Ja kameraperhe sai lisäystä (joten yhyy, kohta tää kone on tukossa ihunista Sveitsin maisemakuvista kun kunnon turistina spottailen kaikki raatokärpästä mielenkiintoisemmat kohteet objektiivin ruuaksi), sillä uuden handsfreen ostoreissu sai yllättävän käänteen ja lopulta marssin ulos Gigantista pikkuinen Nikon Coolpix S3200 mukanani. Niin ja vastauksena siihen seuraavaan kysymykseen: ei, en muistanut napata sitä handsfreeta, jota alun alkaen lähdin hakemaan. Huppista. Siellä se minikaveri nyt lataa akkuaan keittiössä, huomenna pääsen testaamaan, saako sillä mitään aikaiseksi. En odota pokkarilta kovin paljoa, mutta olen kaipaillut taskukokoista kameraa, jota voisin kanniskella reissuissa mukana helpommin kun järkkäriä tai tota vanhempaa Olympusta. Vähän takapakkia siitä, että kaikki ylimääräiset talossa olevat muistikortit oli Olympuksen xD:ta, ei suinkaan näissä muissa käytettäviä SDHC-kortteja. Kameran mukana ei siis tullut ollenkaan muistikorttia, vaan jouduin noutamaan sen erikseen huomattuani tän (syytän kyllä vähän sitä myyjää, joka mulle kovasti vakuutti, että kyllä näissä on kortti mukana kun asiasta kysyin. No niinpä näytti olevan juu..)
Piilevä shopaholistinen osa luonnetta pääsi pahasti valloilleen, sillä ostin myös ensimmäisen muistitikkuni. Miulla on ollut pitkäaikaislainassa 1 giganen muinaismuisto - mainittakoon, että se on pelittänyt uskollisesti kymmenisen vuotta kestäen jopa pesukonetta -, mutta sen muisti täyttyi jokin aika sitten ja ulkoinen kovalevy, jota käytän muuhun datan tallennukseen, on hieman turhan isokokoinen jatkuvasti mukana kuskattavaksi. Uuden tikun psykedeelinen kuviointi taitaa taata ainakin sen, että sitä ei kukaan vahingossa erehdy luulemaan omakseen.
Aika siirtyä unten maille, hoidan lopun pakkaamisen huomenna töiden jälkeen..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti