Summa summarum

Se olis sitten se aika vuodesta, kun pitäisi luvata huomisesta lähtien olevansa parempi ihminen ja/tai vaalivansa maailmanrauhaa ja/tai laihduttavansa kymmenen kiloa kesään mennessä tai mitä nyt kukakin haluaa ottaa tavoitteekseen. Myönnän pitäneeni periaatteenani viimeiset ööh.. kymmenen vuotta? olla tekemättä sen isompia lupauksia, koska niistä nyt ei tunnetusti ole kun harmia itselle (jäi se maratonkin väliin tältä syksyltä, eipä pahemmin napostellut kenttäkaudella yrittää juoksennella kovin säännöllisesti. Ehkä vielä joskus). Ja osasta jopa lähistöllä liikuskeleville sivullisille. Yritin mietiskellä kulunutta vuotta ja sen pohjalta rakennella jotain lupauksentapaista ja vaikka ensin ajattelin, että 2013 ei meikäläisen elämässä tapahtunut yhtään mitään, niin blogin selailu taaksepäin kertoi kyllä vähän muuta: 

Tammikuussa testailin krav magaa, jota jatkaisin erittäin mielelläni tälläkin hetkellä, jos työt ei häiritsisi harrastuksia. Enköhän palaa sen lajin pariin kun elämäntilanne paremmin sallii.. Alkuvuodesta hengasin Kuopiossakin ihan kiitettävästi töiden puolesta. Helmikuussa oli hiljaisempaa ja aika samoilla linjoilla jatkoin, kesän kenttäkausi oli ehkä voimakkaimmin mielessä. Sain myös loistavan vuokrahevosen, jonka kanssa puuhastelua jatketaan edelleen, toivottavasti vielä pitkään. 

Maaliskuu alkoi taas Kuopiossa ja sieltä aikalailla suoraan suunta Tanskaan. Vuokriksen kanssa aloitettiin valmennustunneilla käyminen suht aktiivisesti ja päivien pidentyessä taisin eksyä pariin otteeseen Nuuksioon ihailemaan paikkoja ennen kun lähdin huhtikuussa elämäni ensimmäiselle konferenssireissulle Itävaltaan rakastuen Wieniin toden teolla. 

Toukokuu oli viimeisten valmistelujen aikaa kesän töiden osalta ja lämpimistä keleistä nauttimista, sekä rentoa juhlistamista sekä kotosuomessa että Tanskan puolella. Kesäkuukaudet meni aika pitkälti varsinaisissa töissä (mikä tietty oli taas upeita kokemuksia kokemuksien jälkeen), mutta ehtihän sitä käväistä cruisingeissa ihailemassa autoja ja the Tall Ships Racesissa purjelaivoja, lomaillakin ehti viikon verran Rodoksella ja toinen viikko kului mökillä Saimaan selkää katsellen. Elokuu oli töiden puolesta tiukin aikataulullisesti, mutta pieniä patikointireissuja ehti onneksi tekemään silloinkin. Ja kiipeilemään pariin otteeseen Saanalle ;)

Syyskuu tarkoitti paluuta varsinaiseen arkeen ja kotiuduttuani taisin käpertyä kotisohvan nurkkaan läppärin kanssa. Hevoset Stadikalla sai tapaamaan pitkästä aikaa kaveria ja loppukuun muutaman päivän patikointi ja aivojennollaus Kuusamossa Karhunkierroksella tuli todella tarpeeseen. Pääsin vihdoinkin taas ratsastamaankin säännöllisemmin ja kiertelemään uuden tallipaikan lähistöllä olevia maastoja. Lokakuun alussa tuli muutto omalle kohdallekin ja kun siitä selvittiin, niin loppukuu tulikin vietettyä taas vauhdikkaasti Kuopiossa kurssilla ja sen jälkeen töissä. Apua.. Tässä vaiheessa upeana alkanut syksy muuttui ensin lumen- ja rännänsekaiseksi ja lopulta tähän viikkoon saakka jatkuneeksi jatkuvaksi vesisateeksi. 

Marraskuussa sai hengähtää hetken, pikainen visiitti Köpikseen ja muuten töitä kotosalla, sekä heppailua kuran keskellä. Ja ensikosketus joogaan. Lajikokeilut laajenee huomattavasti tai sitten olen yksinkertaisesti tullut vanhuudenhöperöksi. Niin tai näin, ei jäänyt yhteen kertaa ja jahka loputkin pyhät on selvitetty, niin raahaan todennäköisesti itseni taas tervehtimään aurinkoa. Joulukuu ei paljoa naurattunut, sairastin koko vuoden edestä eli makoilin suunnilleen koko kuukauden sängyn pohjalla, kurssi ja kirjatentti Köpiksessä meni aika unessa, mutta tulipahan suoritettua. Ja sitten tietty joulu. Tänään vielä pitäisi kilistellä skumppalaseja puoliltaöin ja ta-dah, sitten olisi vihdoinkin vuosi paketissa. 

Ei tämä nyt ehkä ihan niin tylsä vuosi ollutkaan, paljonhan tuossa ehti matkan varrella nähdä ja kokea. Ensi vuonna jatketaan, eihän tässä ole kun kolmisen viikkoa enää ennen USAn reissua. Ja ehkä pääsen vihdoinkin käymään siellä Islannissa tai Skotlannissa, eli niissä kahdessa paikassa, joihin olen halunnut käydä tutustumassa jo vaikka kuinka kauan. 

Vauhdikasta Uutta Vuotta 2014 kaikille!

Ihan hyvin se taas meni

Joulut on juhlittu ja alan hiljalleen olla taas elävien kirjoissa. Kolmisen viikkoa flunssaa alkoikin tulla jo korvista ulos.. En ole kyllä ihan varma, että hyväksynkö tän ensimmäisen vedoksen kelvolliseksi jouluksi, aattona pihalla riehui hurrikaanintapainen myräkkä ja vettä satoi vaakamyötäiseen päin näköä. Siihen nähden toi flunssa osui ihan hyvään saumaan, että täällä on tullut hookaksoota taivaa täydeltä koko joulukuun ajan.

Tuossa Tapsanpäivän kunniaksi keli tarjosi hienoista poikkeusta kaavaan ja energiapatoumien (ja joulusafkojen sulattamismielessä..) purkamiseksi tuli lähdettyä fillaroimaan. Ulos ensimmäistä kertaa melkein kuukauteen. Kosteasta sumusta ja ankeannäköisistä maisemista huolimatta tuntui aika mahtavalta ajella hiljaisessa Seutulassa ympäriinsä. Olin ehtinyt nautiskella hommasta vajaan tunnin verran, kun kehäradan tietyömaan jälkeen tuntuma alkoi reistaamaan jyrkemmässä käännöksessä. Pikainen tilanteen tarkastus ja syy ohjauksen heikkenemiseen selvisi, eturengashan siellä oli kovaa vauhtia tyhjenemässä. 16 kilsaa takana ja seitsemän edessä, jostain syystä ei ihan hirveästi naurattanut. Pyöräilen vuositasolla ihan kohtalaisia kilometrimääriä ja tää oli vasta toinen kerta elämässäni, kun rengas hajoaa reissussa. Yksi syy siihen, miksi pidän leveärenkaisista maastopyöristä ja hybrideistä kaikesta niihin kohdistuvasta dissaamisesta huolimatta.. (tässä kohtaa voidaan tosin huomioida mun ajotapa vs. normaalien ihmisten pyöräilytyyli..) Mutta kun tuntuu talouden ohkaisemmilla ja vähäkuvioisemmilla renkailla varustetun fillarin kumit tyhjenevän reissussa vähän väliä ;) 

Loput seitsemän kilsaa kämpille sujui sitten iloisesti toisen pyörän satulassa. Varmaan joskus teininä tullut viimeksi istuttua matkoja toisen kyydittävänä. Perille asti selvittiin hengissä, mutta vatsalihaksissa ja takalistossa tuntuu ihan mojovasti edelleen. Ei se muksuna nyt niin paha rasti ollut kun tallimatkoja kuljettiin tuolla tavalla.. Yksi merkki lisää vanhenemisesta. 

Ajattelin vielä, että pikku juttu, ostanpa uuden sisäkumin seuraavalla kauppareissulla ja vaihdan reippaana tyttönä jarrupalat siinä samalla. Paskan marjat, eihän tuon kokoisia varakappaleita näytä saavan tuosta meidän megaprisma-lähikaupan pyöräilyosastolta. Ei sitten. Saksasta tilaamalla ja puoleen hintaan, mutta joutuu vähän odottelemaan ennen kun pääsee kokeilemaan kurvailua seuraavan kerran. 

Tämä oli nyt varsinainen joulupostaus, mutta mulla (ja todennäköisesti aika monella muullakin) tulee jo kulkuset ja kaalilaatikot korvista ulos, joten eiköhän tässä pidetä suunta taas eteenpäin ja kohti meikäläisen suosikkijuhlaa, eli uutta vuotta! 

I’ve been dreaming my whole life, my dream is to move

Se olis sitten tän vuoden osalta isommat reissut tehtynä, koska minähän en aio räkätautini kanssa enää raahautua Kuopioon, joutaa kai tuota myöhemmälläkin. Olen viime maanantaista lähtien arponut, kumpi on pahempi vaihtoehto, kuolla tähän flunssaan vaiko kuitenkin se, etten hemmetti vieköön ehkä kuolekaan vaan joudun kestämään tätä. Hieno tapa viettää joulunalusaikaa. Miksi sairastaa perus kausiflunssaa tai tavallista yrjötautia, nyt voi saada parhaat palat molemmista kerralla.. Joten voitte arvata, että fiilikset ei ole ihan katossa. Ja niin se Köpiksen kurssi. Vietin neljä päivää luentosalin nurkassa puoli-istuvassa tai -makaavassa, miten sen nyt haluaa ottaa, asennossa kuluttaen neliökilometrin edestä puutavaraa nenäliinoihin ja kirosin kun maailma pyöri ja laineili ympärillä ja luennoitsijan ääni oli yhtä tunnistamatonta puuroa. Voitte vaan veikata, miten hienosti meni perjantain suullinen tentti sitten näistä lähtökohdista. Lisänä vielä se, että mun kykyni muodostaa ääntä oli siihen mennessä kadonnut lähes kokonaan. Yritin piipittää jotain englannin kuuloista mökellystä, joka katkesi yskään tasaisesti parin sanan välein. Ehkä yksi elämäni parhaita viikkoja hei \,,/

Jup. Ja koska olen maailmankaikkeuden järjellisin olento, niin enköhän perjantaina lennon jälkeen hankkiutunut vielä Ghostin keikalle Cirkukseen. Oli muuten yksi parhaista keikoista mitä olen ollut kuuntelemassa, tosin piti tyytyä könöttämään rokkipoliisina taemmissa riveissä kun oma kuosi oli mitä oli. Tän jälkeen toki kun yritin hölkätä bussille niin eiköhän kuski vetänyt ovet kiinni nenän edessä ja jättänyt laiturille seisomaan. Ai vitsi että mie tykkään joistain HSL:n bussikuskeista. Kuopiossa viimeksi dösäkuski neuvoi mulle reitin perille määräpaikkaani seisten sen aikaa bussipysäkillä ja viittoillen ohjeita. Toinen savolainen kuski tarkasti aikataulun vaihtobussille ja neuvoi mahdollisen perillepääsyvaihtoehdon, mikäli olisin myöhästynyt vaihdosta. Täällä kun toivotat huomenta kuskille, niin hyvä kun ei tule pippurisumutteet naamalle häirinnästä.

Huoh. Mun seinähyllykkööni käytiin just ripustamassa muutama joulupallo ilmeisesti vinkkinä siitä, että pitäisi alkaa hankkiutua hiljalleen tunnelmaan. Aika siis lähteä glöginkeittelyhommiin ja koettaa unohtaa vuotava nenä hetkeksi. 

"Earth provides enough to satisfy every man's needs, but not every man's greed"

Se olis sitten joulukuu. Alkoikin taas vaihteeksi rivakasti (tai aika vauhdikasta menoa tässä on kuluneet viikot olleet, että pahoittelut taas hiljaisuudesta..), eilisen ja tän päivän olen viettänyt ekosysteemipalveluita käsitelleessä symposiossa ja maanantaina pitäisi lähteä Köpikseen kurssille. Viime viikonlopun rustasin tenttivastausta - livahdin tosin lauantaina pikaisesti Oopperalle katsomaan Lumikuningattaren, joka oli kertakaikkisen upea kokemus ♥ Ens maanantaina alkaa Köpiksessä kurssi kestäen torstaihin ja perjantaina vielä yksi suullinen tentti ja sitten tämän vuoden työpuoli alkaakin olla tehtynä, joskin joulunalusviikolla saatan ehkä käydä pikapikaa Kuopiossa.. Tosin ehkä enemmänkin tarkoituksena moikata kavereita. 

Pakkaskelitkin alkaa hiljalleen tehdä tuloaan, kohta ei tarvitse olla enää kateellinen forssalaisille hangista. Tälle siis selityksenä, että käväisin viime sunnuntaina pienellä päiväreissulla Torronsuon kansallispuistossa Forssan tietämillä. Reilu sata kilsaa täältä ja maassa oli ihan hyvä lumikerros. Hämmästyin ja kyllä, olen kateellinen kaikille niille, jotka asuvat paikoissa, jossa on nyt jo lumi maassa. Täällä ei. Korkeintaan löytyy mustaa jäätä lenkkipoluilta. Mutta. Erikoinen kansallispuisto, suoalue ja metsäpätkä olivat varsin vaikuttavia, mutta huonohkosti merkitystä reitistä (josta olisi kyllä löytynyt googlailemalla maininta outdoorsfinlandin sivuilta..) iso osa kulki asfaltoidun maantien laitaa tai ihan vaan asutuksen keskellä hiekkateitä. Tosin talot ja maisemat reitin varrella taisivat olla isolta osin perinnemaisemaksi luokiteltavia ja hieman reitiltä harhauduttua tuli nähtyä älyttömän kaunis pieni hautausmaa ja kirkko/kappeli. Fifty-sixty, todella upeita paikkoja mutta myös melkoinen pettymys tallata pari kilometriä loskaista maantien viertä rekkojen huristellessa ohi. Pitää kuitenkin käydä keväällä/kesällä vilkaisemassa paikkoja uudelleen. 

Tiedän, että pitäisi kaivaa ne jouluvalot jostain muuton jäljiltä ja ripustaa ihmisten kiusaksi ikkunaan, mutta jotenkin musta maa ei oikein motivoi joulufiilistelyä. Tai ehkä pikemminkin talvifiilistelyä. Ihan oikeasti yritän, teen parhaillaan täällä joulutorttuja blogiin kirjoittamisen ohella, mutta mielialaa latistaa se, että unohdin ostaa glögiä. Surullisinta siinä on se, etten oikeastaan juurikaan välitä joulutortuista, glögistä sitten sitäkin enemmän. Ja jos en ole ihan väärässä lähituntien tapahtumien suhteen, niin unohdan nuo torttutaikinalevyt koko illaksi sulamaan tiskipöydälle ja jumiudun Rushdien Saatanallisten säkeiden kanssa sohvannurkkaan. Sounds like a plan.

Lippis. Aina :))