Log 060413.15:05 UTC +01:00

Eli Wienissä ollaan, heipä hei vaan. Kelit muistuttaa viimeaikoina Suomessa nähtyjä (tosin täällä ei paista aurinko kyllä mistään pilvenrakosesta), joten niistä ei ainakaan kannata olla kateellinen. Ei lähtenyt muutenkaan menemään ihan putkeen tämä päivä, lentokentällä pääsin nakkailemaan laukkuani hihnalle boardingin jo alettua ja sieltä vähän varoiteltiin, ettei laukku ehtisi välttämättä perille samalla lennolla. Mainittakoon, että ehti kuitenkin, joten kiitos vaan matkatavarapuolen ripeälle toiminnalle ja sorry tiukka aikataulu.. Allekirjoittaneella ei sen sijaan ollut mitään ongelmia ehtiä koneeseen ja kerrankin olin onnistunut valitsemaan paikan hätäuloskäynnin vierestä. Sain istua jalat suorana lennolla, mikä tuntui aika luksukselta. Tosin kone itsessään oli joku minimalli, jonka sisätiloista oli sitten nipistetty kaikkiin muihin suuntiin. Nimim. kolautin vain kaksi kertaa pääni kattorakenteisiin ja sain jonkun ruhjeen korvaani siinä sählätessä. Ei kannata kysyä miten se on mahdollista, en keksi mitään järkeenkäypää selitystä. 

Lentoaseman saapuneiden puoli itsessään oli aika karsittu, mutta kyllä sieltä suoraan Westbahnhofille bussilla pääsi. Kallista lystiä kyllä kun vartin matkasta joutui pulittamaan 13 euroa. No, ei auta. Junien kanssa olisi joutunut vaihtelemaan enkä välttämättä ollut kauhean innostunut raahaamaan laukkua kovin monessa kulkuvälineessä. Enkä tiedä, olisiko juna tullut loppujen lopuksi yhtään halvemmaksi. Halpuus kiinnostaa tällä hetkellä ihan siksi, että jostain syystä palkka ei tullut perjantaina kuten olisi pitänyt ja tässä nyt istuskellaan peukut pystyssä ja sormet ristissä, että se kolahtaisi maanantaiaamuksi tilille kiitos eikä hommassa ole nyt ainakaan mitään sen isompaa ongelmaa. 

Mutta itse Wieniin. Ensivaikutelmani on kun olisin tehnyt jonkun matkan ajassa taaksepäin. Raitiovaunuista osa alkaa olla kuvailtavissa sanalla "historiallinen näyttelyesine". Kaikkialla on periaatteessa hienoja rakennuksia, jotka ovat pahoin rapistuneita tai muutoin vaurioituneita. Sitten seasta löytyy uudempiakin, hyvin pelkistettyjä betonibunkkerirakennuksia pienillä laatikkoikkunoilla. Jos olen kuvaillut Kööpenhaminaa iloiseksi sekamelskaksi, niin Wien on sekamelska, mutta siinä on surullinen sävy. 

Värivalikoima katukuvassa on jotain ihan uskomatonta. Suurin osa on ruskeanharmaan eri sävyissä, mutta mukaan mahtuu varsinaisia herkkupaloja. Limenvihreän kerrostalon kohdalla myönnän hämmentyneeni. Kuvassa oleva pinkki-keltainen-viininpunavioletti sentään oli ihan perussettiä. Tollasia nyt näkee kaikkialla. Olen vaikuttunut värivalintoja tehneen henkilön värisilmästä. 

Tietty historiallisuus tietysti on läsnä suurimmassa osassa isommista keskisen Euroopan kaupungeista, Wienissä mielestäni vielä yllättävän vahvana. Jotenkin mielessä oli koko ajan toinen maailmansota.. Menneisyyden haamuja. Erittäin mielenkiintoista. Jos olisin historioitsija, niin hihkuisin todennäköisesti onnesta tällaisessa paikassa (sori, olen kuitenkin pääasiassa luonnontieteilijä, enkä voinut olla huomaamatta likaista vettä, viheralueiden puuttumista tai huonoa kuntoa sekä kaikkialla olevaa melua. Toisaalta hei, yli puolentoista miljoonan asukkaan kaupunki, mitä voi odottaa. Mutta olen silti sitä mieltä, että "Tonava kaunoinen" oli kyllä Straussilta melkoista liioittelua vaikka kuinka oletettaisiinkin sen rupakon kunnon olleen huomattavasti nykytilaa parempi silloin 1860-luvulla).

 Ne hienot ja houkuttelevan näköiset kohteet oli sitten kyllä oikeasti kauniita (tai sanotaan ennemmin kiinnostavia, sillä kauneushan ei ole mitenkään absoluuttisesti mitattavissa oleva asia. Itse suosin tietyllä tavalla symmetristä ja yksityiskohdiltaan jopa pikkutarkkaa arkkitehtuurista puhuttaessa, mutta en kiellä, etteikö yksinkertainen hirsimökki tietyssä ympäristössä olisi äärimmäisen kaunis sen sijainnin ollessa otollinen. Silti, jos täytyy valita, niin vastaan hieman tylsästi gotiikka ja renesanssi. Noi futuristiset tai "modernit" näyttää ehkä mielenkiintoisilta nyt, mutta olen melko varma, että ne tulee aiheuttamaan myötähäpeää joidenkin kymmenien vuosien päästä. Tosin onhan se arkkitehtuurikin tavallaan aikansa kuvaus, joskin siinä 70-luku olisi ainakin Suomessa voitu jättää elämättä).  

Siitä vastakohtaisuudesta taas esimerkkiä.. Ihan hienosti tehty graffiti kyllä, ei siinä mitään mutta voisin kuvitella Suomessa muutaman virkamiehen repivän hiukset päästään jos historiallisen kohteen läheisyyteen heitettäisiin jotain pensasistutusta radikaalimpaa. Mainittakoon, että tuolla aidan takana oli enemmän ja vähemmän vanhoja rakennuksia ja ilmeisesti jonkin sortin puistoa tai pihaakin. Tai no sanotaan että jotain, mitä ehkä voisi kuvitella kutsuttavan potentiaaliseksi kasvuperäksi yhteyttäville kasveille. 

Vielä pari asiaa.. Paikalliset puhuu hämmentävän huonoa englantia. Olen joutunut jo pari kertaa vaihtamaan kielen saksaksi tullakseni ymmärretyksi (ja mun taidot saksassa on kuitenkin varsin rajalliset, varsinkin kun liitetään itävaltalaisten käyttämä murre. Valitan, ei sattunut lahjakkuuksien jaossa osumaan pahemmin tuota kielipäätä). Kortti ei  meinaa käydä missään. Ei Visa eikä MasterCard (ja voitte heittää veikkauksen, kauanko kesti löytää pankkiautomaatti). Esimerkiksi hotellihuone on maksettava käteisellä. No options.

I suppose it's something called "phone booth". Haven't seen these since 21st century begun

but must say I'm surprised they still exists. 

Alkaa olla aika lähteä etsiskelemään jostain ruokaa ja tästäkin näyttää akku vetelevän viimeisiään, joten laters.