Täähän on nyt hieman hankalaa, koska meillä on pieniä erimielisyyksiä bloggerin kanssa ja joudun kirjoittamaan tekstin ensin Wordiin ja kopioimaan täältä sitten tohon tekstikenttään. Eli jos näkyy hieman omituisesti, niin sori, en mahda sille nyt tällä kertaa mitään. Tänään ei ole mennyt ihan putkeen, aloitin aamun unenpöpperössä tilaamalla tiskiltä aamiaista ruotsiksi. Tuli vähän hämmästynyt katse sieltä tiskin toiselta puolelta. Joopa joo, mikä maa, mikä valuutta taas.. Hämmentävää kyllä, yllättävän sujuvasti änkytän vieläkin toisella kotimaisella vaikken sitä ikinä missään käytäkään.
Köpis-infoa part one, eli kulkeminen. Täällähän on aika vähän autoja (olikohan se jotain 360 autoa per 1000 asukasta) ja autoilu varsin raskaasti verotettua. Autojen vähyyden huomaa ihan tuolla ulkosalla liikuskellessa, suurimmilla väylilläkin menee korkeintaan kaksi kaistaa vierekkäin ja ruuhkia ei näytä olevan edes aamukasilta tai siinä neljän-kuuden maissa iltapäivällä. Suurin osa liikkuukin joko julkisilla (joista taisin jo mainita, että ne toimii ja on kohtuuhintaisia. Ja täysiä) tai polkupyörillä. Mistä päästäänkin aiheeseen:
Fillareille menee omat kaistat, eli molemmin puolin ajoväylää on yksisuuntainen pyörätie (oikeenpuoleinen liikenne kuten autoillekin), jossa pätee samat liikennesäännöt ja valo-opasteet kun autoilijoillekin. Muistuttaa Hollantia, mutta siellä homma oli vähän villimpää. Pyöräilijöillä on tietyt käsimerkit kääntymiselle ja pysähtymiselle, niiden opettelu kannattaa.. Pienellä panttimaksulla lainattavissa olevia citypyöriä on aika hyvin tarjolla ja samoin täällä yliopistolla biologian yksiköllä on muutama mummosyrveli henkilökunnalla käytettävissä. Maasto on lituskaisempaa kun Pohjanmaan lakeuksilla, eli sillä pyörällä tosiaan pääsee aika kätevästi paikasta A paikkaan B. Kuulostaako helpolta? Varmaan onkin, kunhan siihen tottuu. Mutta kyllä se ensimmäinen pyöräilyreissu tänään aiheutti muutaman paskahalvauksen ja vähintäänkin normaalissa määrin tunarointia. Ensinnäkään ole koskaan pahemmin ajanut naisten pyörällä. Se menoa tukevoittavan tangon puuttuminen aikaansai melkoista horjumista kun yritin epätoivoisesti kääntää menopeliä normaaliin tyyliin painamalla polvella tankoon. Virhe. Meinasin pari kertaa ottaa ja rymähtää nenä edellä asvalttiin kun homma ei toiminutkaan totutulla tavalla. Toiseksi go with the flow. Enemmän liikennöidyillä pätkillä ei kannata alkaa tarkastelemaan karttaa. Tai unohtua ihailemaan maisemia.
Mun pyöräilyreissu suuntautui Frederiksbergiin eli noin kolmen kilsan päähän päämajalta. Matkaan meni kymmenisen minuuttia suuntaansa ja olin sentään se pahin hidastelija kun jouduin arpomaan kadunnimiä kaikissa risteyksissä. Mutta siis fillarilla tosiaan pääsee ja kätevästi. Ja melko hyvin muuten häviää käsitys etäisyyksistä, sen verran kevyttä ja helppoa kulkeminen kakspyöräisellä on.
Toinen vähintäänkin hämmentävä seikka täällä on luomutuotteiden yleisyys. Kauppa kun kauppa, niin melkeinpä mitä hyvänsä aina pastasta vihanneksiin ja shampooseen saa luomuna. Hintaero perustuotteisiin on pieni, joten tulee osteltua täällä økologisk dyrkning -merkattuja tuotteita ihan huomaamattakin. Ja niitä tanskalaisia voileipiä, mutta se on jo ihan toinen tarina.. Täällä ei ilmeisesti tunneta käsitteitä ”kalori”, ”laktoosi-intoleranssi”, ”kolesteroli” tai ”vähähiilihydraattinen ruokavalio”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti