Hummia olympiapuitteissa 14.9.

Ei ole varmaan vaikea arvata missä olin käymässä viikonloppuna (kivat käsikarvat, meitsi näköjään on aloittanut talviturkin kasvattamisen ajoissa tänä syksynä..). Heppatyttö on heppatyttö vaikka ikävuosia tulisikin lisää ja edelleen siinä on sama fiilis istua katsomossa jännäämässä. Tosin mulle iskee kyllä aika palava halu olla siellä radallakin. Vaikka 150-luokkaa katsellessa tuli sellainen tunne, että ei jessus noi on  jo ihan oikeasti korkeita..

Tapahtuma oli siis Hevoset Stadikalla, johon alkuperäisen viikonloppusuunnitelmani mukaan en ollut menossa, mutta "ylimääräinen lippu" on aika vastustamaton kun tällaisesta tapahtumasta on kyse. Näin samalla kaveriani pitkästä aikaa (perus minä, näen tuttuja ehkä parin vuoden välein. Ja silloin voi puhua jo aktiivisesta yhteydenpidosta) ja tunsin itseni teini-ikäiseksi. Elämänvaihe, jonka käytännössä missasin aika tehokkaasti, mutta hyvä ottaa takaisin pienissä erissä silloin tällöin. Todennäköisesti vietän joskus nelikymppisenä sitten sitä -myös väliin jättämääni- villiä opiskelijaelämää istuen illat baareissa. Muut juottolan asiakkaat voi pitää mua sitten lähinnä säälittävänä, elähtäneenä pubiruusuna :))

Takaisin aiheeseen. Ensin expoalueeseen, eli kaikkien hevostapahtuminen petolliseen shoppailutaivaaseen. Ensimmäistä kertaa eläessäni melkein kiitin siitä, että en omista hevosta tällä hetkellä. Olisin todennäköisesti ostellut tilini tyhjäksi, niin mahtavia satulahuopia, suojia ja muita härpäkkeitä oli tarjolla (hei come on, tähtikuosilla tai skottiruuduilla varustetut jännesuojat? Leopardikuvioinen kouluraippa? Otsapantojakin oli ties kuinka monella timangirivistöllä ja kaikissa sateenkaaren väreissä. Seeprakuvioinen loimi taisi silti päästä suosikikseni, se oli ihan huippu). Uudelle kypärälle sen sijaan olisi oikeasti tarvetta ja hipelöin timangikoristeltuja pottia pohtien puolivakavissani sellaisen hankkimista. Sen verran järkeä jaksoin kuitenkin käyttää, että jätin kotsan hankkimisen toiseen kertaan. Kypärälootan raahaaminen ensin tapahtuma-alueella ja sitten vielä Helsingin keskustassa ja bussissa olisi ollut turhan iso uroteko meikäläiselle. Joku toinen kerta. Ja hei, kuinka suurella todennäköiseyydellä kehtaisin käyttää puskamaastoillessa kypärää, jossa Swarovskit vaan kimaltelisi (okei, limenvihreät kannukset sen sijaan olis ollut hyvinkin tyyiin sopivat..)

Poliisihepat

Päivän isoimmat starat oli niitä nelijalkaisia kavereita ja varsinaisten luokkien välissä oli vielä lajiesittelyitä ja lyhyempiä näytöksiä. Skippasin kyllä suurimman osan noista väliesityksistä ja keskityin lähinnä näihin:

Tarkkana jalkojen kanssa

Mites se lentolupakirja..?

Kaikin puolin jäi hyvät fiilikset, tapahtuma oli hyvin järjestetty (ruokapuolta varten tosin piti lähteä Siwaan, mutta eipä tuo iso vaiva ollut kun rannekkeen kanssa sai poukkoilla ulos ja sisään tapahtuma-aluetta ilman sen isompia säätämisiä) ja kelikin sattui kohdalleen. Kuvat on taas pokkarilla napsittu, koska aamuinen ajattelutoiminta ei tuolloin riittänyt siihen, että olisin tajunnut ottaa paremman kameran mukaan. Ei auta. Mutta pystyinpähän keskittymään paremmin kun en tuijottanut koko aikaa linssin läpi. 

Ja ei yhtään kasvattanut hevoskuumetta. Ei ollenkaan. 

Pitänee palata tässä töiden pariin, lähden loppuviikosta käymään Kuopiossa ja sieltä mahdollisesti vielä tutkailemaan Kuusamon ruska-aikaa jos kelit sallii. Ajattelin tehdä viikonloppuna vähän hommia, mutta sattuneesta syystä (ja sunnuntaisesta kämpän siivousrupeamasta) johtuen ne vähän jäi.. joten tässä sitä taas ollaan.