I’ve been dreaming my whole life, my dream is to move

Se olis sitten tän vuoden osalta isommat reissut tehtynä, koska minähän en aio räkätautini kanssa enää raahautua Kuopioon, joutaa kai tuota myöhemmälläkin. Olen viime maanantaista lähtien arponut, kumpi on pahempi vaihtoehto, kuolla tähän flunssaan vaiko kuitenkin se, etten hemmetti vieköön ehkä kuolekaan vaan joudun kestämään tätä. Hieno tapa viettää joulunalusaikaa. Miksi sairastaa perus kausiflunssaa tai tavallista yrjötautia, nyt voi saada parhaat palat molemmista kerralla.. Joten voitte arvata, että fiilikset ei ole ihan katossa. Ja niin se Köpiksen kurssi. Vietin neljä päivää luentosalin nurkassa puoli-istuvassa tai -makaavassa, miten sen nyt haluaa ottaa, asennossa kuluttaen neliökilometrin edestä puutavaraa nenäliinoihin ja kirosin kun maailma pyöri ja laineili ympärillä ja luennoitsijan ääni oli yhtä tunnistamatonta puuroa. Voitte vaan veikata, miten hienosti meni perjantain suullinen tentti sitten näistä lähtökohdista. Lisänä vielä se, että mun kykyni muodostaa ääntä oli siihen mennessä kadonnut lähes kokonaan. Yritin piipittää jotain englannin kuuloista mökellystä, joka katkesi yskään tasaisesti parin sanan välein. Ehkä yksi elämäni parhaita viikkoja hei \,,/

Jup. Ja koska olen maailmankaikkeuden järjellisin olento, niin enköhän perjantaina lennon jälkeen hankkiutunut vielä Ghostin keikalle Cirkukseen. Oli muuten yksi parhaista keikoista mitä olen ollut kuuntelemassa, tosin piti tyytyä könöttämään rokkipoliisina taemmissa riveissä kun oma kuosi oli mitä oli. Tän jälkeen toki kun yritin hölkätä bussille niin eiköhän kuski vetänyt ovet kiinni nenän edessä ja jättänyt laiturille seisomaan. Ai vitsi että mie tykkään joistain HSL:n bussikuskeista. Kuopiossa viimeksi dösäkuski neuvoi mulle reitin perille määräpaikkaani seisten sen aikaa bussipysäkillä ja viittoillen ohjeita. Toinen savolainen kuski tarkasti aikataulun vaihtobussille ja neuvoi mahdollisen perillepääsyvaihtoehdon, mikäli olisin myöhästynyt vaihdosta. Täällä kun toivotat huomenta kuskille, niin hyvä kun ei tule pippurisumutteet naamalle häirinnästä.

Huoh. Mun seinähyllykkööni käytiin just ripustamassa muutama joulupallo ilmeisesti vinkkinä siitä, että pitäisi alkaa hankkiutua hiljalleen tunnelmaan. Aika siis lähteä glöginkeittelyhommiin ja koettaa unohtaa vuotava nenä hetkeksi.