Oma maa mansikka vai miten se nyt menikään?

Reissu on ohi ja keväisestä Wienin +18 asteesta Suomen +3 asteen ei-niin-keväiseen vesisateeseen tuntuu nyt ihanvähänvaan ankealta. Nettiyhteys ensimmäisellä hotellilla oli muuten sitä luokkaa, että jäi päivittämättä tänne kun kuvien lataamisessa kesti kymmenisen minuuttia tai sitten olin vaan yksinkertaisesti koko ajan tietokoneen ulottumattomissa, mutta otetaanpa vähän takaisin; tällä kertaa sightseeingia ja puran jossain vaiheessa noi kaupunki/museokuvat, niin voin lisäillä niitä sitten aikanaan omaan postaukseensa. Reissun pääasiallinen tarkoityus eli konferenssi loppui viime perjantaina ja jäin eiliseen asti paikan päälle tutkailemaan maisemia vähän paremmalla ajalla (joo, pidin kaksi päivää ihan rehellistä lomaa, vautsi. Tai no, luin sentään sähköposteja). Ainakin kelin puolesta ajoitus oli mitä mainioin, kevät taisi saapua tuonne päin Keski-Eurooppaa kuluneen viikonlopun aikana tai siltä se ainakin vaikutti. 

Sunnuntaihin sisältyi päiväreissu eli vuokra-autolla tutkimaan maisemia. Suhtaudun monesti vähän skeptisesti noihin ulkomaan autonvuokrauksiin, mutta tällä kertaa kaikki toimi erittäin sujuvasti. Jopa navigaattori, jonka olin alkukankeuksien vuoksi aika valmis heittämään ulos ikkunasta. 

Itävallasta eka mieleentuleva asia (ööh.. laadukkaita valkoisia heppoja?) on varmaan vuoristot ja ties mitkä laskettelukeskukset. Onhan noi lumihuippuiset vuoret aika helkkarin siistejä, ei voi kieltää. Toisenlaisella varustuksella ja muutamalla lisäpäivällä olisi ollut ihan huippua käydä vähän vaeltelemassa ja kiipeilemässä tuolla.. Jonkin vaellusreitin kyltit taisi itse asiassa vuoren lähellä olevasta kylästä löytyäkin. Kyseinen nyppylä (2700 metriäköhän se oli?) taisi sijaita 80 kilsan päässä Wienista ja paikallista autobahnia pitkin pääsi siirtymään varsin rivakasti paikasta A paikkaan B. Vuoristossa mutkittelevilla pikkuteilläkin nopeusrajoituksissa vakiona oli 100, todellinen nopeus taisi jäädä noin puoleen siitä.. Liikenneturvallisuus huipussaan. Ei vais, hyvin se sujui ja tiemerkinnät oli hyvinkin riittäviä. Ei yhtään niin kaoottista kun Kreetalla viime kesänä.

Ihan kivalla paikalla. Tosin joidenkin ihan vuoren kupeeseen rakennettujen kämppien kohdalla kävi mielessä, että mahtaa olla tosi kiva kun saa koko talven pelätä laviineja. Ja huonossa tapauksessa kesällä niskaan satelee vielä kivenmurikoitakin. Vähän jännitystä elämään hei.. Tuolla maaseudulla oli muutamia rakenteilla olevia taloja ja tuntui hassulta, kun ne näytti heti alkuunsa suomalaisen silmiin tyyliltään "vanhanaikaisilta". Arvostan. Lisäksi talojen seinissä oli tekstejä, kuviointeja tai muita hauskoja yksityiskohtia, tosin en onnistunut löytämään tähän hätään valokuvaa. Mutta joka tapauksessa eloisan ja persoonallisen näköistä rakentamista. 

Pienemmät pääväylät kulki lähes järjestäen kylien läpi ja kylien koko vaihteli muutamasta talosta (ja kirkosta) melko isoihin keskuksiinkin. Liikenteen sujuvuudesta ei pahaa sanaa. Yksi pieni ruuhka Wieniä ohittaessa, mutta sekin taisi johtua tietyöstä - tosin noissa isommissa kaupunkien keskustoissa ei kyllä tullut ajeltuakaan. Ja viikolla tilanne on todennäköisesti ihan erilainen, vaikka tällaisen reilun viikon paikalla hengailleen jalankulkijan näkökulmasta liikenne suht rauhalliselta siellä pääkaupungissa vaikuttikin. Voi kyllä olla, että suurin osa paikallisistakin käytti julkisia, ne oli varsin kohtuuhintaisia ja toimi vieläpä kadehdittavan hyvin. Niin että puhutaanko sitten tuosta Helsinki-Vantaan kentältä lähtevästä julkisen liikenteen tarjonnasta ja varsinkin niiden merkinnöistä prkl..?

Perus. Mie oon taas tutkailemassa jotain.   

Jees.  Ihan vähän on väsy olo nyt ja ihan mielelläni uppoudun sohvalle teemukin kanssa lueskelemaan pari artikkelia ja sen jälkeen illaksi kirjoitushommiin. Koetan postata lähiaikoina tuon kaupunkiosionkin reissusta, tosin tuon kuvamäärän läpikäynti voi viedä muutaman tovin.