Syksyn kunniaksi sitten salikausi avattu (hahaa, eihän tässä ollutkaan kun reilun puolen vuoden tauko) ja ei mitään rauhallista starttia tietenkään. Se on joka hemmetin kerta ihan yhtä fiksu päätös, mutta kun "kyllä on aina ennenkin noussu 50 kiloa.." Terveisin lötköspagettiraajainen urpo, jonka vatsalihaksiin koskee nyt jo, odotan kauhulla sitä huomisaamua. Nih. On se urheilu mukavaa. Voisin vaikka vaihteeksi varata ratsastustuntiakin loppuviikolle.
Tuhrasin muuten päivän ilmoittautumalla kursseille ja pyörittelemällä kalenteriani tästä vuodenvaihteeseen. Oikiksen puolella on se hyvä puoli, että pelkästään kirjallisuutta tenttimällä pystyy tekemään kiitettävän ison osan perustason opinnoista ja töiden puolesta vietän nyt muutenkin enemmän aikaa Suomen puolella näytteitä käsitellessä. Tai ainakin niin olen kuvitellut. Ehheh, katsotaan, mitä todellisuus tulee olemaan. Jotenkin epäilen, että maailmanloppu tulee ennen kun saan kandin rustattua ympäristöoikeudesta.
Niin tosiaan, kotiuduin eilen iltasesta taas Kuopion puolelle ja täällä on ihan oikea syksy nyt ainakin sademääristä päätellen. Aloin vakavasti harkita kumisaappaiden hankkimista raahautuessani salilta kotiin; lätäköiden väistely-yrityksistä huolimatta tennareissa oli parin kilometrin jälkeen muutama litra vettä sen perinteisen sukkahien lisäksi. Miten mun muistikuvissani syksyyn kuuluu kuulaat aamut, sellainen kalpea auringonpaiste, joka siivilöityy ruskan värjäämien lehtien läpi ja pimeät illat, jolloin katulamppujen valossa pystyi kävelemään pudonneilla, rahisevilla vaahteranlehdillä. Paskanmarjat, pikemminkin liukastua pimeässä puolimätiin sateen kastelemiin heiniin ja löytää itsensä makoilemasta pitkin pituuttaan koirankakkaroiden seasta..
Mie siirryn hiljalleen siivoushommiin (on se niin kivaa olla kotona..) ja palaan jossain vaiheessa paremmalla ajalla. Hyvää alkavaa viikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti