Sivut

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Bloggaamisen lyhyt anatomia

Alan hiljalleen uskoa, että tee voi olla hyvää. Pitää vaan löytää ne oikeat maut sen Liptonin peruskeltasen kuraveden sijaan (sori ihan hirveästi jos joku pitää siitä, mutta ei vaan passaa meikäläisen makuhermoille). Tänhetkinen ehdoton suosikki on sitruuna&pippuri, jonka takia joudun ajoittain raahautumaan Lidlille täydentämään varastoja. Menettelee se aiemmin mainittu hammastahnan makuinen kärsimyskukkateekin jo.. Kesti vain 26 vuotta tajuta, että pussia kannattaa uittaa siellä kupissa pidempään kun se ohjeessa mainittu reilu minuutti. 


Vielä olisi päivä tai pari Kuopion puolella oleskelua jäljellä, yllättävän paljon olen ehtinyt hoitamaan työjuttujen ulkopuolisiakin asioita ja mikä parasta, nauttimaan alkukesästä. Uskokaa tai älkää, tämä noin +15 astetta tuntuu melkoiselta helteeltä (terv. nimim. palelen aina). Oli mahtavaa käydä juoksemassa pururadalla ja nauttia vaan maisemista. Harkitsen tässä ihan vakavasti heittäydynkö hurjaksi ja painun aamuyöstä uimaan. Tässä vaiheessa se tuntuu suorastaan loistavalta idealta, mutta veikkaanpa, että siinä vaiheessa kun kastaa kinttunsa jääkylmään veteen miljoonan hyttysen ympäröimänä kuvailisin toimintaa lähinnä hölmöydeksi. No, aamuyöstä kukaan ei näe jos jänistän. Siinä samalla selitys oudohkolle ajankohtavalinnalle ;)


Mietin aina välillä tänne kirjoittaessa (tai lähinnä vanhoja tekstejä lukiessa), että annan varmaan aika erikoisen kuvan itsestäni postausten perusteella. Näppiksen kautta tuotettu teksti on aika aggressiivista ja mitenköhän sitä kuvailisi.. jotenkin oudon itsevarmaa? Tänne on ehkä liian helppo avautua. Mietin pitkään aloittaessani avoimen blogin kirjoittamista, että pysyttelisinkö vain anonyymina nimimerkkinä, mutta jotenkin se ei vaikuttanut reilulta vaihtoehdolta. Perkele. Pakkohan se on sanojensa takana seistä ihan sen oman säälittävän turpavärkkinsä kanssa. Muiden vetämistä mukaan blogin teksteihin tai kuviin pyrin sitten välttämään mahdollisuuksien mukaan ja se rajaa sisältöä. Muuta rajaustahan tässä ei pahemmin ole aihealueiden suhteen, joten pidän itselläni vapauden päättää (huonosta) sisällöstä. Tai tietysti jos haluatte lukea jostain tietystä aiheesta, niin toiveita saa nakata kommenttilootaan tai suoraan sähköpostiin.
Avautuminen riittäköön taas joksikin aikaa, siirryn naputtelemaan LU:lle itkuista sähköpostia, jossa rukoilen niitä jumalaisia salmiakki-chilin makuisia Dominokeksejä takaisin kauppojen hyllyille..


(Sori, youtube kieltäytyy antamasta kunnollista upotuskoodia, mutta tämä postaus on kirjoitettu kuunnellen Billy Joelia, biisinä "the Downeaster Alexa".)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti