Joo-oh, minähän en pidä maidolla pilatusta kahvista enkä ainakaan pikakahvijauheista hyihyi. Miksiköhän olen parin kupillisen jälkeen onnistunut ihastumaan tuohon Cafe Vanillaan ihan täysin.. Alkaa kuukausittaiset kahvilaskut olla aika huimia, kun ensin tuli vaihdettua halpiskahvi Presidentin tummaan paahtoon ja nyt sitten tämä.
Lisäksi tipattoman tammikuun viettoa haittaa ajatuksen tasolla järjetön himo valkoviiniin. Sitäkään en ole aikaisemmin juonut juuri ollenkaan, mutta nyt. Ajatuskin lasillisesta valkkaria saa meikäläisen suunnilleen sillä sekunnilla repimään kenkiä jalkaan ja suuntaamaan kipinkapin kohti lähintä pitkäripasta. Vielä on sentään itsehillintä toiminut. Ei ymmärrä. Makumieltymysten totaalinen turnaround parissa kuukaudessa.
En myöskään koskaan osta lehtien irtonumeroita. Kestotilauksena tulee Tiede ja Luonto, muita lehtiä en pahemmin lue. Helsingin Sanomien sunnuntainumeroiden tilaamista olen välillä miettinyt, mutta sekin jäänyt harkinnan tasolle. Tänään tuli kuljettua lehtihyllyn ohitse ja jotenkin tuo "Rakastu punttikseen uudelleen - saliohjelma, joka motivoi" sattui silmään. Itse asiassa muuten ihan vieras lehti.. No, kokeillaan. Onpahan huomenna junassa jotain luettavaa. Todennäköisesti kuitenkin suivaannun taas ensimmäisten kymmenen sivun jälkeen, kun verkkokalvoille läjähtää vain mainoksia mainosten perään. Luotto näihin aikakauslehtiin on aika kova.
Terveelliset iltapalat taas.. Lähikaupassa oli joku uusi pähkinäsnack-irtohylly, jonka ohittaminen oli mission impossible (tai ehkä se Cruisen Tomppa olisi onnistunutkin ohittamaan naksut, mutta tämä herkkuhimoinen peruspirkko jäi kyllä lappamaan innolla sourcream & onion -maustettuja cashewpähkinöitä pussiin). Onneksi sentään mieltymys pähkinöihin on normaalilla tasolla, vaikka kaikki muut makunystyrät vinksottaakin..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti