Eilisestä tunnista selvitty hengissä ja hauskaa oli. Ihanainen Emilia oli liikenteessä kameran kanssa, joten kerrankin sain nähtäväkseni raskauttavaa todistusaineistoa estesukeltamisestani (ööh noin kymmenen vuoden melko totaalisen hyppytauon jälkeen ei mikään mieletön ihme, että tyylissä hävitään Malin Baryardille. Tämä ei ole puolustus, vain toteamus. Treeniä, treeniä..). Onneksi alla oli kunnon tätiratsu Hevi, joka veti tasaisen reippaasti esteelle kun esteelle ja tsekkasi itsenäisesti linjat ja ponnistuspaikat ratsastajan tunaroidessa selässä. Jotenkin tuntuu nykyään oudolta ratsastaa hevosella, joka asettuu käytännössä automaattisesti liikkeen suuntaan, vaihtaa laukan ilman sen suurempia ponnisteluja tai jolla on ylipäätään jarrut olemassa vielä parin ensimmäisen laukannoston jälkeen. Ei sillä, Allu oli ja tulee aina olemaan paras nelijalkainen, jolla olen ratsastanut. Piste.
Kentällä muuten oli hyvinkin valoisaa, vaikka kuvissa kiiluukin vaan humman silmät ja meikäläisen (kuulemma vain lievästi härskinnäköisten mutta ah-niin-mukavasti polvia lämmittäneiden) katseenvangitsijasukkien raidat..
Jees. Bloggari poistuu hakemaan viikonloppuvierastaan juna-asemalta ja palailee todennäköisesti tänne seuraavan kerran jossain vaiheessa ensi viikolla, kunhan saa työt/referaatin/selkkarin ja pari muuta pakollista hommaa alta pois. Hauskaa viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti