Harvemmin vietän viikonloppuja Köpiksen puolella, mutta lähden tosiaan sunnuntaina Lundiin kurssille ja helpoin/nopein tapa päästä perille taitaa kaikilla spekseillä arvioituna olla autoilu lahden yli siltojen kautta. Joten sunnuntaina pakataan rinkka autoon ja määränpääksi Ruotsi. Toivon, että kuski on paremmin kartalla siitä, miten päätepisteeseen ajetaan, mie todennäköisesti löytäisin itseni jostain Kirunasta.. Pääsenpähän testaamaan Juutinrauman sillankin tällä reissulla, onhan se jo itsessään melkoinen rakennelma kaikkine tunneleineen ja siltaosuuksineen.
Tässä on aika paljon esimateriaaleja luettavana, joten viikonloppu sujuu iloisissa merkeissä tutkaillen ravintoaineiden kiertoja maaperässä. Ennen urakan aloittamista kävin kuitenkin vähän kiertelemässä ja katsomassa maisemia kun parin sateisemman päivän jälkeen kelikin vähän kirkastui.
Onnistuin tällä kertaa jopa pysyttelemään kartalla koko sen pari-kolme tuntia, mitä tuli haahuiltua ympäriinsä. Nørreportista Nyhavniin, siellä pientä kaartelua ja Tivolin alueen kautta takaisin - lähinnä siis Indre Byn ja Vesterbron alueella pysyttelin. Pitäisi vuokrata pyörä joskus kun on aikaa ja intoa ja laajentaa reittejään enemmän tuonne kaupungin länsi- ja luoteispuolelle. Mutta joo. Jouluinen tunnelma vallitsi toreilla ja tienoilla, jouluvalot ja ties mitkä mainokset oli viritelty ikkunoihin ja kadunvarsille. Tosin tällä kertaa en edes ärsyyntynyt, vaikka H-hetkeen onkin vielä kuukausi. Olen tullut vanhaksi.
Ympärillä oli suunnilleen kaikkea, mitä jouluun nyt saattaa kuvitella liittyvän: kuumaa glögiä, manteleitä, kynttilöitä, kuusia, lahjatavarasta puhumattakaan.. vain lumi puuttui. Suhteellisen epätodellinen irtiotto noin aamulenkin kannalta. En mie olettanut törmääväni kirjaimellisesti joulupukkiin (eiku mitä Nissejä ne täällä nyt onkaan. Olen ehkä ihan vähän pihalla vielä paikallisista jouluperinteistä. Tiedän sentään sen, että terästetty glögi on petollista, nimim. oli vaikea kävellä portaita ylös muutaman mukillisen jälkeen. Päädyin tuolloin myös laulamaan duettona Väliaikaista saksalaisen jannun kanssa, joka oli asunut aikoinaan puoli vuotta Turussa. Olen ihan vähän kateellinen tyypin kielipäästä).
Vähän kauempana joulukeskittymästä oli huomattavasti vähemmän väkeä ja sain rauhassa ihastella rakennuksia. Edelleen nautin suunnattomasti päämäärättömästä ympäriinsä kuljeksimisesta, koskaan ei tiedä, mikä pieni yksityiskohta nurkan takana kiinnittää huomion. Ja täällä noita yksityiskohtia tuntuu riittävän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti