Sivut

torstai 21. maaliskuuta 2013

The difference between the impossible and the possible lies in a person's determination


Joo näin meillä. Ne sähköt muuten ihan oikeasti meni tasan kello 8.30 ja jouduin evakkoon voidakseni työskennellä, akku kun ei kestä pyörittää tarvittavia ohjelmistoja tuntia kauempaa ellei kone ole piuhan päässä. Jos joskus kävisi ulkona asunnostaan, niin olisi saattanut tämänkin huomata ajoissa, mie taisin bongata kyseisen ilmoituksen eilisiltana. Ei siinä. Olisin kyllä saattanut vetää maailmanluokan raivarit, jos en olisi huomannut tuota ennen kun aamulla kahvinkeittimen kieltäytyessä toimimasta. Siitä on leikki kaukana, jos jään ilman aamukahvia.. Suurimman osan ajasta otan asiat turhankin lunkisti ja en jaksa hirveästi vetää herneitä nekkuliin vaikkei maailma siinä oman navan ympärillä pyörikään, mutta aamukahvi on pyhä asia. Voin selvitä hengissä, jos mua on hyvissä ajoin varoitettu ilman kahvia jäämisestä ja olen ehtinyt sisäistää ja hyväksyä tappioni henkisesti. Mutta jumaleisson, siinä vaiheessa peli on menetetty kun kömmin ylös sängystä, olen jo orientoitunut saamaan käpäliini sen höyryävän mukillisen ja sitten maailma suistetaankin yhtäkkiä raiteiltaan. No way. Se ei vaan käy. Olkoon lennot vuorokauden myöhässä (check), hajotkoon jakarin hihna hevonkuusessa keskellä yötä tuplapyhien välissä (check) tai aloittakaa se ydinsota, mutta aamukahvista en niin vaan luovu prkl!


Karvainen assistentti ja kissaikävän hetkellinen helpottaja (en mie raaski hakea avarampaan tilaan tottunutta Möykkistä takaisin mummin hellästä huomasta omien itsekkäiden halujeni takia. Tässä asunnossa kun on tilaa korkeintaan parin neontetran asuttavalle akvaariolle..) oli alkuun hyvin kiinnostunut auttamaan läppärin kanssa, mutta kiinnostus laantui aika pian ja loppuajan sain kuunnella tasaista kuorsausta viereisestä huoneesta. Jossain vaiheessa oli pakko hakea katti kainaloon ja nypin vieläkin n. neljä tuntia myöhemmin vaatteistani kissankarvoja - no, oli sen arvoista. Onnistuin karvoittamaan autonkin ihan tehokkaasti ja ne karvat ei sieltä muuten lähde. Ikuisiksi ajoiksi jumahtanut kiinni penkin selkänojaan vaanien lähistölle erehtyviä poloisia villakangastakkeja.. 

Huomenna olisi mielenkiintoinen väitöstilaisuus tarjolla ja ajattelin kerrankin raahautua paikan päälle kuuntelemaan. Joskin ei ihan hirveästi nappaa seistä kovin monella bussipysäkillä ja ravata sitten eksyksissä tunnin verran ympäri kaupunkia etsien oikeaa paikkaa näissä raikkaissa kevätkeleissä. Ei muuten, mutta se tuuli! Toppavaatteisiin verhoutuminenkaan ei ihan hirveän toimiva vaihtoehto ole, ellen sitten suorita pikaista vaatteidenvaihtoa jossain julkisessa huussissa näyttääkseni itse tilaisuudessa edes auttavasti ihmissukukuntaan kuuluvalta. On tää taas hankalaa. Odotettavissa huomisen jälkeen raportointia aiheesta "kuinka eksyin kanta-Helsingissä ja nolasin itseni väitöstilaisuudessa tullen heitetyksi ulos ja saaden porttikiellon yliopiston kaikkiin tilaisuuksiin seuraavan kolmen vuoden ajalle". Sitä odotellessa..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti