Ensivaikutelmia

Yay. Eka reissu Tanskaan on nyt sitten takana (ja ei ole kuvia, matkustin laiskana kässäreillä niin armas tonnikalatölkki a.ka 1000D ei mahtunut mukaan - joku pokkari on kyllä laitettava ostoslistalle). Kotiuduin Kuopioon puoliltaöin parin Vantaalla vietetyn päivän jälkeen ja tänään se varsinainen paluu arkeen. Parin viikon päästä sitten taas lentokentälle ja suunta kohti Kööpenhaminaa. Tarvitsee varmaan jossain vaiheessa vähän selittää mikä juttu tämä nyt oikein on. Nyt ei jaksa.

Työpaikka

Okei. Ensivaikutelman perusteella jäi oikeinkin hyvät fiilikset. Tanskalaiset talot on tosiaan sellaisia värikkäitä vanhahtavia harjakattoisia ihanuuksia ja linnoja, hyvin hoidettuja puistoja ja mielenkiintoisia pieniä yksityiskohtia oli kaikkialla. Keskustassa autoliikennettä oli yllättävän vähän, kaistoja näytti olevan vain yksi kumpaankin suuntaan. Julkisia sen sijaan kulki aika tiheään ja melkeinpä minne hyvänsä pääsi metrolla/junalla/bussilla, hinta oli 3 vyöhykkeen lipulla (vastasi varmaan jotain seutulippua? Keskusta-alueella pääsi halvemmalla) noin 2,5 euroa. Työporukka oli mukavaa, aika paljon rennomman ja jotenkin yhteisöllisemmän oloinen meininki kun Suomessa. Hei oikeesti, en ole tottunut syömään lounasta yhtä aikaa muun työporukan kanssa saman pöydän ääressä. Tai että työtilaisuudessa edessä on (ilmaista) olutta (ei, en valita ollenkaan). Voisin jatkaa näitä vaikka kuinka. Välillä piti kysellä tyhmänä, että hei ihan oikeesti, voinko tehdä näin/voiko olla näin..

Piparkakkutaloja!

Yllättäen "en mie mitään karttaa tarvitse" osoittautui huonoksi ajattelutavaksi, tottahan se piti eksyä jo heti torstai-iltana kun lähdin hostellilta hortoilemaan iltapalanhakureissulle. Vinkki: Köpiksen keskustassa on miljoona pientä katua sikin sokin jokaiseen ilmansuuntaan. Ota kunnon turistikartta mukaan. Onneksi tanskalaiset näytti puhuvan hyvää englantia ja olevan huomattavasti avuliaampia neuvomaan reittiä kuin suomalaiset (ainakin pk-seutulaisille tuntuu olevan välillä täysin mahdotonta viittoa tietä asemalle/Manskulle/Kansallisteatterille/lähimmälle metroasemalle. Argh). Niin joo, ne kuuluisat tanskalaiset voileivät on muuten hyviä. Ja pelko joutua elämään ilman ruisleipää oli turha - kyllähän sieltä tummaa leipää saa, itse asiassa enemmän oli tarjolla saaristolaislimpun tyylistä leipää kun vaaleita vehnäleipiä. Jes!

Jees. Täällä on järkyttävä pölykaaos, joten pitänee kaivaa se pölynimuri esille. Lisäks pääsen leikkimään remonttireiskaa ja naputtelelemaan pari naulaa olkkarin seinälle.