Joulut on juhlittu ja alan hiljalleen olla taas elävien kirjoissa. Kolmisen viikkoa flunssaa alkoikin tulla jo korvista ulos.. En ole kyllä ihan varma, että hyväksynkö tän ensimmäisen vedoksen kelvolliseksi jouluksi, aattona pihalla riehui hurrikaanintapainen myräkkä ja vettä satoi vaakamyötäiseen päin näköä. Siihen nähden toi flunssa osui ihan hyvään saumaan, että täällä on tullut hookaksoota taivaa täydeltä koko joulukuun ajan.
Tuossa Tapsanpäivän kunniaksi keli tarjosi hienoista poikkeusta kaavaan ja energiapatoumien (ja joulusafkojen sulattamismielessä..) purkamiseksi tuli lähdettyä fillaroimaan. Ulos ensimmäistä kertaa melkein kuukauteen. Kosteasta sumusta ja ankeannäköisistä maisemista huolimatta tuntui aika mahtavalta ajella hiljaisessa Seutulassa ympäriinsä. Olin ehtinyt nautiskella hommasta vajaan tunnin verran, kun kehäradan tietyömaan jälkeen tuntuma alkoi reistaamaan jyrkemmässä käännöksessä. Pikainen tilanteen tarkastus ja syy ohjauksen heikkenemiseen selvisi, eturengashan siellä oli kovaa vauhtia tyhjenemässä. 16 kilsaa takana ja seitsemän edessä, jostain syystä ei ihan hirveästi naurattanut. Pyöräilen vuositasolla ihan kohtalaisia kilometrimääriä ja tää oli vasta toinen kerta elämässäni, kun rengas hajoaa reissussa. Yksi syy siihen, miksi pidän leveärenkaisista maastopyöristä ja hybrideistä kaikesta niihin kohdistuvasta dissaamisesta huolimatta.. (tässä kohtaa voidaan tosin huomioida mun ajotapa vs. normaalien ihmisten pyöräilytyyli..) Mutta kun tuntuu talouden ohkaisemmilla ja vähäkuvioisemmilla renkailla varustetun fillarin kumit tyhjenevän reissussa vähän väliä ;)
Loput seitsemän kilsaa kämpille sujui sitten iloisesti toisen pyörän satulassa. Varmaan joskus teininä tullut viimeksi istuttua matkoja toisen kyydittävänä. Perille asti selvittiin hengissä, mutta vatsalihaksissa ja takalistossa tuntuu ihan mojovasti edelleen. Ei se muksuna nyt niin paha rasti ollut kun tallimatkoja kuljettiin tuolla tavalla.. Yksi merkki lisää vanhenemisesta.
Ajattelin vielä, että pikku juttu, ostanpa uuden sisäkumin seuraavalla kauppareissulla ja vaihdan reippaana tyttönä jarrupalat siinä samalla. Paskan marjat, eihän tuon kokoisia varakappaleita näytä saavan tuosta meidän megaprisma-lähikaupan pyöräilyosastolta. Ei sitten. Saksasta tilaamalla ja puoleen hintaan, mutta joutuu vähän odottelemaan ennen kun pääsee kokeilemaan kurvailua seuraavan kerran.
Tämä oli nyt varsinainen joulupostaus, mutta mulla (ja todennäköisesti aika monella muullakin) tulee jo kulkuset ja kaalilaatikot korvista ulos, joten eiköhän tässä pidetä suunta taas eteenpäin ja kohti meikäläisen suosikkijuhlaa, eli uutta vuotta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti