Okei, toivottavasti noi edelliset tekstit ei (huonon) editointioperaation tuloksena spämmäytynyt näkymään uusina listalla. Tekniikan ihmelapsi ei taas osaa. Pakko pitää hetkellinen tauko töistä kun alkaa aivot ja hartiat nyrjähtää hiljalleen.
Viikonloppu sitten tosiaan oli ja meni, hyvin tuli kierreltyä paikkoja ja sain jopa jonkin verran työjuttuja tehtyä hostellin aulan langatonta verkkoa käyttämällä. Se onnistui ihan hyvin siihen asti, kunnes siihen meikäläisen työskentelytilaan istahti drinkkeineen pari partyanimalia Ruotsista haluten ehdottomasti kertoa reilausmatkansa jokaisen mielenkiintoisen käänteen ja keskustella politiikasta ollen ehdottomasti sitä mieltä, että olen venäläinen, koska mulla on kuulemma pitkät jalat ja hauska aksentti. Jeh mikä logiikka. Pakenin ensimmäisen tilaisuuden tullessa huoneeseen ja tyydyin kiroomaan heikkoa nettiyhteyttä ja siihen se aikaansaavuus sitten jäikin.
Onnistuin eilen taiteilemaan muutenkin. Pakkasin illalla kamani oikein huolellisesti säilytyslokeroon ja iskin munalukon paikoilleen. Pian sen jälkeen aloin ihmetteleen, että missä hemmetissä ne avaimet oikein olikaan.. Siellä lokerossahan ne, turvallisesti lukkojen takana. Ei muuta kun pelkässä isossa t-paidassa ja tennareissa hiippaileen portaat alas ja baarin läpi respaan kysymään, olisko heillä mahdollisesti voimapihtejä ja jos olis, niin voisko joku ystävällisesti tulla nykäsemään sen lukon auki. Jippijaijee. Ei yhtään hävettänyt. Onneksi apua kuitenkin liikeni ja matkalaukku ja läppäri pääsi pinteestä. Yleensä he kuulemma velottavat noista avauspalveluista jotain, mutta ilmeisesti olin niin epätoivoinen tapaus, että tyyppi vaan nauroi ja totes et talo tarjoo tän kierroksen. Lohdutukseks sain kuulla etten ollut kuulemma ensimmäinen enkä varmasti viimenenkään jolle tuota sattuu.
Olen ehkä ihan vähän kateellinen niille ihmisille, jotka eivät koskaan kohella, puhu tyhmiä tai kiroile sopimattomissa paikoissa, kompuroi jalkoihinsa jokaisen montun kohdalla ja jotka näyttää kelistä ja vuorokaudenajasta huolimatta aina viimeisen päälle huolitelluista ja tyylikkäiltä. Mie oon se, joka kävelen kadulla ajatuksissani ja havahdun siinä vaiheessa, kun törmään tolppaan tai kaadun johonkin rotvallinreunukseen, ilmestyn virallisiin tapahtumiin vessapaperia kenkään tarttuneena ja kuontalo kaikkiin ilmansuuntiin sojottaen, yrittäen siinä samalla änkyttää siansaksaksi anteeksipyyntöä myöhästymisen vuoksi. Tasan ei käy ne kuuluisat onnenlahjat juu..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti