Vihdoin ja viimein kotiutin eilen postista kauan himoitsemani nahkaiset ratsastussaappaat. Kävi maailmankaikkeuden uskomattomin tuuri noiden kanssa, meikäläisen jalathan on mallia hessuhopomaiset jalkaterät yhdistettynä superpitkiin riukupohkeisiin.. Juu ei löydy minkään merkin standardimalleista sopivia ja omilla mitoilla teettäminen olisi maksanut varovaisten tiedustelujen mukaan pyöreästi kuutisensataa euroa (tuota.. joo ei). Kannatti selailla ostetaan/myydään -sivustoja, sillä törmäsin tarjolla oleviin Königseihin, joka sattui olemaan just eikä melkein omille mitoille ja kukkarolle. En hirveästi miettinyt. Tuolla ne nyt istuu eteisessä odottamassa kelien lämpenemistä.
Sovitusta varten vaan olisi ehkä kannattanut napata tallilta saapasrenki mukaan.. Se napakoista nahkasaappaista kuoriutuminen kun on oma surkuhupaisa taiteenlajinsa (ihan kuten jalkaan laittaminenkin, nimim. muistan ikuisesti kuinka hankalalta saapaskoukkujen kanssa puljaaminen tuntui silloin aikoinaan kun niitä ensimmäistä kertaa käytti). Lievällä väkivallalla toki onnistuu, mutta siinä vaiheessa kun on nauranut itsensä spagettimaiseen olotilaan, ei toisen saappaan riisuminen olekaan enää mikään selviö. Mietin hetken jo ihan vakavissani, että pitääkö tässä nyt käydä pyytämässä naapurilta apua.
Alkaa tulla kiire kansikselle, joten tällä kertaa pidemmittä raapustuksitta soromnoo! Katsotaan, miten aktiivisesti ehdin päivittämään blogia viikolla, lupauduin töihin huomisesta lauantaille..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti