Valitan, miulla on tällä hetkellä taas niin huikean mielenkiintoinen elämä, että ainakin sen pohjalta blogiin kirjoittaminen tuntuu suoranaiselta v-tuilulta. En ole mikään mielipidevaikuttaja tai multitalentti alan X huippuanalyytikko, joten jätän ne (ainakin omasta mielestäni) hirveän fiksujen ja oivaltavien pakinatyylisten juttujen skrivailut muiden heiniksi. No, nyt kun en saanut kunnolla nukuttua ja tähän mennessä olen ehtinyt tehdä suunnilleen kaikki päivän aikana suoritettavat asiat, niin eiköhän se ole ihan hyvä aika päivittää blogia. Heräsin tosiaan näin sunnuntaiaamun kunniaksi ensimmäisen kerran neljältä, yritin epätoivoisesti mukamas torkkua vielä jonkun tunnin ennen kun luovutin lopullisesti ja nousin ylös. Jes. Voisin käydä lekurin luona tutkituttamassa kärsinkö oikeasti jostain mahahaavasta tai onko tälle pahuksen aamupahoinvoinnille jotain muuta selitystä. Ei, kyse ei ole siitä, olen kärsinyt tästä samasta jo viitisen vuotta aina kausittain, mutta harvemmin ihan näin voimakkailla oireilla. Okei, se riittää aiheesta.
Muistan aina säätää white balancen asetuksista..
Kävin eilen vihdoinkin tutustumassa siihen hehkutettuun Nuuksioon. Sanotaan nyt niin, että annan paikalle varmasti toisenkin mahdollisuuden, mutta jotenkin yhtä aikaa nauratti ja ahdisti ainakin lähtöpisteen läheisyydessä; oli rakennettuja vessoja ja grillikatoksia sekä about pohjustettua ja aurattua tietä reitillä varsin pitkälle. Ja eipähän ainakaan pääse eksymään, kun reittimerkkejä oli naputeltu joka toiseen puuhun. Syvemmällä alueella oli kyllä oikeasti kaunista ja rauhallisempaa - ja onhan se ihan rentouttavaa ajatella, että on muutaman kymmenen kilsan päässä Helsingistä ja liikenteen ääniä (pari lentokonetta meni yli, mutta niitä ei lasketa) ei kuulu.
Tosin plussana mainittakoon, että Nuuksion paljonkäytetyt reitit passas meikäläisen varustukselle tällä kertaa paremmin kun hyvin, sillä (käyttöikänsä päähän tulleet) vaelluskengät on isovanhempien varastossa. Voisin yrittää ensi kerralla muistaa ottaa ne mukaan sieltä.. (ja pohtia, investoinko ennen ensi kesän kenttäkautta työhousujen lisäksi myös uusiin vaelluskenkiin) Kalvollisilla lenkkareilla pärjäsi paremmin kun hyvin ja veikkaisin, että mikäli innostun testaamaan ensi kesänä vihdoinkin sitä trail runia, niin siihen nuo reitit olisi todennäköisesti ihan ykkösvalinta. Tosin voidaan miettiä, kuinka todennäköistä on, että ajan puoli tuntia suuntaansa päästäkseni juoksemaan jonkun reilun tunnin lenkin. Mutta ainahan sitä voi yllättää itsensä.
Tässä on vähän harkinnassa, lähdenkö remonttihommiin tänään. En ole ihan varma, onko meikäläisestä mitään hyötyä, kun ei ole mitään havaintoa siitä, mitä on tarjolla. Se "revi ja tuhoa" -puoli onnistuu jopa jäätävällä tehokkuudella, eli tapetteja voin repiä tai purkaa seinää vaikka jollain pajavasaralla, mutta "korjaa ja viimeistele" on aika tuhoontuomittu. Olen ihan kohtalainen piirtämään. Mutta antakaapa joku maalisuti tai tela käteen, niin voi morjens, voin kertoa että sitä seinää ei pelasta enää mikään.
Mutta ihan ensin lenkille. Onneksi nuo huonovointisuudet menee parissa-kolmessa tunnissa ohi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti