Helsingistäkin löytyy näköjään mielenkiintoisia kohteita, kunhan tietää mistä etsii. Kruunuvuoren autiotaloalueelle tuli lähdettyä kaverin idean pohjalta - mie en koko alueen olemassaolosta ollut ennen edes kuullut. Meren rannalle jäänyt vanha, käytännössä luonnontilainen metsäalue, jossa oli useita hylättyjä ja jo romahtaneita puutaloja. Pari oli kesän aikana palanutkin, lisäten alueen rappioromanttista fiilistä melkoisiin sfääreihin. Kyseiselle alueelle aiotaan kai nyt lähiaikoina rakentaa uutta asuinaluetta, eli ilmeisesti pientä suojelukaistaletta lukuunottamatta ihanat talovanhukset aiotaan jyrätä edistyksen tieltä. Rivien välistä oli varmaan luettavissa meikäläisen mielipide aiheesta.
Pimeällä alue olisi varmaan ollut varsin aavemainenkin, mutta kirkkaassa päivänvalossa tuli lähinnä surumielinen fiilis kun mietti, miten isoja huviloita (ja miten uskomattoman hienolla paikalla) nuo ovat aikoinaan olleet, loistonsa päivinä. Mansardikattoja, koristeellisia lautaverhoiluja, kuisteja, pyöreitä ikkunoita.. Muutama taloista oli siinä kunnossa, että sisätiloihin arvautui vielä tekemään pikaisia pyörähdyksiä (yläkerrat tosin jätin suosiolla tutkimatta, ajatus pudota vanhan lattian tai portaikon läpi ei oikein houkutellut). Alueen historiaa ja hienoja kuvia aavekaupungista löytyy muuten tästä blogista jos kiinnostaa.
Vaikka vanhan arkkitehtuurin ihastelu ei niin nappaisikaan, on Kruunuvuoren alue ihan luontonsakin vuoksi näkemisen arvoinen kaikkine rantakallioineen ja keloineen. Ihana on myös pieni syrjäisä lampi, jonka ohi polku autiotaloille kulkee. Ja mikäli suuntaa raunioiden läpi öljysatamaa kohti, niin päätyy ehdottomasti yhdelle Helsingin hienoimmista maisemapaikoista. En vain voi sille mitään, mutta ajatus paikalle nousevasta kermapersekerrostalolähiöstä (pahoitteluni jälleen kerran poliittisesti epäkorrektista mielipiteestä ja ilmaisusta, mutta tbh sitähän se tulee olemaan. Kallis uusi kaupunginosa merinäköalalla, muutamia kahden autotallin valmispaketti-omakotitaloja kerrostaloalueen laitamille ja leikkipuisto nykyisen aarniometsän paikalle, niin tuntuuhan se aika ikävältä). Valitettavasti vaikka kuinka pyrittäisiin aina suunnitelmissa "arvostamaan alueen erityispiirteitä", niin siinä vaiheessa kun siirrytään toteutuksen puolelle, on moinen kaunis korulauselma pelkkää kärpäsenpaskaa paperilla.
Viimeinen kuva (c) Mari
Ja näiden mielipiteiden jälkeen voinkin hakea itselleni paikkaa Helsingin kaupunginvaltuustosta. Poliittinen, ammatillinen ja ties mikä muu metaforinen itsemurha jälleen kerran suoritettu tällä suorapuheisuudella,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti