Huomaatko, kuinka aika vapisee; kuinka vuodet kalpenee

Pidemmät lomat kolkuttelee jo, samoin lähtö Itävaltaan ja mulla alkaa olla ihanvaanvähän kiire.. Tuntuu kun päivät vaan häviäisi jonnekin ja ainoa, mitä ehdin tehdä, on istua läppärillä. Eikä toi mieletön auringonpaiste ulkosalla yhtään helpota asiaa. Onneksi iltaisinkin alkaa olla jo sen verran kirkasta, että vaikka olen käynyt ratsastamassa vasta kuuden jälkeen niin silti näkee vielä hyvin eteensä maastoillessa. Liukasta on tosin kaikkialla, joten sitä kentän sulamista odotellessa.. Me ollaan muuten todennäköisesti menossa vuokrahumman kanssa kokeilemaan onnea kisoihin kesäkuun alkupuolella, joten tässä on nyt pari kuukautta aikaa treenailla KN Special siihen kuntoon, että kehdataan käydä näyttäytymässä tuomareille. Jei ja apuvaa, koskahan olen startannut viimeksi ja muistelisin vielä, että sekin oli esteille.. :)

En ole ikinä oikein mieltänyt itseäni kesäihmiseksi, mutta näin "etelässä" siinä talvessa ei ole samanlaista estetiikkaa ja fiilistä kun mihin tuolla susirajan takana asuessa on tottunut. Huomaan ensimmäistä kertaa elämässäni odottavani kesää ja sen eloisuutta, kenttätöihin pääsemistä, juoksemista metsäpoluilla, terassien aukeamista, fillarointia ympäriinsä (niin ja katsotaanpa vaan, todennäköisesti kesäkuun ekalla viikolla narisen tänne kuinka kesä on syvältä, liian kuuma ja liikaa ihmisiä, ei pysty nukkumaan ja kuolen siihen saamarin katupölyyn..). Nyt vielä voin kuitenkin hehkutella ajatuksella kesäaamuisista maastolaukoista ja nurmikolla levyttämisestä kylmä limsa kädessä. Ajai. Niin ja tosielämässähän mie en muuten juo limsaa. Että se siitäkin mielikuvasta. Tosin erinäisistä syistä voi olla, että joudun jättämään joksikin aikaa juoksemisen ja muut "raskaammat" lajit ainakin osittain pois, joten nähtäväksi jää onko maraton loppukesästä ihan mahdoton haave. Tänään aamusta pääsin muuten ensimmäistä kertaa juoksemaan täysin sulaneella tiellä, goodbye hissuttelu ja liukastelu jääkeleillä! 

Loppuun vielä pieneksi vinkiksi, jos haluaa kävelylenkillä ekstratreeniä käsivarsille eikä sauvakävely innosta:

Olen aina vähän naureskellut, että mitä helkkaria normaalilla fysiikalla varustettu ihminen tekee tuollaisilla superkevyillä painoilla. No joo, turpaan tuli tämänkin naureskelun kanssa, olisi nimittäin pitänyt testata aikaisemmin. Nuo on helpot tai sanotaanko huomaamattomat (vähän sellaiset lättänät, niin ettei joudu puristamaan aktiivisesti kättä nyrkkiin saadakseen otetta) pitää mukana kävellessä, ei liian raskaat, mutta kyllä sen pienen eron huomaa. Aina löytyy näköjään jotain uutta. Voisin kokeilla joskus lyhyemmillä juoksulenkeilläkin, olen aika laiska käsieni suhteen juostessa, jos noilla saisi vähän korjattua sitä asiaa.. 

Jeps. Pakko palata takaisin töiden pariin ja alkaa hiljalleen valmistelemaan jotain lounastakin. Palaillaan taas!