Pilvet jo luin, ei sadetta voi estää

Viikonlopun olen saanut nautiskella auringonpaisteesta täälläkin ja katsella paikallisten vesiväylien tulvimista. Sieltä täältä löytyy vielä lunta, mutta muutama tällainen lämmin päivä ja talvi on nujerrettu "etelästä" tältä erää. Tiet on jo pienimpiä hiekkaisia metsäpolkuja lukuunottamatta auki, joten kaivoin eilen polkupyörän (tai oikeastaan polkupyörät) varastosta ja pienten huolto-operaatioiden jälkeen pääsin fiilistelemään maisemia kaksipyöräisen kanssa. Hiekoitussepelin kun vielä saisivat putsattua, niin pystyisi ajamaan huoletta tuolla kapearenkaisemmallakin fillarilla.. Ja autokin tuli pestyä oikein kunnolla kesärenkaiden vaihdon yhteydessä. Painepesuri on hieno keksintö. Kaksipyöräisistä puheenollen, olen harkinnut tässä hyvin vakavasti moottoripyöräkortin ajamista, mutta tuo uusi systeemi (ja hinnat) kortille on kyllä sanonkomämistä. Ja vielä syvältä ja poikittain. Angst.

Mutta joo vielä kerran reissukuvia. Kevättä siellä hieman etelämmässä, por favor. Toisessa kuvassa Tonava aurinkoisena päivänä, kyllähän se siniseltä näyttää.. Tuomitsin ehkä liian jyrkästi harmaana päivänä tehdyn ensivaikutelman perusteella. Joenrannalla (tai oikeastaan jokien välissä menevällä saarikaistaleella) oli mukava kuljeskella, tosin tuona päivänä kävi melkoinen tuuli. Oli muuten erikoista seurata, kuinka alueella juuri tuolloin ollut lämmin jakso sai kevään aikaiseksi parissa päivässä. Ensimmäisellä kertaa rannat oli vielä ruskeanharmaana ja pensaissa ei todellakaan kukkinut yhtään mikään, mutta niin se ehti maailma muuttua viikossa. Jaksaa joka helkkarin vuosi hämmentää yhtä paljon. 

Kuvista osa on Stadsparkista, jossa lojuin penkillä nauttimassa auringonpaisteesta (parintuhannen muun ihmisen kanssa) vielä lähtöpäivän aamuna. Aika ihmeellinen puisto. Suomessa ehkä luontoa on sen verran enemmän joka puolella, että tuonkaltaiset on "turhia", mutta kyllä ne mukavan lisän tuo silti kaupunkikuvaan. Arvostan. Ainoa ongelma oli se, että noissa puistoissa oli ihan älytön määrä lintuja ja odotin koko ajan, että kohtaa tulee linnunläjät niskaan. Miun tuurilla se ei olisi ollut edes kovin epätodennäköistä. Lisäksi Hitchcockin Linnut on vaikuttanut minnuun natiaisena selvästi varsin voimakkaasti, kun kylmät väreet kulki selkäpiitä pitkin kulkiessani lintuparvien kansoittamien puiden alitse. Yritin vaan olla mahdollisimman hiljaa ja huomaamaton. En muista, olenko maininnut tänne, mutta kärsin siis jonkinasteisesta omituisesta lintupelosta, sillä pikkulinnut on aika jäätäviä. Isommat linnut on okei, ne on vaan hienoja, mutta ai helekkari jotkut västäräkit. Hrrrrhh..

Sellaista tällä erää. 

Eespäin sano mummo lumessa

..ja lisää matkakuvia. Jos nyt jo ahdistaa krumeluuratut pytingit, niin suosittelen skippaamaan, tällä kertaa nimittäin kuvia vanhasta keskustasta. 

Parlamenttitalon edustan suihkulähdettä 

Vanhassa keskustassa menee rengasmaisesti (ringstrasse) parikin isompaa tietä ja niitä kiertämällä saa tehtyä ihan hyvän päivälenkin kauniissa maisemissa. Pituutta reitille en osaa arvioida, saatiin tuhrattua ensimmäisella kerralla kollegan kanssa joku kuutisen tuntia siihen kiertelyyn, mutta hei kaksi akkaa turisteina kameroiden kanssa, kuinkahan nopeaa sen voi olettaa olevan..? Todennäköisesti siis matkaa tuli maksimissaan kahdeksisen kilometriä ja siihen mahtui jo pari pientä reittivalinnan virhearviointia kun hukattiin varsinainen citymap heti alkumetreillä ja yritettiin sitten vaan luottaa matkaoppaan karttaan, joka oli mallia "ei-viitsitty-sitten-laittaa-kadunnimiä-tähän". Muuten se opaskirjanen oli kyllä ihan mukanakantamisen arvoinen yksilö. 

Ihan kiva kirjastorakennus

Museokortteerit ohitettiin ensimmäisellä kierroksella pintapuolisesti vilkaisemalla, kävin sitten myöhemmin "lomapäivinäni" luonnonhistoriallisessa museossa, mikä oli kyllä ihan näkemisen arvoinen. Ja edelleen on näköjään hyötyä opiskelijakortin omistamisesta, puoleen hintaan sisään.. Tai siis onhan miulla tosiaan olemassa opinto-oikeus Joensuun haltsikassa, mutta tällä hetkellä vaan ei oikein tuo aika anna periksi tehdä niitä opintoja. Ei mennyt elämä ihan suunnitellusti senkään asian suhteen, sinne hakiessani ajattelin vähän erilaista tulevaisuutta. 

Sesonki ei selkeästikään ollut vielä alkanut, kun suurin osa kirkoista, patsaista sun muista oli remontissa ja putsattavana, kokonaiskuvien ottaminen varsinkin rakennuksista oli välillä arvinaisen persiistä kun yksi seinä oli peitetty remonttitelineillä ja jollain Bemarin uutuusmallien mainoksilla. Tervetuloa kirkkoon ja koeaja ihmeessä vaikka messun jälkeen uusi BMW ActiveHybrid 5 viereisessä puljussamme, ilmaista kahvia ja hyvä rahoitustarjous kaikille kiinnostuneille. Mie olen pakana, mutta silti osa noista mainoksista tuntui vähän... epäkunnioittavilta?

Stadsparkista on olemassa parempiakin kuvia, mutta ne on edelleen *köh köh* kamerassa, koska on niin helkkarin raskasta kaivaa piuha ja siirtää kuvat koneelle. Stadsparkista muuten näki ehkä parhaiten, kuinka maailma otti ja muuttui siinä viikon aikana kun tuli pieni vesisade ja sen jälkeen ne vuodenaikaan nähden lämpimät kelit. Tässä ollaan vielä kylmissä fiiliksissä, mutta lähtöpäivänä kun tuli istuskeltua tuolla uudelleen nauttimassa auringonpaisteesta, oli maailma ihan vihreä. Se oli aika hämmentävää. Tosin pakko uskoa, että kyllä se kevät tännekin tulee kun näin aamupäivällä kirjeitä postittaessani ensimmäiset leskenlehdet ruskeiden lumikasojen ja hiekoitussepelin välistä pilkottamasta. Jei. Ja nyt kun sataa vettä, niin voisin ehkä uskaltautua pienelle juoksulenkillekin (jos vaikka tällä kertaa en kuolisi välittömästi katupölyyn laittaessani nenääni ulos ovesta).

En ihan päässyt selville, mikä ton funktio oli. Ei se ainakaan grillikatos ollut, potentiaalinen sellainen kyllä. Voisin harkita omaan pihaan. Grillautuisi tofuskärbät ainakin tyylillä. Kasviksiin hengenpitiminä luottava kollegani ei muuten ollut koskaan kuullut sellaisista. Sama kollega, joka kyselee miulta vähintään kerran päivässä, että miltä hemmetin planeetalta oikein olen, milloin mistäkin syystä.. Mutta ihan vakavissaan, onkohan noi soijapötkylät joku finskalandian oma erikoisuus? (nonni ja nyt on taas näköjään luova vaihe tässä kirjoittamisessa ja allekirjoittaneella on selvästi joku ihmeellinen kiintymys noihin makkaroihin kun aina saan jutun vietyä niihin)

Varvaspatsas

Pohdittiin tätä muuten pitkään. Kuuluuko sen olla tuollainen vai onko toi a) kesken tai b) tuhottu ja jostain syystä jämät on jätetty torottamaan siihen kadunvarteen? Muutamilla kaduilla oli muuten samanlaisia tähtiä kun Hollywoodin Walk of Famella, ainoa ongelma oli, että tunnistin ehkä 15% niistä nimistä. Auts. Niistä ei taida olla kuvia kun en kehdannut jäädä kuvaamaan jotain randomnimeä (josta olisi parhaassa tapauksessa selvinnyt myöhemmin, että ko. tyyppi on ollut joku paikallinen sekopää..) ja ne kuuluisammat nimet oli kuvaamista ajatellen sijoitettu turhan vilkkaasti liikennöidyille tieosuuksille. 

Ympäri käydään, yhteen tullaan. Isojalan pakollinen

 turistiposeerauskuva parlamenttitalon edessä. 

Kyllä, olin nolona tuolla hetkellä. 

Koetan katsoa nyt vihoviimein nuo loput kuvat läpi ja lupaan, että enää yksi postaus tästä aiheesta, sitten lopetan reissufiilistelyn ja palaan takaisin tylsään arkeen.

Oma maa mansikka vai miten se nyt menikään?

Reissu on ohi ja keväisestä Wienin +18 asteesta Suomen +3 asteen ei-niin-keväiseen vesisateeseen tuntuu nyt ihanvähänvaan ankealta. Nettiyhteys ensimmäisellä hotellilla oli muuten sitä luokkaa, että jäi päivittämättä tänne kun kuvien lataamisessa kesti kymmenisen minuuttia tai sitten olin vaan yksinkertaisesti koko ajan tietokoneen ulottumattomissa, mutta otetaanpa vähän takaisin; tällä kertaa sightseeingia ja puran jossain vaiheessa noi kaupunki/museokuvat, niin voin lisäillä niitä sitten aikanaan omaan postaukseensa. Reissun pääasiallinen tarkoityus eli konferenssi loppui viime perjantaina ja jäin eiliseen asti paikan päälle tutkailemaan maisemia vähän paremmalla ajalla (joo, pidin kaksi päivää ihan rehellistä lomaa, vautsi. Tai no, luin sentään sähköposteja). Ainakin kelin puolesta ajoitus oli mitä mainioin, kevät taisi saapua tuonne päin Keski-Eurooppaa kuluneen viikonlopun aikana tai siltä se ainakin vaikutti. 

Sunnuntaihin sisältyi päiväreissu eli vuokra-autolla tutkimaan maisemia. Suhtaudun monesti vähän skeptisesti noihin ulkomaan autonvuokrauksiin, mutta tällä kertaa kaikki toimi erittäin sujuvasti. Jopa navigaattori, jonka olin alkukankeuksien vuoksi aika valmis heittämään ulos ikkunasta. 

Itävallasta eka mieleentuleva asia (ööh.. laadukkaita valkoisia heppoja?) on varmaan vuoristot ja ties mitkä laskettelukeskukset. Onhan noi lumihuippuiset vuoret aika helkkarin siistejä, ei voi kieltää. Toisenlaisella varustuksella ja muutamalla lisäpäivällä olisi ollut ihan huippua käydä vähän vaeltelemassa ja kiipeilemässä tuolla.. Jonkin vaellusreitin kyltit taisi itse asiassa vuoren lähellä olevasta kylästä löytyäkin. Kyseinen nyppylä (2700 metriäköhän se oli?) taisi sijaita 80 kilsan päässä Wienista ja paikallista autobahnia pitkin pääsi siirtymään varsin rivakasti paikasta A paikkaan B. Vuoristossa mutkittelevilla pikkuteilläkin nopeusrajoituksissa vakiona oli 100, todellinen nopeus taisi jäädä noin puoleen siitä.. Liikenneturvallisuus huipussaan. Ei vais, hyvin se sujui ja tiemerkinnät oli hyvinkin riittäviä. Ei yhtään niin kaoottista kun Kreetalla viime kesänä.

Ihan kivalla paikalla. Tosin joidenkin ihan vuoren kupeeseen rakennettujen kämppien kohdalla kävi mielessä, että mahtaa olla tosi kiva kun saa koko talven pelätä laviineja. Ja huonossa tapauksessa kesällä niskaan satelee vielä kivenmurikoitakin. Vähän jännitystä elämään hei.. Tuolla maaseudulla oli muutamia rakenteilla olevia taloja ja tuntui hassulta, kun ne näytti heti alkuunsa suomalaisen silmiin tyyliltään "vanhanaikaisilta". Arvostan. Lisäksi talojen seinissä oli tekstejä, kuviointeja tai muita hauskoja yksityiskohtia, tosin en onnistunut löytämään tähän hätään valokuvaa. Mutta joka tapauksessa eloisan ja persoonallisen näköistä rakentamista. 

Pienemmät pääväylät kulki lähes järjestäen kylien läpi ja kylien koko vaihteli muutamasta talosta (ja kirkosta) melko isoihin keskuksiinkin. Liikenteen sujuvuudesta ei pahaa sanaa. Yksi pieni ruuhka Wieniä ohittaessa, mutta sekin taisi johtua tietyöstä - tosin noissa isommissa kaupunkien keskustoissa ei kyllä tullut ajeltuakaan. Ja viikolla tilanne on todennäköisesti ihan erilainen, vaikka tällaisen reilun viikon paikalla hengailleen jalankulkijan näkökulmasta liikenne suht rauhalliselta siellä pääkaupungissa vaikuttikin. Voi kyllä olla, että suurin osa paikallisistakin käytti julkisia, ne oli varsin kohtuuhintaisia ja toimi vieläpä kadehdittavan hyvin. Niin että puhutaanko sitten tuosta Helsinki-Vantaan kentältä lähtevästä julkisen liikenteen tarjonnasta ja varsinkin niiden merkinnöistä prkl..?

Perus. Mie oon taas tutkailemassa jotain.   

Jees.  Ihan vähän on väsy olo nyt ja ihan mielelläni uppoudun sohvalle teemukin kanssa lueskelemaan pari artikkelia ja sen jälkeen illaksi kirjoitushommiin. Koetan postata lähiaikoina tuon kaupunkiosionkin reissusta, tosin tuon kuvamäärän läpikäynti voi viedä muutaman tovin.

Log 060413.15:05 UTC +01:00

Eli Wienissä ollaan, heipä hei vaan. Kelit muistuttaa viimeaikoina Suomessa nähtyjä (tosin täällä ei paista aurinko kyllä mistään pilvenrakosesta), joten niistä ei ainakaan kannata olla kateellinen. Ei lähtenyt muutenkaan menemään ihan putkeen tämä päivä, lentokentällä pääsin nakkailemaan laukkuani hihnalle boardingin jo alettua ja sieltä vähän varoiteltiin, ettei laukku ehtisi välttämättä perille samalla lennolla. Mainittakoon, että ehti kuitenkin, joten kiitos vaan matkatavarapuolen ripeälle toiminnalle ja sorry tiukka aikataulu.. Allekirjoittaneella ei sen sijaan ollut mitään ongelmia ehtiä koneeseen ja kerrankin olin onnistunut valitsemaan paikan hätäuloskäynnin vierestä. Sain istua jalat suorana lennolla, mikä tuntui aika luksukselta. Tosin kone itsessään oli joku minimalli, jonka sisätiloista oli sitten nipistetty kaikkiin muihin suuntiin. Nimim. kolautin vain kaksi kertaa pääni kattorakenteisiin ja sain jonkun ruhjeen korvaani siinä sählätessä. Ei kannata kysyä miten se on mahdollista, en keksi mitään järkeenkäypää selitystä. 

Lentoaseman saapuneiden puoli itsessään oli aika karsittu, mutta kyllä sieltä suoraan Westbahnhofille bussilla pääsi. Kallista lystiä kyllä kun vartin matkasta joutui pulittamaan 13 euroa. No, ei auta. Junien kanssa olisi joutunut vaihtelemaan enkä välttämättä ollut kauhean innostunut raahaamaan laukkua kovin monessa kulkuvälineessä. Enkä tiedä, olisiko juna tullut loppujen lopuksi yhtään halvemmaksi. Halpuus kiinnostaa tällä hetkellä ihan siksi, että jostain syystä palkka ei tullut perjantaina kuten olisi pitänyt ja tässä nyt istuskellaan peukut pystyssä ja sormet ristissä, että se kolahtaisi maanantaiaamuksi tilille kiitos eikä hommassa ole nyt ainakaan mitään sen isompaa ongelmaa. 

Mutta itse Wieniin. Ensivaikutelmani on kun olisin tehnyt jonkun matkan ajassa taaksepäin. Raitiovaunuista osa alkaa olla kuvailtavissa sanalla "historiallinen näyttelyesine". Kaikkialla on periaatteessa hienoja rakennuksia, jotka ovat pahoin rapistuneita tai muutoin vaurioituneita. Sitten seasta löytyy uudempiakin, hyvin pelkistettyjä betonibunkkerirakennuksia pienillä laatikkoikkunoilla. Jos olen kuvaillut Kööpenhaminaa iloiseksi sekamelskaksi, niin Wien on sekamelska, mutta siinä on surullinen sävy. 

Värivalikoima katukuvassa on jotain ihan uskomatonta. Suurin osa on ruskeanharmaan eri sävyissä, mutta mukaan mahtuu varsinaisia herkkupaloja. Limenvihreän kerrostalon kohdalla myönnän hämmentyneeni. Kuvassa oleva pinkki-keltainen-viininpunavioletti sentään oli ihan perussettiä. Tollasia nyt näkee kaikkialla. Olen vaikuttunut värivalintoja tehneen henkilön värisilmästä. 

Tietty historiallisuus tietysti on läsnä suurimmassa osassa isommista keskisen Euroopan kaupungeista, Wienissä mielestäni vielä yllättävän vahvana. Jotenkin mielessä oli koko ajan toinen maailmansota.. Menneisyyden haamuja. Erittäin mielenkiintoista. Jos olisin historioitsija, niin hihkuisin todennäköisesti onnesta tällaisessa paikassa (sori, olen kuitenkin pääasiassa luonnontieteilijä, enkä voinut olla huomaamatta likaista vettä, viheralueiden puuttumista tai huonoa kuntoa sekä kaikkialla olevaa melua. Toisaalta hei, yli puolentoista miljoonan asukkaan kaupunki, mitä voi odottaa. Mutta olen silti sitä mieltä, että "Tonava kaunoinen" oli kyllä Straussilta melkoista liioittelua vaikka kuinka oletettaisiinkin sen rupakon kunnon olleen huomattavasti nykytilaa parempi silloin 1860-luvulla).

 Ne hienot ja houkuttelevan näköiset kohteet oli sitten kyllä oikeasti kauniita (tai sanotaan ennemmin kiinnostavia, sillä kauneushan ei ole mitenkään absoluuttisesti mitattavissa oleva asia. Itse suosin tietyllä tavalla symmetristä ja yksityiskohdiltaan jopa pikkutarkkaa arkkitehtuurista puhuttaessa, mutta en kiellä, etteikö yksinkertainen hirsimökki tietyssä ympäristössä olisi äärimmäisen kaunis sen sijainnin ollessa otollinen. Silti, jos täytyy valita, niin vastaan hieman tylsästi gotiikka ja renesanssi. Noi futuristiset tai "modernit" näyttää ehkä mielenkiintoisilta nyt, mutta olen melko varma, että ne tulee aiheuttamaan myötähäpeää joidenkin kymmenien vuosien päästä. Tosin onhan se arkkitehtuurikin tavallaan aikansa kuvaus, joskin siinä 70-luku olisi ainakin Suomessa voitu jättää elämättä).  

Siitä vastakohtaisuudesta taas esimerkkiä.. Ihan hienosti tehty graffiti kyllä, ei siinä mitään mutta voisin kuvitella Suomessa muutaman virkamiehen repivän hiukset päästään jos historiallisen kohteen läheisyyteen heitettäisiin jotain pensasistutusta radikaalimpaa. Mainittakoon, että tuolla aidan takana oli enemmän ja vähemmän vanhoja rakennuksia ja ilmeisesti jonkin sortin puistoa tai pihaakin. Tai no sanotaan että jotain, mitä ehkä voisi kuvitella kutsuttavan potentiaaliseksi kasvuperäksi yhteyttäville kasveille. 

Vielä pari asiaa.. Paikalliset puhuu hämmentävän huonoa englantia. Olen joutunut jo pari kertaa vaihtamaan kielen saksaksi tullakseni ymmärretyksi (ja mun taidot saksassa on kuitenkin varsin rajalliset, varsinkin kun liitetään itävaltalaisten käyttämä murre. Valitan, ei sattunut lahjakkuuksien jaossa osumaan pahemmin tuota kielipäätä). Kortti ei  meinaa käydä missään. Ei Visa eikä MasterCard (ja voitte heittää veikkauksen, kauanko kesti löytää pankkiautomaatti). Esimerkiksi hotellihuone on maksettava käteisellä. No options.

I suppose it's something called "phone booth". Haven't seen these since 21st century begun

but must say I'm surprised they still exists. 

Alkaa olla aika lähteä etsiskelemään jostain ruokaa ja tästäkin näyttää akku vetelevän viimeisiään, joten laters.