Okei, yritin kuvailla näitä suorastaan keväisiä maisemia matkalla salille, mutta en nyt sitten löydä kameran USB-piuhaa mistään, joten olkoon. Täällä on paljas asvaltti jo lähes kaikkialla, joten ei tarvitse enää varoa peilijäisiä lenkkipolkuja ja olen päässyt hurjastelemaan jonkin verran pyöränkin kanssa. Katupölykään ei ole ihan vielä niin iso ongelma, että se estäisi ulkoilua missään määrin. Good times, vaikka en kevätihminen olekaan. Eniten kuitenkin inhoan sitä juuri sulavan (lue: kalsean märän)/vielä jäisen rajamailla olevaa, likaisenruskeanharmaata alkukevätmaisemaa, joka tuntuu kestävän ikuisuuden. Todellisuudessa siis ainakin viikon..
Tein epämääräistä pikainventaariota ja osittaissiivousta vaatekaapilleni ja huomasin, että urheilukampeosasto alkaa paisua varsin huolestuttavissa määrin. En ole pariin vuoteen tainnut ostaa juuri muuta uutta kun sukkia - ja näköjään muutaman kerraston, treenipaitoja (pari on kyllä saatuja tai jotain tapahtumien tai vastaavien mainospaitoja, eli en tunnusta olevani ihan totaalisen poissa kontrollista) ja kahdet juoksutrikoot/caprit, kun olen aleista bongannut. Autsh.. Tosin noiden paitojen osalta kierto on valitettavan nopeaa, sillä teknisen materiaalin suunnittelussa ei vissiin ole ajateltu tuota "paskavesiviemärissä viikon kuolleena maanneen rotan ominaistuoksahdusta muistuttava pinttynyt hienhaju" -aspektia kankaiden pesulämpötiloja ilmoitettaessa. Tai ehkä syy on vaan mussa, ehkä vaan haisen hikoillessani sitten jotenkin normaalia pahemmalta, kun ei auta etikka huuhteluvedessä, ei treenipaitojen pakastaminen eikä muut kuulemani ja kokeilemani hikidunkkiksen eliminointikonstit. Tässä kohtaa kerrankin siis ajattelen kanssaeläjiäni ja päivittelen paitaosastoa aika ajoin vähemmän haiseviin yksilöihin.
Toinen huomioni -saman treenikampehyllykön äärellä- oli se, että vaikka olen kuinka vannonut sen nimeen, että varusteurheilu on turhaa pelleilyä (huom. minä siis tosiaan ratsastan ja vieläpä niinkin tyylikkäässä porukassa, että ollaan pistetty pystyyn leikkimielinen Kodittomat Ratsastajat ry.. Nimi perustuu siis siihen, että yleensä tallikamoissaan meistä itse kukin näyttää lähinnä vuosia katuojassa nukkuneelta), niin kummasti ne ekoina vuosina lenkeillä käyttämäni hupparit ja collarit ovat vaihtuneet vuosien myötä ah-niin-ihaniin juoksutrikoisiin ja ties mihin nopeasti kuivuviin teknisiin materiaaleihin paidoissa ja takeissa. Helkkari sentään, omistan jopa juoksusukkia. Jos joku olisi sanonut parisen vuotta sitten, että "siellä sää kuule parin vuoden päästä viipotat juoksemassa valoisan aikaan kehäkolmosen varrella, takalisto trikoisiin tungettuna ja jalassa jonkin sortin sukkainsinöörien taidonnäytteet", niin olisin nauranut räkäisesti ja pitkään. Tässä sitä ollaan. Ja samaan syssyyn on todettava, että paluuta entiseen ei ole, sillä käväisin sunnuntaina pikalenkillä collarit jalassa ja jestas, miten epämukavaa niiden kanssa oli hölkkäillä.. Hikinen, painava kangas heilumassa ja lätkimässä jalkoihin joka askeleella, kiitos ei enää. Ennemmin ne trikoot, olkoonkin, että pidän niitä ehkä epäimartelevimpana vaatekappaleena ikinä. Tai ehkä joku pinkki lateksinen kokovartalosukka voisi olla vielä enemmän no-no. Siinä menisi raja jo munkin (urheilu)vaatetusvalikoiman osalta.
Rehellisyyden nimissä tuon sunnuntaisen lenkin jäljiltä joudun pitämään nyt vähän taukoa juoksentelusta. Olen tuota.. hieman kilpailuviettinen ja satuin valikoimaan saman lenkkireitin jonkin seuratakeissa juoksevan, pikavilkaisulla suht kireässä kunnossa olevan miesporukan kanssa. Minähän en muuten päästä ketään juoksemaan ohi. Joten siinä sitä sitten juostiin keuhkot ja jalat aika viimeisiä vedellen ja mielessä pyöri vaan koko ajan "kääntykää nyt suatana jonnekin sivukadulle kun en mie jaksa enää". Eikä ne tietenkään kääntyneet, vaan suurimman osan lenkistäni juoksin sitten jäniksenä tän porukan edellä. Juu, keuhkoissa tuntuu edelleen. Mutta eivätpäs menneet ohi, hähhähhää (vissiin se porukka oli vaan jollain rennolla lämmittelyhölkällä, onneksi eivät vaihtaneet reippaampaan tahtiin tai mun olisi ollut pakko niellä ylpeyteni. Kintuista ei olisi irronnut enää yhtään kovempaa tahtia mitenkään..). Keuhkoissa vaan pihisee tuon lenkin jäljiltä ikävästi heti, kun vetää yhtään syvempään henkeä :))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti