Olen tainnut joskus mainita "lievistä" antipatioistani silittämistä kohtaan. Käytännössä en silitä vaatteitani oikeastaan koskaan, yritän valikoida kaappiini sellaisia rytkyjä, jotka joko eivät rypisty tai jotka eivät näytä rypistyneinäkään katastrofeilta. Tämä on tietysti suhteellista, sillä suurimman osan ajasta taidan olla lookiltani lähinnä rantojen mieshh.. -osastoa. Diplomaattisin kommentti, jonka olen tyylistäni ikinä kuullut oli "no sä oot nyt vähän sellainen boheemi". Njoo. Joskus ja jouluna joutuu kuitenkin silityshommiin, halusi tai ei, ja jouduin kaivamaan kahdeksan vuotta vanhan, uskollisesti palvelleen pukuni kaapista heti helmikuussa (merde, joudun tänä vuonna sonnustautumaan siistimpiin releisiin ainakin kahdesti, kun tässä vaiheessa on heinäkuullekin jo buukattu juhlallisuuksia kalenteriin).
Rakastan pellavaa vaatteissa. Ja tämä on todellinen viharakkaussuhde, sillä pellavan silittäminen on sieltä ja syvältä. 100% pellavan kanssa pieni ryppyisyys nyt kuuluu asiaan, mutta fiftysixtysuhteella miksattu pellava/puuvillakombo on täysin toivotonta saada siistiksi - ainakin jos puku on aikoinaan hankittu henkkamaukan alesta ja housujen saumat ja kangas ovat lähtökohtaisesti vinoon ommeltuja.. Että silitäpä siihen sitten veitsenterävät prässit. Onneksi on kuitenkin olemassa nerokas keksintö nimeltä hiuspinnit. En ole koskaan oikein innostunut niiden käyttämisestä hiuksissani, mutta pinneillä voi macgyver- tai niksipirkkahenkisesti fiksailla ties mitä. Kuten painella prässinpaikat kosteaan kankaaseen helpottamaan silittämistä. Toimii. Tosin kannattaa käyttää sileitä (ja vähän löystyneitä) pinnejä niiden kiemuraisten sijaan, silloin ei tarvitse edes höyrytellä mahdollisia pinninjälkiä pois kankaasta silitysvaiheessa. Kaikessa yksinkertaisuudessaan siis kaivetaan housut pesukoneesta, ripustetaan punteista roikkumaan saumat kohdakkain klipsihenkariin (tässä kohtaa olisi toki kiva juttu, jos niitä saumoja ei olisi ommeltu miten sattuu, mutta luovuus kunniaan jos laatu ei satu olemaan ihan priimaa), vedetään kangas mahdollisimman sileäksi haluttuun asentoon ja napataan kiinni pinneillä. Silittäessä ei tarvitse pahemmin muuta kun painaa taitos raudalla terävämmäksi ja huolehtia niistä kohdista, joissa kankaassa näkyy valitettavia epämääräisyyksiä.
Tosin saatan olla niin tunari silittämisessä, että homman hankaluus on ihan vaan meikäläisen omasta osaamattomuudesta kiinni, mutta tällä tavalla olen välttynyt tuplaprässeiltä tai linjojen vinoon/kierteelle vetämiseltä, kun pohjalla on jo auttava taitos. Vielä kun keksisin, miten kauluspaitojen silittämisen saisi edes auttavasti siedettäväksi hommaksi (muotolaskokset aargh!!), niin saattaisin jopa tuurilla saada verenpaineeni laskeutumaan normaaleihin lukemiin.. Tai sitten voisin vaan käydä heittämässä puvun pesulaan ja käydä kahvilla sinä aikana kun muut hoitavat homman tyytyväisyystakuulla, mutta minkäs sitä pieni ihminen pihiydelleen mahtaa.
Todella puhutteleva kuvanlaatu.
Suoraan pesukoneesta tullut kangas käsittelyssä..
Niin ja tuon kyseisen puvun silittämisen kanssa on muuten aina sama homma, kun istun ensimmäisen kerran, niin kangas näyttää välittömästi siltä, kun olisin nukkunut edellisen yön jossain katuojassa. Mutta voinpahan sanoa edes yrittäneeni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti