Sivut

perjantai 18. lokakuuta 2013

If that's your best, your best won't do

Pidän jotenkin hölmönä kysymystä "mikä on lempieläimesi?" Helpompi se on vastata, etten ihan hirveästi välitä hyttysistä tai tukkimiehentäistä, mutta yritä siinä nyt keksiä mikä laji olisi ylitse muiden. Pah. Pidän aika tasapuolisesti suurimmasta osasta elukoista, that's it. Muutun silti ihan sekopääksi kun näen jossain pöllöjä - ne on vaan ihan liian suloisia ollakseen todellisia! Omalla kohdalla tämä on jatkunut jostain yläasteajoista lähtien, mutta nyt viime aikoina olen huomannut pöllöjen muuttuneen jonkinasteiseksi muoti-ilmiöksikin. Outoa. 

(Vaikutan varmaan tämän jälkeen täysin tärähtäneeltä, varsinkin kun olen tainnut blogin puolella mainita aiemmin jossain määrin pelkääväni pikkulintuja. Mutta kun ei pöllöt edes tunnu linnuilta..)


Korvispöllöt löytyi muistaakseni Bijou Brigittestä..? 

Huomaan pöllöjen soluttautuneen asuntooni paitsi astiaston kuvituksena (ei, päivää ei voi aloittaa muutoin kun juomalla aamukahvinsa isosta Taika-mukista. Ne mukin kylkeen painetut pöllöt saa mut joka ikinen kerta hymyilemään), myös koriste-esineinä ja löytyy niitä jo korulaatikostakin. Ja kalenterin kannesta.. Voitte arvata allekirjoittaneen reaktion silloin, kun näen jossain ihan oikean pöllön. Niinpä niin. 


Pöllöpostikortti tämän kesän reissuilta pohjoisesta

Täällä tulee räntää, tilastoanalyysit ei kerta kaikkiaan onnistu ja jotenkin ahdistaa ajatus lähteä pariksi viikoksi Kuopioon, enkä oikeastaan edes tiedä miksi. Tämä tuntuu nyt olevan kohdallani levoton lokakuu, jos kovasti trendikkäällä teemakuukausilinjalla mennään. Keskittymiskyky nollassa tai miinuksen puolella. Tuntuu, että työkone tuijottaa syyttävästi, mutta jos koetan avata artikkelin luettavaksi tai kirjoitustyön pohjan käsittelyyn, niin selviän muutamasta rivistä ja sen jälkeen turhaudun täysin ja huomaan vain tuijottavani hölmönä kuvaruutua kykenemättä tekemään mitään. Huoh. Pohdin tässä parhaillaan pitäisinkö taukoa käydäkseni salilla purkamassa turhautumista, mutta bussin odotteleminen räntäsateessa ei sekään oikein houkuttele (alan kuitenkin kallistua tän vaihtoehdon puolelle sen vaatimasta kylmässä kärvistelemisestä huolimatta, kännykän kalenteri alkoi ystävällisesti muistuttamaan perutusta palaverista ja teki mieli heittää luuri seinään).


Reissumuisto Kreetalta parin vuoden takaa

Ihan ensin keitän kuitenkin hyvin monennen kupillisen kahvia ja nautiskelen sen pöllömukista. Nih. Jos vaikka vähän kohottaisi tätä ärsyttävää tappiomielialaa. Lopuksi vielä biisi, joka on soinut päässä kohta pari päivää aika tauotta:


torstai 17. lokakuuta 2013

Nyt on lokakuu ja minusta näkee sen

Hejsan! Vika viikko kotitoimistolla ennen kun suuntaan Kuopioon loppukuuksi, kukakohan on taas varastanut mun kalenterista päiviä.. Muutostakin on jo kaksi viikkoa ja vasta eilen sain aikaiseksi käydä rautakaupassa hakemassa ruuveja. Ei sillä, hylly joka niillä piti kiinnittää, odottaa edelleen kiinnittämistään. Ehkä tänään. Myöhemmin. Sais ehkä hyllyoperaation jälkeen palautettua työkalupakin, pari akkuporakonetta ja tikkaatkin oikealle omistajalleen, nyt noi esteettiset sisustuselementit nököttää jo toista viikkoa melko tarkalleen keskellä olohuonetta (nyt tätä kirjoittaessa iski mieleen, että onkohan täällä proppuja. Voi helkkari jos ei ole).

Kirjailin samalla kalenteriin ens viikon ohjelmaa ylös ja hirveästi omaa aikaa ei kurssilta näytä jäävän. Ja minähän tykkään verkostoitumisiltatilaisuuksista tunnetusti suunnilleen yhtä paljon kun vanhentuneesta maidosta, joten kiroilin täällä jo etukäteen seinille asiasta. Itse kurssisisältö on hyvinkin mielenkiintoisen oloinen ja odottelen aika paljon muutamilta luennoitsijoilta, mutta se kaikki muu.. yyh. Lisäksi tarkoittaa pitkälti sitä, että ratsastushaaveet ja tuttujen moikkailut ensi viikolta pitänee unohtaa jo kättelyssä ja jos aion ehtiä lenkille tai salille, niin kello on laitettava herättämään viideltä. Ei kuulosta nyt ihan mun jutulta (tosin ymmärrän, että iso osa kurssilaisista tulee muilta paikkakunnilta jne. joten ehkä heidän kannaltaan on kiva kun on järkätty jotain tekemistä, eikä tarvitse istua iltoja vaan jossain hotellilla - been there, done that). Mutta valivali, kai se on yritettävä "avoimin mielin" selvitä oheistoiminnastakin.

Tässä on myös pikku hiljaa pakko orientoitua siihen, että ei, en voi lähteä enää fillaroimaan ilman hanskoja. Tai ratsastamaan softshellissä, ei ole nimittäin vähään aikaan ollut niin kylmä kun eilen maastolenkin jälkeen. Tarkoitus oli mennä vähän reippaammin, mutta lokakuun illat on turhan pimeitä kunnon kiitolaukkoja ajatellen, joten homma meni köpöttelyksi. Virhearvio ja vilpoisa sellainen olikin. Yritin lämmitellä loppumatkan taluttelemalla the Ponia, mutta syväjäätymistä nyt ei selätetäkään ihan niin helpolla. Ja kaivoin sitten tänä aamuna kaapinperukoilta topparatsastushousut valmiiksi esille seuraavaa lenkkiä ajatellen. Jippii. Nähtäväksi jää enää, mitä meikäläisen vastaherätellylle juoksuinnolle mahtaa tapahtua.

Pakko jatkaa kirjoitushommia ja ensi viikon valmistelua, joten moi taas ja paremmalla ajalla (mitä se on..?)

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

I can see only yellow

Syksyisiä fiiliksiä kuvien muodossa tännekin:


Vantaanjoen varrelta





Backaksen kartanon rakennuksia



Mukavaa ja ennen kaikkea rauhallista sunnuntaita kaikille! Mie lähden nyt Nuuksion suunnille patikoimaan :)

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Hullu mikä hullu, ei se siitä mihinkään muutu

On taas SE aika vuodesta. Nimittäin Hullut Päivät. Olen yrittänyt epätoivoisesti aina pk-seudulla asuessani vältellä kyseiseen liikkeeseen astumista kahjokauden aikaan (ei sillä, että muuten hirveästi Stockalla shoppailisin, mutta Herkun tuoreisiin leipiin ja erikoisjuustoihin olen aika pahasti onnistunut koukuttumaan). Olen kerran joskus lukioaikoina ollut kyseisessä ostoshelvetissä kaverin ylipuhumana ja onnistuin silloin saamaan kylkeeni julmetun mustelman ja melkoiset traumat siitä ihmispaljoudesta, vetää vertoja pahimmille jouluruuhkille. Ja mainittakoon, että minä en saa mustelmia muuten oikeastaan koskaan, mikä on ehkä ihan hyvä asia, sen verran useasti kuitenkin kolhin itseäni huonekaluihin, auton oviin, hissin väliin, you name it. Terveisin urpo, joka iski tänä aamuna silmäkulmansa vauhdilla vessan peilikaappiin.


 Pienenä johdatuksena: olen joidenkin asioiden suhteen liiankin neuroottinen kontrollifriikki, jolla on asiat kolmessa kalenterissa ylhäällä minuutin tarkkuudella, mutta toisaalta saatan unohtaa kerta toisensa jälkeen ostaa hammastahnaa, shampoota tai astianpesuainetta aikoja sitten loppuneen tilalle. Deodorantti on ihan pahin. Saatan seisottaa kaapissa jotain jämäpurkkeja kyllä tästä vielä pariin kertaan riittää -ajatuksella ja kun käyttödödö loppuu, niin kaivan nuo jämät esille huomatakseni, että ne törpöt on kyllä ihan aikuisten oikeasti tyhjiä. Lopulta muistan ostaa uuden ehkä noin viikon hienhajuisena kärvistelyn jälkeen ja sekin niin, että kassajonossa seistessä tajuan, että niin ai helkkari, se Rexona ja pinkaisen hirveällä sprintilla nappaamaan putelia hyllystä kanssajonottajien mulkoillessa pahasti. 

Päätin kerrankin toimia kuten Vastuulliset Ihmiset ja hankkia varadeot ajoissa kaappiin. Hulluilta päiviltä (okei oli mulla taustalla ehkä tietty uteliaisuus käydä kurkkaamassa, onko se ihan yhtä sekopäistä menoa kun mitä muistelin. On se, tosin taisin selvitä mustelmitta tällä kertaa). 


WhatsAppin puolelta: kävin vuosisadan shoppailuilla!!

Nauratti poistua liikkeestä taskuun mahtuvat valokynät ja deopakkaus pakattuna jättiläiskokoiseen muovikassiin. Taisin olla huono aasiakas verrattuna suurimpaan osaan kävijöistä.. On siinä kyllä jotain pelottavaa, kun jengi roudaa maaninen kiilto silmissään ostoskärrykaupalla tavaraa autojen takakontteihin. Ehkä voin kuitenkin maksaa tuotteista pari euroa enemmän siitä hyvästä, että saan jatkossakin käydä kaupassa ihan rauhassa. Tai sitten ens kertaa ajatellen hankin shoppailureissulle jotkut jenkkifutikseen tarkoitetut suojavarusteet ja alan käyttää astetta härskimpää kyynerpäätaktiikkaa. 


Lopuksi ohje, kuinka näyttää kerrankin jotakuinkin normaalilta itseltään kuvassa: selaa hississä nettiä -suosittelen jotain tosi laadukasta kuten iltapäivälehtien sivut-, töki kosketusnäyttöä saadaksesi tekstiä suuremmaksi (jolloin kännykamera syystä X aktivoituu) ja normihuolimattomalla käsittelyllä saat varmasti painettua jotain sadasta sivupainikkeesta niin, että kamera nappaa hissin peilin kautta vahinkokuvan. Olen kyllä ihan vähän ärsyyntynyt siitä, että silloin, kun en yritä ottaa kuvaa, niin se kamera on kerrankin suunnilleen suorassa ja näpsystä tulee edes suht tarkka. Aiheesta kukkaruukkuun, jos pönötän aina kännykkää selaillessani noin tyylikkäässä asennossa, niin voi helkkari. Puolustaudun sillä, että likinäköisenä mun on lasien kanssa helpompaa lukea kun teksti on vähän kauempana nenästä..

(tähän onkin taas ihan hyvä lopettaa)

tiistai 8. lokakuuta 2013

Everything is out of control

Tavarat on hiljalleen siirtynyt omille paikoilleen ja tilanne normalisoitunut: muutama ylimääräinen matto pitäisi vielä viedä verkkovarastoon, silittää verhot -yök- ja ripustaa paikoilleen, kiinnittää pari hyllyä seinälle ynnä muuta pientä puuhaa olisi vielä odottamassa. Plus hoitaa tietty omat oikeat työnsä siinä välissä.

Kävin lauantaina Ikeassa ja Askossa kiertelemässä, sillä halusin työpisteen a) makuuhuoneeseen ja b) ikkunan lähelle - sekä mahdollisimman käytännölliseksi kaikin mahdollisin tavoin. Joten ostin sitten kulmapöydän, pari kappaletta seinälle kiinnitettäviä hyllytasoja ja satulatuolin (ei mainita vielä tässä yhteydessä muutamaa olohuoneeseen tullutta lattiavalaisinta tai nojatuoliin sopivaa rahia..). Jouduin käyttämään työpöydän kasaamisessa hieman luovuutta, sillä en halunnut blokata jalkatilaa pöydän alle kuuluvalla typerällä hyllytasolla. Ikävä kyllä naapurimaan vientivaltin suunnittelutiimissä insinöörit oli olleet sitä mieltä, että koko pöytähän tuetaan ja kasataan niiden pahuksen levyjen avulla. Minä en ollut asiasta samaa mieltä. Tässä tapauksessa pienellä kiroamisella pistetilanne Ikean insinöörit - DIY-bloggari napsahti 1-0 mun edukseni. Pöytä on nyt sitten pystyssä ilman, että meikäläisen tarvitsee potkia -Ikea-asteikolla ilmeisen ylipitkiä- kinttujani niihin hemmetin tasoihin. Jokainen, joka on joskus koonnut noita ko. firman 250+ osaa sisältäviä huonekaluja, tietää miksi olen tästä saavutuksesta ylpeä. Satulatuoli taas.. no, olen aina salaa halunnut satulatuolia. Ja se mahtuu kätevästi kokonaisuudessaan pöydän alle piiloon kun en tarvitse sitä. 


Varsinainen sähköinsinööri asialla.  
(Taas niitä kuvia, että piti kaks kertaa katsoa tunnistaakseen itsensä..)

Ja vihdoinkin sain itseäni niskasta kiinni, olen käynyt nyt reilun kuukauden juoksutauon jälkeen taas pari kertaa lenkkipolulla. Ensimmäinen yritys oli totaalista tervanjuontia ja vaikka päätin aloittaa ihan rauhassa, niin hitsi että saattoi neljä kilometriä tuntua ikuisuudelta. Tänään tuli kokeiltua uudemman kerran ja nyt sitten olisi voinut juosta vaikka kuinka. Ymmärrän, että ratsastus on niitä lajeja, joissa toisinaan sujuu ja toisinaan kaikki menee niin persiilleen, että tekee mieli lopettaa koko laji ja vaihtaa harrastusta pitsinnypläykseen tai basehyppyihin, mutta juoksu? Ihan oikeasti, laji jossa riittää harrastelijatasolla se, että muistat hengittää tasaisesti, pitää keskivartalon jotakuinkin kasassa ja siirtää tossua toisen eteen?!? On tää vaan aina jotenkin olevinaan niin hämmentävää.

Jatkan nyt the Social Networkin katselemista, joten palaillaan myöhemmin, moimoi☺

torstai 3. lokakuuta 2013

Ei mulla varsinaisesti muuta.

Hei vaan, hengissä ollaan ja muuttolaatikoiden keskellä istun uudessa kämpässä. Vikonloppu meni tavaroita pakatessa ja vanhaa asuntoa siivotessa, maanantaina juostiin koko päivä laatikoita ja huonekaluja paikasta A paikkaan B ja tiistaina sitten vanhan asunnon avainten palautus ja alkava uuteen paikkaan kotiutuminen..Toivottavasti tänään saisi vihdoinkin loput astialaatikot tyhjennettyä ja matot sekä huonekalut olohuoneeseen paikoilleen, kirjastohuone ja makkari alkaa olla jo suunnilleen kunnossa. eilisen hääräämisen jäljiltä. Pientä puuhaa sitten riittää tietty tehtäväksi vielä pitkäksi aikaa, mutta just nyt en jotenkin jaksa stressata verhojen silittämisestä tai uuden vessaharjan hankkimisesta. Kaikki aikanaan. Yksi päivä heti muuton jälkeen meni tavallaan vieä hukkaankin kiitos sähkönsiirtoyhtiön, joka päätti katkaista täältä virrat muuttopäivän iltana. Ja soitostahan he eivät voi niitä napsauttaa uudelleen välittömästi päälle vaikka soppari on olemassa, ehei ja paskanmarjat, pitää odottaa vuorokausi (tai vaihtoehtoisesti maksaa aika järjetön summa pikakäynnistyksestä). 

Mutta jossain vaiheessa lisää, mun tarttee palata työhommien pariin ja ehkä nautiskella vielä vähän tästä muutossa saadusta lisätilasta. Ja tosta järjettömän upeasta auringonpaisteesta :)