Sain tiistaina lainaksi kunnon pyörän ja kävin eksym.. siis ihailemassa maisemia Vantaalla ja lähistöllä. Vaikka käsitykseni kaupungeista ja musita keskittymistä, joissa asuu liikaa ihmisiä liian pienellä alueella, on mitä on, niin pakko myöntää, että on täälläkin ihan siistejä paikkoja. Jos ei siis katso minkä väristä vettä joissa virtaa.
En oikein tiedä, mitä mieltä olen graffiteista. Osa on ihan järjettömän hienoja, hyvin tehtyinä ja tavallaan nk. "oikeissa" paikoissa ollessaan ne on (okei, mielipideasia, ei kiistellä) jonkinlaisia elävän kaupunkikulttuurin merkkejä. Sitten on ne hemmetin tuherrukset jotka on ottanut mallia ties mistä ihmisen biologiasta, huonosti tehtynä ja yleensä kirjoitusvirheitä täynnä olevalla tekstillä ryyditettynä. Kiitos ei. Ymmärrän kyllä yleisen kannan, varmasti pahuksen kallista kaupungille putsauttaa alikulkutunneleita kerran viikossa joidenkin räkäpäiden tuerruksista. Toisaalta suurin osa näistä [sarcasm] ihastuttavista [/sarcasm] kaupunkien miljoonilla ostamista maisemointiin tarkoitetuista nykytaideteoksista kirvelee kyllä verkkokalvoja paljon enemmän kun oikeasti hienot graffitit. Mutta joo. Se siitä aiheesta. Ja ei, en kannata laittomuuksia missään määrin, mutta puhuttaisiinko tässä pikemminkin häilyvästä rajasta (katu)taiteen ja ilkivallanteon välillä?
Voisin siirtyä hiljalleen takaisin työhommiin ja koettaa sitten olisiko tänään parempi tuuri lenkkeilyn suhteen, eilen ainakin onnistuin lähtemään ulos pahimpaan neljän paluuruuhkaan. Heittäkääpä veikkaus, oliko yhdistelmä ruuhka + kehä III:sen läheisyys + kuiva ja aurinkoinen keli hyvä yhdistelmä noin keuhkojen kannalta? Olen oikeasti ihan varma, että toi katupöly tappaa nopeammin ja tehokkaammin kun satunnainen tupakointi.
(Kuvat n. 15 kilometrin päästä Helsingin ydinkeskustasta.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti