruspuksutusta isossa ryhmässä. Joo ei kiitos. En myöskään ihan hirveästi ilahtunu tsekkaillessani urheiluseurojen jäsenmaksuja tai noiden übertrendikkäiden salien liittymis- ja kuukausimaksuja. Ei kiinnosta maksaa satasta kuussa siitä, että saan jonottaa vartin haluamaani laitteeseen kun tsirpakka muidu lueskelee Cosmopolitaninsa loppuun siinä penkillä istuskellen. 

Tänpäivänen sali oli sarjassamme ihan jees jos nyt en löydä parempaa. Nyrkkeilysäkin puutteesta tulee isoin miinus. Seuraavalle kerralle voisin kuitenkin varautua korvatulpilla (ja normaalilla salivarustuksella.. sisäkengät olis ollu jees) ihan vaan varjellakseni ennestään koholla olevaa verenpainettani nousemasta enää enempää. Jes. Vannoin muuten lauantaina käytyäni juoksemassa tunnin lenkin "et-näe-kunnolla-eteesi" -kaatosateessa, etten liiku tänä vuonna enää kertaakaan vapaaehtoisesti. Se pahuksen sade alkoi pari minuuttia sen jälkeen, kun olin laittanut nokkani ulos ovesta. Ajattelin vaan, että en prkl käänny kun kerran ulos lähdin ja läpimärät lenkkarit toimi kyllä melkoisena motivaattorina ja adrenaliinitason kohottajana.. Näin kauan piti sitten se päätös. 

Taas asiasta ihan kukkaruukkuun: en ole koskaan oikein ymmärtänyt ranskalaisia parvekkeita, siis parvekkeita josta voit avata oven, mutta et pääse ulos, tai siis mitään varsinaista parveketta ei oven takana ole (kyllä, voisin sivutyökseni harkita jonkun selittävän sanakirjan laatimista..). Mikä niiden idea oikein on? Tuulettamista varten voi avata ikkunankin ja taloyhtiössä nyt on parvekkeella tupakointi kielletty, joten tupakkiovestakaan ei tässä tapauksessa ole kysymys. Estetiikallakaan noita ei oikein voi perustella, tiilikerrostalon seinässä oleva liukuhihnatuotantona valmistettu lasiovi. Ei vaan mene jakeluun.

Loppuun viime päivinä eniten soinut kappale. Donnie Darko on useammankin katselukerran jälkeen aivan mahtava leffa - eikä vähiten upean musiikin takia.. Myös leffassa soiva Gary Julesin versio Mad Worldista on ehdottomasti kuuntelemisen arvoinen.