Tanskassa ollaan taas, Suomessa vietetyn varsin aktiivisen viikon jälkeen. Ihan ei Norskin lentäjälakko ehtinyt pilaamaan omia kulkusuunnitelmia, mutta toivottavasti pääsevät sopuun ennen kun on aika suunnata seuraavan kerran Suomen puolelle..
Vaikka täällä alkaa kevätesikot ja krookukset tehdä ihan tosissaan jo tuloa, niin kotopuolessa pääsin sentään vielä vähän talven makuun. Ainakin pk-seudulla on ollut niin onnettoman surkea talvi, ettei mitään rajaa ja olen talviurheilulajien ystävänä ehtinyt moneen kertaan manaamaan kaikki ilmojen henget alimpaan helvettiin. Pelkäsin jo, että talven saldo jää yhteen kaverin kanssa heitettyyn hiihtoreissuun lähiladuilla. Ei onneksi ihan. Istuskelin edeltäneellä viikolla kaikessa rauhassa naputtelemassa kotosalla jotain työjuttuja koneella, kun messenger välähti ja sain viestin "nyt ois muuten aika hyvät alet lumilaudoista, haluutko mennä illemmalla kattomaan?". Totta kai. Ja niinhän siinä kävi, että pienen kierroksen jälkeen kävelin tyytyväisenä kotiin uuden laudan ja siteiden kanssa. Hah. Ja pitihän se käydä testaamassakin, eli stanssi jotakuinkin kohdilleen ja ensimmäisen sopivan päivän tullen rinteeseen. Enpähän ollut aiemmin Messilässäkään laskenut (minähän asuin junnuvuoteni Himoksen lähistöllä, eli ne rinteet tuli paljon tutummiksi..), joten tuli koettua sekin samalla. Noin kymmenen (apua, oikeesti!?) vuoden tauon jälkeen Messilä olikin just sopivan simppeli paikka. Vähän ehkä lyhkäisiä rinteitä, mutta valivali, ehkä sitten joskus seuraavassa elämässä Sveitsiin tai Itävaltaan laskemaan niin ei tarvitse valittaa enää lyhyistä rinteistä :))
Miun tasapainoelimessä on todennäköisesti jotain
perustavanlaatuista vikaa. Luulin seisoneeni suorassa.
Eikä siinä. Yllättävän helposti palautui mieleen ja kyllä, ekan kuustuntisen perusteella uskallan sanoa rakastavani hyvin vilpittömästi tuota uutta Burtonin lättänääni. Lautakengät pitää vielä uusia jossain vaiheessa ja voishan tuon oman kypäränkin hankkia. Tosin olen sitä oldschool-sakkia, joka muistaa oikein hyvin, ettei silloin villillä ysärillä mitään kotsia käytetty. Olin kuitenkin ihan tyytyväinen vuokraamon lainapottaan, turvallisuus ja itsesuojeluvaisto kun ei ehkä ole koskaan olleet mun vahvoja puoliani ("no ei tartte mihinkään bunnyslopeen jäädä, mennään rinteeseen vaan, kyllä mä hississä pysyn pystyssä.." saattaisi kuulua sarjaan kuuluisat viimeiset lauseet, mutta minkäs teet. No en kuollut. Enkä katkonut luita tai kaatuillut hississä tai aiheuttanut muutakaan pahennusta. Itse asiassa koko homma sujui paremmin kun olin odottanut).
Byysat on muuten oikeasti ehtaa ysäriä. O'Neill Boardbabes..
Eli success! Ja oli niin pahuksen kivaa, että pakkohan tuo on päästä ottamaan uusiksi. Mieluiten mahdollisimman pian. Ihan sama, vaikka keli oli siinä hilkulla muuttua vesisateeksi koko päivän ajan ja porukkaa rinteissä oli enemmän kun tarpeeksi, lautailu on edelleen koukuttavaa. Jaloissa toki alkoi tuntumaan viimeisten tuntien aikana ihan kiitettävästi ihan harjoituksen puutteen vuoksi ja laudan käsittely kummasti hankaloitui siinä vaiheessa, kun reidet alkoi muistuttamaan ylikeitettyä spagettia. Arvatkaa, oliko seuraavana päivänä hankala päästä hevosen selkään..
Pakko jatkaa hommia täällä, mutta nyt kun sain kameran raahattua mukanani, niin enköhän pääse postaamaan jossain vaiheessa vihdoin taas täältäkin jotain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti