Still alive..

Melkein kuukausi taukoa kirjoittelemisesta ja maaliskuussa viipotetaan jo kovaa vauhtia kohti kevättä. Hassua, kun vielä joskus kuudenkin aikaan tuntuu valoisalta, vaikka vielä vähän aikaa sitten tuntui, että just ja just puoliltapäivän pystyit käymään ratsastamassa ilman otsalamppua tai juoksemassa muutoinkin kun aamupäivällä (tai no, olihan ne iltaiset extremelenkit jäisillä teillä ihan hauskaa vaihtelua kunhan jaksoi pysytellä skarppina niin, ettei taittanut nilkkaansa. Bonarina täällä pienemmillä teillä noi saamarin kahjoautoilijat, joille ei vissiin kukaan ole vinkannut, että heijastimet viittaa välillä myös jalankulkijoihin, ei pelkästään aurausmerkkeihin). 

Tänne tulis yksi annos broilerinjauhelihapalloja

 juustokuorrutuksella kiitos. 

Kävin viikonloppuna Bauhausissa ostamassa siemeniä ja minikasvihuoneen (joo, eräs felis catus on hyvin avulias aatu noiden kaikkien vihreään vivahtavienkin asioiden suhteen) ja käytin ison osan lauantaistani istuttaessa sipuleita ja tomaatteja. Kesää ja hyvää satoa odotellessa. En tosin tiedä, miten noiden kasvattaminen parvekkeella tulee onnistumaan, kun tänne on tulossa ikkunaremontti - tosin jos käy hyvä tuuri ja remppafirman aikataulut pitää, niin tän kämpän osalta homman pitäisi olla valmiina ennen toukokuun loppua. Eli mun tuurilla täällä istuu heinäkuussa raksaukkoja viettämässä vartin välein lakisääteisiä kuuman kelin vuoksi ja se pölyn määrä tulee olemaan jotain käsittämätöntä potenssiin sata. Pessimisti ei pety. Mutta ehkä ens talvena työhuoneessani ei enää vedä ja lämpötilakin pysyy yli 17 asteessa. Ainoat asiat, mitkä nyt isommin risoo noihin remontteihin liittyen on se, että kissalle pitää etsiä remontin ajaksi hoitopaikka (lemmikit ei kuulemma saa olla paikalla remontin aikana. Haistakaa pee nyt oikeasti jos asukaskin on paikalla...), alkuperäiset täyspitkät pähkinäpuiset ikkunalaudat (joita rakastan palavasti) todennäköisesti lähtee ja pahimpana kaikista, uusissa ikkunoissa on kiinteät sälekaihtimet. Joo, minä vihaan noita hemmetin sälekaihtimia. Ehkä rumimpia hirvityksiä ikinä ja vaikka ne kelaisi kuinka sinne ylös kasaan, niin ne ovat silti siellä. Sellaiset valkoiset möykyt. Yöks. 

Ai miten niin haluat pedata sängyn? 

Mulla on aikeissa lähteä kohtapuoliin tsekkaamaan Vantaan uudistunut taidemuseo Artsi, joka mainostaa olevansa erikoistunut katu- ja performanssitaiteeseen, eli toivottavasti tarjolla on jotain uutta ei-kiasmatyylistä taidetta. Vantaa on kyllä ainakin katutaiteen osalta kunnostautunut, pitää joskus postailla paikallisista nähtävyyksistä. Ja tuo tänhetkinen Artsin nykymuotokuviin keskittynyt näyttelyhän tässä kiinnostaa erityisesti.