"Earth provides enough to satisfy every man's needs, but not every man's greed"

Se olis sitten joulukuu. Alkoikin taas vaihteeksi rivakasti (tai aika vauhdikasta menoa tässä on kuluneet viikot olleet, että pahoittelut taas hiljaisuudesta..), eilisen ja tän päivän olen viettänyt ekosysteemipalveluita käsitelleessä symposiossa ja maanantaina pitäisi lähteä Köpikseen kurssille. Viime viikonlopun rustasin tenttivastausta - livahdin tosin lauantaina pikaisesti Oopperalle katsomaan Lumikuningattaren, joka oli kertakaikkisen upea kokemus ♥ Ens maanantaina alkaa Köpiksessä kurssi kestäen torstaihin ja perjantaina vielä yksi suullinen tentti ja sitten tämän vuoden työpuoli alkaakin olla tehtynä, joskin joulunalusviikolla saatan ehkä käydä pikapikaa Kuopiossa.. Tosin ehkä enemmänkin tarkoituksena moikata kavereita. 

Pakkaskelitkin alkaa hiljalleen tehdä tuloaan, kohta ei tarvitse olla enää kateellinen forssalaisille hangista. Tälle siis selityksenä, että käväisin viime sunnuntaina pienellä päiväreissulla Torronsuon kansallispuistossa Forssan tietämillä. Reilu sata kilsaa täältä ja maassa oli ihan hyvä lumikerros. Hämmästyin ja kyllä, olen kateellinen kaikille niille, jotka asuvat paikoissa, jossa on nyt jo lumi maassa. Täällä ei. Korkeintaan löytyy mustaa jäätä lenkkipoluilta. Mutta. Erikoinen kansallispuisto, suoalue ja metsäpätkä olivat varsin vaikuttavia, mutta huonohkosti merkitystä reitistä (josta olisi kyllä löytynyt googlailemalla maininta outdoorsfinlandin sivuilta..) iso osa kulki asfaltoidun maantien laitaa tai ihan vaan asutuksen keskellä hiekkateitä. Tosin talot ja maisemat reitin varrella taisivat olla isolta osin perinnemaisemaksi luokiteltavia ja hieman reitiltä harhauduttua tuli nähtyä älyttömän kaunis pieni hautausmaa ja kirkko/kappeli. Fifty-sixty, todella upeita paikkoja mutta myös melkoinen pettymys tallata pari kilometriä loskaista maantien viertä rekkojen huristellessa ohi. Pitää kuitenkin käydä keväällä/kesällä vilkaisemassa paikkoja uudelleen. 

Tiedän, että pitäisi kaivaa ne jouluvalot jostain muuton jäljiltä ja ripustaa ihmisten kiusaksi ikkunaan, mutta jotenkin musta maa ei oikein motivoi joulufiilistelyä. Tai ehkä pikemminkin talvifiilistelyä. Ihan oikeasti yritän, teen parhaillaan täällä joulutorttuja blogiin kirjoittamisen ohella, mutta mielialaa latistaa se, että unohdin ostaa glögiä. Surullisinta siinä on se, etten oikeastaan juurikaan välitä joulutortuista, glögistä sitten sitäkin enemmän. Ja jos en ole ihan väärässä lähituntien tapahtumien suhteen, niin unohdan nuo torttutaikinalevyt koko illaksi sulamaan tiskipöydälle ja jumiudun Rushdien Saatanallisten säkeiden kanssa sohvannurkkaan. Sounds like a plan.

Lippis. Aina :))