Estesukeltaja vauhdissa

Eilisestä tunnista selvitty hengissä ja hauskaa oli. Ihanainen Emilia oli liikenteessä kameran kanssa, joten kerrankin sain nähtäväkseni raskauttavaa todistusaineistoa estesukeltamisestani (ööh noin kymmenen vuoden melko totaalisen hyppytauon jälkeen ei mikään mieletön ihme, että tyylissä hävitään Malin Baryardille. Tämä ei ole puolustus, vain toteamus. Treeniä, treeniä..). Onneksi alla oli kunnon tätiratsu Hevi, joka veti tasaisen reippaasti esteelle kun esteelle ja tsekkasi itsenäisesti linjat ja ponnistuspaikat ratsastajan tunaroidessa selässä. Jotenkin tuntuu nykyään oudolta ratsastaa hevosella, joka asettuu käytännössä automaattisesti liikkeen suuntaan, vaihtaa laukan ilman sen suurempia ponnisteluja tai jolla on ylipäätään jarrut olemassa vielä parin ensimmäisen laukannoston jälkeen. Ei sillä, Allu oli ja tulee aina olemaan paras nelijalkainen, jolla olen ratsastanut. Piste.


Kentällä muuten oli hyvinkin valoisaa, vaikka kuvissa kiiluukin vaan humman silmät ja meikäläisen (kuulemma vain lievästi härskinnäköisten mutta ah-niin-mukavasti polvia lämmittäneiden) katseenvangitsijasukkien raidat..

Jees. Bloggari poistuu hakemaan viikonloppuvierastaan juna-asemalta ja palailee todennäköisesti tänne seuraavan kerran jossain vaiheessa ensi viikolla, kunhan saa työt/referaatin/selkkarin ja pari muuta pakollista hommaa alta pois. Hauskaa viikonloppua!

Nnnnrgggghhhrrrmur

Terve vaan, jääkausi. Oliko pakko alkaa juuri nyt? Eikö ole mitänkään mahdollista, että huomenna olisi vielä ollut kivan leuto pikkupakkanen..? Just nyt tällä hetkellä nyppii aika pahasti kun pari aikaisempaa viikkoa elohopeat on pysytellyt ihan täydellisissä lukemissa.

On hallamailla elo vain niin pirun raskas juttu toisinaan

Capo testissä

Tuli taas huomattua, että maailma on pieni paikka. Törmäsin postireissulla muutaman kymmenen metrin päässä kotioveltani erääseen hevoshommista tuttuun kaveriin, jonka luulin oleilevan edelleen Saksassa. Hetki juteltiin ja selvisi, että hän oli tullut edellisellä viikolla takaisin Suomeen ja asutaanpa nyt sitten käytännössä toistemme naapureina. Että näin.

Huomenna joudun leikkimään ensin aktiivista opiskelijaa ja käymään ihan oikeasti paikan päällä parin tunnin luennolla (pelottavaa), sitten lupauduin eläinlääkintäapulaiseksi iltapäivälle (jostain syystä tämä huolettaa paljon vähemmän kun yliopistolle raahautuminen). Jos hyvä tuuri käy, niin ehdin kiireellä vielä verotoimistolle ennen sulkemisaikaa ja sieltä asuntoyhtiölle palauttelemaan toisen parkkipaikan avaimet. Torstai meneekin enemmän tai vähemmän hevosen selässä, ihan turha aikatauluttaa sinne mitään muuta.


Sain kandini miltei loppuun asti tarkastettua ja korjattua tänään, elättelen toivoja, että jaksan panautua siihen vielä ihan pienen hetken myöhemmin illalla, niin siinä se sitten olisi. Ärsyttää tehdä opinnäytteitä ristiin, mutta kun inhoan yli kaiken kirjallisten töiden tekemistä, niin yllättäen nuo molemmat tutkielmat on sitten jäänyt tähän viimeisiksi. Yhh. Mutta eipähän tuossa tosiaan ole kun ohjaajan kommenttien mukaiset muutokset tehtävänä, ei siis mikään järjettömän iso homma. Ne vähäisetkin aivosolut on vaan luhistumispisteessä tästä neljän seinän sisällä istumisesta, joten pieni hölkkälenkki tuskin tekee ainakaan pahaa..

Niinpä niin...

Polvi on paskana, reisiä kolottaa ja kädessä on iso haava

Blogista on tullut kunnon maanantaikappale, kun jostain syytä ehdin päivittää aina maanantaisin. Huppista. Viime viikko tosiaan hujahti töissä (lisää tunteja vuorokauteen, kiitos) ja lauantaisen "en muuten selviä tästä hengissä" -epätoivon jälkeen eilinen sunnuntaimaastoilu toimi parhaana mahdollisena palautuksena. Ja jotta ei vahingossakaan pääsisi ratsastustaidot ruostumaan, niin enköhän löytänyt itseni tänäänkin satulasta jo puoliltapäivin ;) Nyt on ollut muuten ihan huippukelit hevosten liikuttamiseen, mutta jatkuva lumisade + Horzen topparatsastushousut = pöksyt, jotka imee kaiken kosteuden itseensä eikä ehdi kuivua seuraavalle päivälle.. Ihan hyvät housut muuten, mutta mikä idea on ollut tehdä topparatsarit kankaasta, joka oikein imaisee kaiken lumen lähitienoilta?

Illan soittotunti menikin sitten sinnepäin tai vielä huonommin, lahjattomat harjottelee mut tyhmät ei treenaa yhtään. Joskin näppäilyharjoitukset haljenneilla sormenpäillä oli jo lähtökohtaisesti the huono idea. Tällä viikolla lupaan kyllä harjoitella (katsotaan tämä lause uudestaan sunnuntai-iltana) ihan vakavissani, kun töitäkin on seuraavan kerran vasta lauantaina. Tai siis harjoittelen heti, kun kyynerpään pahin turvotus laskee ja sormenpäät suvaitsee hieman parantua (vitsi, vitsi..). Onnistuin kolauttamaan kyynerpääni töissä ovenkahvaan, lisäksi esitin perjantaina iltatallia tehdessä mielenkiintoisia akrobatianumeroita heittäessäni tasamaalla puolivolttia takalisto edellä johonkin kivenkulmaan. Astetta komeampi kämmenenkokoinen mustelma ja kävely vieläkin lievästi kankeahkoa..

Huomenna voisin käväistä avaamassa tämän talven hiihtokauden, vielä en ole laduille ehtinyt. Jääreittiä ei ole vielä avattu, mutta ainahan voi käydä kiduttamassa itseään Puijolla - tai jos oikein hurjaksi heittäydun, niin saatan jopa pakata sukset autoon ja ajella Kolmisopelle. Eiköhän täältä latuja löydy.

Älä odota ihmeitä maanantaisin

Vihdoin ja viimein kotiutin eilen postista kauan himoitsemani nahkaiset ratsastussaappaat. Kävi maailmankaikkeuden uskomattomin tuuri noiden kanssa, meikäläisen jalathan on mallia hessuhopomaiset jalkaterät yhdistettynä superpitkiin riukupohkeisiin.. Juu ei löydy minkään merkin standardimalleista sopivia ja omilla mitoilla teettäminen olisi maksanut varovaisten tiedustelujen mukaan pyöreästi kuutisensataa euroa (tuota.. joo ei). Kannatti selailla ostetaan/myydään -sivustoja, sillä törmäsin tarjolla oleviin Königseihin, joka sattui olemaan just eikä melkein omille mitoille ja kukkarolle. En hirveästi miettinyt. Tuolla ne nyt istuu eteisessä odottamassa kelien lämpenemistä.

Sovitusta varten vaan olisi ehkä kannattanut napata tallilta saapasrenki mukaan.. Se napakoista nahkasaappaista kuoriutuminen kun on oma surkuhupaisa taiteenlajinsa (ihan kuten jalkaan laittaminenkin, nimim. muistan ikuisesti kuinka hankalalta saapaskoukkujen kanssa puljaaminen tuntui silloin aikoinaan kun niitä ensimmäistä kertaa käytti). Lievällä väkivallalla toki onnistuu, mutta siinä vaiheessa kun on nauranut itsensä spagettimaiseen olotilaan, ei toisen saappaan riisuminen olekaan enää mikään selviö. Mietin hetken jo ihan vakavissani, että pitääkö tässä nyt käydä pyytämässä naapurilta apua.

Alkaa tulla kiire kansikselle, joten tällä kertaa pidemmittä raapustuksitta soromnoo! Katsotaan, miten aktiivisesti ehdin päivittämään blogia viikolla, lupauduin töihin huomisesta lauantaille..

Vantaalla vaihteeksi

Joo terve. Tosiaan Vantaalla ollaan, siirryin tänne viime lauantaina ja sen jälkeen olen ahkerasti kirjoitellut gradua. Oikeesti. Alan olla kirjallisuuskatsauksen kanssa valmis, johtopäätökset ja tulokset pitäisi vielä naputella lopullisessa muodossa ylös. Hyvä minä. Kyllä se joskus valmistuu ja pääsen eroon tästä 24/7 housuntakaliston (muka)kuluttamisesta tietokoneen äärellä. Kuopiosta poistumisessa oli se hyvä puoli, että ei tule kehiteltyä mitään "pakko tehdä/siivota/lähtee muuten just nyt.." -välttelytaukoja tähän kirjoittamiseen. Reviiri pienenee kivasti neljän seinän sisälle, koska a) eksyn 100 metrin päähän tuosta ovelta ja b) täällä tulee koko ajan vettä kun sieltä esterin kuuluisasta hanurista, joten motivaatio lähteä nuuskimaan ympäristöä on miinuksen puolella. Onneksi tossa on spinningpyörä, jota olen testaillut pitkin viikkoa..

Jotenkin tänään pitäisi rohkaista itsensä ja raahustaa tuohon parin kilometrin päähän Jumbolle. Räntäsateessa. En yhtään ihmettele, miksi 99,9% pääkaupunkiseutulaisista inhoaa talvea. Tai siis tätä kuraloskaräkäkeliä, jota virheellisesti talveksi nimitetään. Sen sijaan ihmettelen yhä enemmän, miksi kukaan suostuu vapaaehtoisesti muuttamaan pk-seudulle. Joojoo työpaikkojen, kulttuurin, kansainvälisyyden ja parinsadan muun asian keskittyminen kehäkolmosen sisäpuolelle.. my ass.

Kolmen kuninkaan juhla

Joo-oh, minähän en pidä maidolla pilatusta kahvista enkä ainakaan pikakahvijauheista hyihyi. Miksiköhän olen parin kupillisen jälkeen onnistunut ihastumaan tuohon Cafe Vanillaan ihan täysin.. Alkaa kuukausittaiset kahvilaskut olla aika huimia, kun ensin tuli vaihdettua halpiskahvi Presidentin tummaan paahtoon ja nyt sitten tämä.

Lisäksi tipattoman tammikuun viettoa haittaa ajatuksen tasolla järjetön himo valkoviiniin. Sitäkään en ole aikaisemmin juonut juuri ollenkaan, mutta nyt. Ajatuskin lasillisesta valkkaria saa meikäläisen suunnilleen sillä sekunnilla repimään kenkiä jalkaan ja suuntaamaan kipinkapin kohti lähintä pitkäripasta. Vielä on sentään itsehillintä toiminut. Ei ymmärrä. Makumieltymysten totaalinen turnaround parissa kuukaudessa.


En myöskään koskaan osta lehtien irtonumeroita. Kestotilauksena tulee Tiede ja Luonto, muita lehtiä en pahemmin lue. Helsingin Sanomien sunnuntainumeroiden tilaamista olen välillä miettinyt, mutta sekin jäänyt harkinnan tasolle. Tänään tuli kuljettua lehtihyllyn ohitse ja jotenkin tuo "Rakastu punttikseen uudelleen - saliohjelma, joka motivoi" sattui silmään. Itse asiassa muuten ihan vieras lehti.. No, kokeillaan. Onpahan huomenna junassa jotain luettavaa. Todennäköisesti kuitenkin suivaannun taas ensimmäisten kymmenen sivun jälkeen, kun verkkokalvoille läjähtää vain mainoksia mainosten perään. Luotto näihin aikakauslehtiin on aika kova.


Terveelliset iltapalat taas.. Lähikaupassa oli joku uusi pähkinäsnack-irtohylly, jonka ohittaminen oli mission impossible (tai ehkä se Cruisen Tomppa olisi onnistunutkin ohittamaan naksut, mutta tämä herkkuhimoinen peruspirkko jäi kyllä lappamaan innolla sourcream & onion -maustettuja cashewpähkinöitä pussiin). Onneksi sentään mieltymys pähkinöihin on normaalilla tasolla, vaikka kaikki muut makunystyrät vinksottaakin..

Aloittaminen on aina vaikein osuus

Se on sitten salikausi avattu tältä vuodelta. Edellinen merkintä treenipäiväkirjassa on muuten syyskuulta, että ei tämä puoli kuntoilusta ole ainakaan liian aktiivista ollut.. Ja jotain hyötyä tästä huonounisuudesta, tänään ainakin sain kahdeksasta yhdeksään yliopiston salin täysin omaan käyttööni, ei tarvinnut jonotella laitteisiin.

minä ♥ kuvanlaatu

En arvannut lähteä ihan täysillä, joten tuli tehtyä liikkeet jonkin verran normaalia pienemmillä painoilla/lyhyemmillä sarjoilla. Ja mitä sitä turhaan jakamaan treeniä, kaikki lihasryhmät vaan kerralla. Kun kävin salilla pari kertaa viikossa, niin toisella kerralla tuli käytyä läpi selkä- ja jalkaliikkeet (yöks-kerta, selkäliikkeet on jotain ihan kamalaa..) ja toisella yläkroppa ja vatsat. Ei välttämättä kaikkien taiteen sääntöjen mukaan jaettu, mutta tällaiselle harrastelijalle toimi ihan kelvollisesti.


Oikeasti toi yliopiston sali on aika hyvä. Ainoa, mitä kaipaan aina silloin tällöin, on jalkaprässi, jossa liikerata olisi pystyasentoon (helpompi jostain syystä tuolle risalle polvelle) ja levypainot tankoon kyykkäämistä varten, mutta ilmankin pärjää ihan hyvin. Tykkään tuosta takanurkan vapaasta ylätaljasta, jolla en saa muljautettua olkapäätä sijoiltaan. Yliliikkuvat nivelet on kiva juttu. Not. Sattuneesta syystä allekirjoittanut suosii vapailla painoilla tehtäviä liikkeitä.


Ja miksi ihmeessä hilauduin salille? Erehdyin ilmoittautumaan mukaan Fitfarmin 16.1. alkavaan ilmaiseen kolmen viikon Go Fat Go-haasteeseen (no mitäs yllytettiin!) ja ajattelin ottaa vähän pehmeämmän startin. Veikkaan, että sitä dieettipuolta ei tule ihan pilkulleen noudatettua, tuskin saan sitä muokattua sopivaksi vegeversioksi ja painon pudottaminenhan ei ole tarkoituksena omalla kohdalla. Mutta jos nyt vähän saisi joulun jälkeen potkua tuohon treenaamiseen..

Kyl määki ku kerran muutki

Olen suuri alennusmyyntien vihaaja. Se uskomaton ostohysteria joulun jälkeen, kaupoissa pyörii populaa enemmän kun on kusiaisia Nuuksion näreikössä ja rekkeihin/hyllyille on kasattu kaikki tuotteet, joita kukaan täysjärkinen ei vahingossakaan ostaisi täyshintaisena. Mutta kappas, kun siinä on -10 pinnaa pois alkuperäisestä hinnasta, niin johan lähtee. Satakunta ihmistä huomaakin juuri sillä hetkellä tarvitsevansa juuri sen kyseisen tuotteen välttämättänythetioikeesti.

Päätin tiukasti tänä vuonnakin kiertää ne hiiskatin alet kaukaa, mutta toisaalta vanha talvitakki työntää siihen malliin vanuja ulos rikkikuluneista saumoistaan, että uusi oli pakkohankinta. Ja pihi kun olen, niin alestahan sen saisi ehkä edullisemmin.. Vähän skeptisenä lähdin tänään sitten kokeilemaan onneani heti aamusta kaupungille ajatuksella "ei sieltä kuitenkaan löydy mitään, ihan turhaa mutta saanpahan haukattua happea". Kurkin joulun alla kauppojen takkivalikoimia sivusilmällä ja totesin taas olevani mieluummin tyylitön EMPin tuotteisiin luottava grungemetalheadhippi kun käyttäväni niitä kaikkialla tarjolla olevia kiiltäväpintaisia, karvareunushuppuisia kammotoppatakkeja. Ensinnäkin ei-niin-mukavat ysärivibat niitä katsellessa oli välitön tosiasia, toisaalta ilman nuoruusmuisteloitakin imho ne takit näyttää lähinnä kurotuilta jätesäkeiltä. Ei ei ja vielä kerran ei. Kukin tyylillään ja jos joku tykkää, niin hyvä homma, mutta ei vaan ole mun juttu.


Sorruin jo ensimmäisessä liikkeessä. Top Sportissa oli hajakokoja treenitoppeja kympillä. Kyllä kiitos. Juoksuhousuja tai salikäyttöön tarkoitettuja capreja taas ei löytynyt kun koossa 44 tai vaihtoehtoisesti hintaluokassa 80 euroa ja enemmänkin.. Kirjakaupasta nappasin mukaan kolmella eurolla reseptikirjan, näitä joihin voi kirjoittaa omat reseptinsä ylös ja se takkikin tuli ostettua lopulta H&M:lta (josta en yleensä koskaan löydä mitään). Ei siis henkilökohtaista konkurssia, reilun 40 euroa sain tuhlattua koko reissulla, eli mukavasti alle alunperin arvioimani takkibudjetin. Jes. Ei ne kaikki alennusmyynnit ehkä olekaan niin kamalia..

Karvatursas

Nii-in, siellä se nyt makaa raatona sängyllä kun on ensin riehunu pitkin yötä ja valvottanut varmaan koko taloyhtiötä. On ne eläimet vaan aina niin ihania [/sarcasm]. En kyllä tajua, missä toi nukkapallo on ehtinyt pyöriä, harjasin kuitenkin koko kissan läpi jo tänä aamuna.

Pitäisi kohtapuoliin lähteä ratsastamaan tuonne tuuleen ja tuiskuun, kädet ja reidet on vaan eilisen ratsastustunnin jäljiltä edelleen käyttökelvottomassa tilassa. Pyysin tuntia, jossa jouluherkuttelut saisi kyytiä ja sen kyllä todellakin sain.. En muista, koska on viimeksi hiki juossut pitkin selkää alkuverryttelystä loppukäynteihin asti. No, teki hyvää ;) Tänään toivottavasti vähän rauhallisemmin..

Alan muuten vahvasti epäilemään, että tuolla ulkona on lämpimämpi kun sisätiloissa, nyppii pitää pattereita täysillä ja nukkua silti kahden untuvapeiton alla villasukissa ja flanellipyjamassa. Heräillen parin tunnin välein siihen kun on kylmä. Tiedän palelevani aika helposti, mutta kotonaan olisi silti kiva yrittää selviytyä arjesta ilman villahousuja. Ainoa lämmin huone on kylppäri, joten ainahan voin siirtää tietokoneeni sinne ja viihtyä selkä patteria vasten vessanpönttöä tuijotellen (plus falskaavaa hajulukkoa haistellen). Jippii. Miksiköhän ajatus kylppärissä asustamisesta ei nyt jotenkin innosta..?

Taaksejäänyttä elämää

Se olis 12012 holoseenin ajanlaskun mukaan sitten. Vuosi vaihtui allekirjoittaneen osalta äärimmäisen rauhallisissa merkeissä, jaksoin peräti puoliltaöin raahautua oloasussa tohon rantaan katselemaan pariksi minuutiksi (hyvin laimeaa) ilotulitusta. Puoli tuntia myöhemmin taisin olla jo umpiunessa. Alan selkeästi tulla vanhaksi, uusi vuosi on sentään aina kuulunut suosikkijuhlallisuuksiini.. Se seuraavana aamuna kaikkialta paljastuva roskan määrä taas ei hirveästi innosta.


Ja talvikin päätti tulla Kuopioon vihdoin ja viimein, tänään oli jo ihan mukavat pakkaslukemat ja luntakin siellä täällä. Sunnuntairatsastus auringonpaisteessa oli juuri sopiva piriste aamupäivälle (kylmään karaistumaton takalisto kiitti megapehmeästä ja -lämpimästä lampaankarvasatulasta, normisatulalla liikenteessä ollut maastoiluseuralainen vähän valitteli kelin vilpoisuutta..), jaksan taas homehtua koneella loppuillan näpräämässä exceliä. Reipas kävelylenkkikin houkuttelisi, mutta polvet on taas siinä kunnossa, että ylimääräiset liikuntaharjoitteet taitaa olla enemmän haitaksi tällä hetkellä. Onko olemassa polviystävällisiä lajeja..?

Yhh. Taidan tarvita ihanvaanpienen kupin kahvia. Mulla aktiivisuustaso laskee heti puolenpäivän jälkeen käytännössä nollaan ja jos päivän aikana pitää saada jotain tehtyäkin, se tarkoittaa käytännössä heräämistä aamuhämärän aikoihin.