Lentäen olisit jo perillä eli reissutyön huippuhetkiä part 2.

8.7.2012 sunnuntai

8.00 Herätyskello tunkeutuu tajuntaan varsin epämiellyttävästi muistuttaen siitä tosiasiasta, että on aika siirtyä Suomeen hetkellisesti. Fiksumpi olisi pakannut edellisenä iltana muutakin kun näyteputket, joten ennen aamukahvia jouduin nakkelemaan vielä ne omatkin romut rinkkaan.

10.15 Tajuan pihalla auton vieressä seisoessa, että auton saaminen bussipysäkiltä takaisin asemalle on hieman ongelmallista, sillä kenttäassistentillani on manuaalivaihteiden käyttö aika hakusessa. Käytän viimeisen oljenkorren ja kilautan kaverille selittäen tilanteen tapani mukaan hyvin epäselvästi noin kolmella kielellä. En saa kyytiä, pelkästään kipeät vatsalihakset puhelimessa nauramisesta. Ja olen myöhässä. Onneksi niin on bussikin.

11.50 Bussi saapuu Kiirunan lentoasemalle ja pääsen kävelemään miltei suoraan koneeseen (jouduttuani toki ensin perinteisesti  strippaamaan ja tyhjentämään laukkuni sisälmykset turvatarkastuksessa). Viereeni koneessa istui vanha setämies, joka halusi jutella käytännössä koko matkan. Harmi vaan, että kielivalikoimana oli tasan ruotsi ja valitettavasti meikäläisellä ei ollut järin laajaa sanastoa borrelioosia levittävien punkkien pohjoiseen leviämisestä kyseisellä kielellä. Valitettavasti aihevalinta ei ollut vitsi. Se matka kesti puolitoista tuntia. Puoleentoista tuntiin mahtuu 90 minuuttia eli 5400 sekuntia. Se on pitkä aika.

14.00 Istuskelen Arlandassa syömässä maailmankaikkeuden rasvaisinta ja suolaisinta eli pahuksen hyvää pizzaa. Kiroan kyseisen kentän alimpaan helvettiin vaihteeksi. En sentään joudu siirtämään itse tavaroitani terminaalien välillä. Unelmoin lämpimästä suihkusta ja nukkumisesta. 

15.30 Toinenkin lento pääsee aikataulun mukaan liikkeelle. Ja kerrankin saan sitä haluamaani turbulenssia lennolla. Yritän vastailla maileihin, mutta vuoristoradassa on paha tehdä töitä. Vuoristorata > työt.

 16.20 Kone saapuu etuajassa Kööpenhaminaan. Jaksan riemuita tasan niin kauan kunnes saavun matkalaukkuhihnalle ja joudun odottelemaan siellä näyteputkia ja rinkkaani puolisen tuntia. Jeh. Lähden käymään yliopistolla viemässä näytteet ajoon ja tyhjentämässä postilaatikkoni. Lompakossa ei ole yhtä ainutta Tanskan kruunua enkä muista Mastercardini tunnuksia. Onneksi perinteinen VISA passaa lippuautomaattiin.

19.30 Siirryn takaisin lentokentälle kahvittelemaan ja odottelemaan päivän kolmatta lentoa. Alan olla niin väsynyt, että nukun istualtani.

20.20 Teen check-inin ja siirryn matkatavaroiden pudotuspisteeseen. Edessäni on melkoinen jono.

20.30 Seison jonossa, edessäni on edelleen muutama sata metriä kiemurtelevaa jonoa. Alan olla huolestunut.

20.40 Paniikki alkaa iskeä. Seison jonossa, joka ei juurikaan liiku. Lipun mukaan lentoni boarding alkaa.

20.50 Seison jonossa, edelleen tiskille on matkaa. Yritän etsiä henkilökunnan edustajaa kysyäkseni apua.

20.58 Pääsen lopulta matkalaukkutiskille vain saadakseni kuulla, että lipustani on jo tehty calling ja se on siinä sitten. Täti viittoilee menemään hallin toiselle laidalle kyselemään uutta lentoa.

21.15 Pääsen vihdoinkin hoitamaan asiaa palvelutiskille. Seuraava ehdotettu lento 23 tunnin ja 15 minuutin kuluttua. He eivät voi vaihtaa lippua, vaan joudun itse hoitamaan asian. Asiakaspalveluhenkilö ei tiedä, missä pystyisin käyttämään nettiä tai saanko hyvitystä menetetystä lipusta.

22.45 Yritän edelleen selvitellä asiaa. Käyttämäni lentoyhtiön yleinen asiakaspalvelupuhelin ei vastaa.

9.7.2012

00.12 Saan viimeisen lipun seuraavan  iltapäivän lennolle toiselta yhtiöltä. Hinta on suolainen, mutta ei voisi vähempää kiinnostaa, sillä haluan vain suihkuun, nukkumaan ja ruokaa. Olisin varmaan matkustanut jopa aamun täysin ylihinnoitellulla Finskin lennolla, jos siinä olisi ollut tilaa.

00.25 SevenEleven on onneksi auki 24/7 ja saan ruoka-asian hoidettua. Kööpenhaminan kentällä on paskat sohvat, joilla nukkuminen on Mission Impossible, Cruisen Tomppaa ei vaan näy lähimaillakaan (oletteko muuten huomanneet, että elokuvissa jatkolennot järjestyy aina sormia napsauttamalla. Vitut. IRL yritin hakea suorien lentojen lisäksi vaihtoyhteydellistä reittiä Helsinkiin joko Oslon, Tukholman, Vilnan, Tallinnan tai Riikan kautta. Heittäkääpä veikkaus, onnistuiko. No ei.)

02.30 Seuraani sohvalle liittyy meluisa italialaisseurue. Viimeinenkin todennäköisyys muutamalle nukutulle tunnille häviää.

06.15 Totean olevani niin jumissa ja kipeä, että pakko lähteä liikkeelle. Kolmosterminaalissa Starbucks on auennut ja siirryn sinne aamiaiselle. Olo paranee muutaman asteen.

07.50 Hyppään metroon ja suuntaan uudelleen kohti yliopistoa lukemaan sähköpostit ja palaveeraamaan loppukesän aikatauluista. Joku oksentaa metrossa ja huomaan voivani oikeasti aika pahoin. Yksi osasyy on meikäläisen oma hienhaju, olen käynyt suihkussa ja vaihtanut vaatteet viimeksi lauantaina ja nyt eletään maanantaita. Hienoa.

11.55 Olen taas lentokentällä ja teen check-inin. Tällä kertaa pääsen pudottamaan matkatavarat miltei heti ja suuntaan samoilta sijoilta turvatarkastukseen. Tarkastaja on mukavin häiskä pitkiin aikoihin, ensimmäistä kertaa eläessäni naureskelen turvatarkastuksessa. Taskussani ollut hiuslenkki ja huulirasva todetaan pommintekovälineiksi. Saan kuitenkin tällä kertaa pitää hiuslenkkini, vaikka onhan se aika vaarallinen.

13.02 Istun portilla ja yritän epätoivoisesti pitää itseni hereillä kuuntelemalla musiikkia. Yli tunti ennen kun boarding alkaa. Kuolema. 

14.40 Kone lähtee vihdoinkin kohti Suomea. Viereisen paikan matkustajat on jättänyt tulematta lennolle, joten onnistun nousun jälkeen nukahtamaan levittäytyneenä kolmelle penkkiriville.

17.30 Olen Hki-Vantaalla ja saan kaikki matkatavarani. Olin odottanut, että edes ne jää jonnekin matkan varrelle ja kruunaa kaiken. Yritän puolitajuissani hortoilla ulos ykkösterminaalista kamojeni kanssa ja onnistun löytämään kyytini. Helvetti. Selvisin.

10.7.2012 

16.30 Olen vihdoinkin perillä Kuopiossa parin viikon reissuilun jälkeen. Kännykkä piippaa ihan taukoamatta. Joudun lähtemään vielä kauppaan ruokaostoksille. Salaatteja maksaessani kaikki tuntuu jotenkin kaukaiselta ja epätodelliselta. Alan epäillä sanan "arki" merkitystä.