The night is dark and full of terrors

Ei tarvitse säikähtää, uusi ulkoasuhirvitys ei jää tähän pysyvästi vaan kyseessä on jälleen kerran yksi idioottivedonlyönti (jonka ajattelin voittaa). Kuuluu taas sarjaan "ei mitään järkeä, mutta olkoon.."

Paluu vanhaan leiskaan ja pohjaan tapahtuu viikon päästä. Ja bloginpitäjä koettaa istua lähipäivinä näppiksen ääreen - kunhan selviää jumiutuneista hartioistaan ja löytää kadonneen aivotoimintansa.

Pääni muovipussihattuun laitan hautumaan

Voi apua, tässä meneekin hetki opetellessa käyttämään tätä uutta bloggeria. Argh. Arvatkaapa kauanko kesti, ennen kun löysin "uusi teksti" -kohdan? Jep..

 Alan vakaasti epäillä, että joku maailmanjärjestys on mennyt sekaisin sillä minä en koskaan unohda avaimiani. Muistanette hotellin säilytyslokeroepisodin parin postauksen takaa? Tänä aamuna olin lähdössä iloisesti seitsemältä töihin ("iloinen" on kyllä maailman huonoin termi kuvaamaan fiilistä aamulla tuijottaessani puolinukuksissa ulko-ovella sitä keväisen mahtavaa kaatosadetta ennen sianpieremää). Puoli sekuntia ulko-oven lukon naksahtamisen jälkeen tajusin, että voi -anteeksi kaunis sanavalinta- perse, meikäläisen kotiavain nököttää muuten keittiön pöydällä eilisen juoksulenkin jäljiltä ja pitelen kätösissäni polkupyörän, varastokopperon munalukon, auton ja Köpiksen työpisteen avaimia. 

Vaihtoehtoina oli a) lähden töihin ja suren avainasiaa myöhemmin palatessani, b) soitan huoltomiehelle päivystykseen välittömästi ja ruinaan hänet avaamaan ovea nythetijustiinsa tai c) heittäydyn McGyveriksi ja räjäytän lukon auki paperiliittimellä, ilmastointiteipillä ja AA-paristolla.

Valitettavasti käytössä ei ollut paperiliitintä tai paristoja, joten vaihtoehto c) oli poissuljettu. Hetken tuumailtuani totesin paremmaksi soittaa huoltomiehelle hetijustiinsa, sillä yleensä kotiutuessani olen niin pahuksen nälkäinen, etten todellakaan jaksa kuunnella kenenkään päänaukomista sisällejääneistä avaimista tai pahimmassa tapauksessa odottaa paria tuntia huoltojeppejen muiden kiireiden vuoksi (ai mie oon kärsimätön? No älä..). Toisaalta siinä iltapäivästä olisin saattanut nälissäni hoitaa sisäänpääsyn popsimalla ovet karmeineen alkupalaksi.

Jotta joo taas vaan. Tuli vähän viivytystä töihinpääsyn kanssa. Avaintenenvartijani a.ka tuon aikuismaisen avaimenperäheppasen täytyy jatkossa hirnua kovempaa perään mikäli uhkaan jättää nykkelini jatkossakin oven väärälle puolelle. Ja toivon tosiaan, että sanonta "ei kahta ilman kolmatta" ei tässä tapauksessa pitäisi paikkaansa.

Viikkohan on pitkä aika ainakin jos istuu kusiaispesässä

Jee, viikko Kuopiossa ennen kun joudun pääsen taas istuskelemaan lentokoneeseen. Kotiuduin viime yönä tänne lumen ja postiröykkiön keskelle ja en edes muista, koska oma sänky on viimeksi tuntunut niin houkuttelevalta kun eilen. Tänä aamuna oli suoranainen synti kömpiä ylös herätyskelloa tappamaan.. Ihan yhtä mukavaa ei ollut avata jääkaapin ovea ja tervehtiä erinäisiä tunnistamattomassa kunnossa olevia tuotteita, jotka käveli siinä avausvaiheessa reippaasti vastaan, mutta pikkuvikoja (kukat ei sentään ollut kuollut.). Enpä ole ennen miettinytkään, voisiko jääkaappia mahdollisesti tuulettaa. Jotenkin paikat tuntuu tyhjiltä, kun talon karvainen nelijalkainen jäi hoidokiksi ja täältä ei löydy kun villakoiria.

Aloitin reippaasti lukemalla sähköpostin ja sen jälkeen kahlasin läpi parin viikon etanapostit skitsoillen siitä, kuinka monesta laskusta olisi mahtanut eräpäivät umpeutua. "Iloisin" yllätys oli kuitenkin kirje verohallinnosta - lisäten päivän ohjelmaan vierailun Pohjois-Savon verotoimistolle. Jippijaijee. Joskin olen kyllä yllättynyt aikaansaavuudestani, sillä erinäisten kotona & yliopistolla suoritettujen työasioiden lisäksi sain tosiaan tuon veromikälien hoidettua, perushuollettua fillarini kevätkuntoon, käytyä autokorjaamolla, keskustassa ja kaupassa. Ja pestyä pyykit X viikkojen ajalta. Hyi. Pakollisista kuvioista jäljellä on imurointi -yök- ja kesärenkaiden vaihto -tuplayök-.

Tässä on sekin hulppea puoli, että vihdoinkin pääsin juoksemaan. Ja sain vihdoinkin kirjauduttua HeiaHeia:an ihan vaan sen takia, että turhamainen minäni haluaa olla rantakunnossa (se saamarin sixpack..) heinäkuussa kun hähhäh, meikä lähtee makoilemaan Kreetan hiekkarannoille. Tosi hyödyllistä treenata ensin tappomeiningillä kuukausia voidakseen sitten viikon verran kaataa allasbaarilla kaksin käsin jäätelödrinkkejä kitusiinsa. Grauh. Mutta juu, tunnustan saavani paremmin aikaiseksi asioita, jos käytössä on lista, kalenteri, Sole, ihan mikä vaan mihin voin kirjata ylös a) tekemättömät tai b) tehdyt työt/harjoitteet/mitkälie. Sopii kontrollifriikille.

Yhdet toimivat aivot, kiitos

Okei, toivottavasti noi edelliset tekstit ei (huonon) editointioperaation tuloksena spämmäytynyt näkymään uusina listalla. Tekniikan ihmelapsi ei taas osaa. Pakko pitää hetkellinen tauko töistä kun alkaa aivot ja hartiat nyrjähtää hiljalleen.

Viikonloppu sitten tosiaan oli ja meni, hyvin tuli kierreltyä paikkoja ja sain jopa jonkin verran työjuttuja tehtyä hostellin aulan langatonta verkkoa käyttämällä. Se onnistui ihan hyvin siihen asti, kunnes siihen meikäläisen työskentelytilaan istahti drinkkeineen pari partyanimalia Ruotsista haluten ehdottomasti kertoa reilausmatkansa jokaisen mielenkiintoisen käänteen ja keskustella politiikasta ollen ehdottomasti sitä mieltä, että olen venäläinen, koska mulla on kuulemma pitkät jalat ja hauska aksentti. Jeh mikä logiikka. Pakenin ensimmäisen tilaisuuden tullessa huoneeseen ja tyydyin kiroomaan heikkoa nettiyhteyttä ja siihen se aikaansaavuus sitten jäikin.

Onnistuin eilen taiteilemaan muutenkin. Pakkasin illalla kamani oikein huolellisesti säilytyslokeroon ja iskin munalukon paikoilleen. Pian sen jälkeen aloin ihmetteleen, että missä hemmetissä ne avaimet oikein olikaan.. Siellä lokerossahan ne, turvallisesti lukkojen takana. Ei muuta kun pelkässä isossa t-paidassa ja tennareissa hiippaileen portaat alas ja baarin läpi respaan kysymään, olisko heillä mahdollisesti voimapihtejä ja jos olis, niin voisko joku ystävällisesti tulla nykäsemään sen lukon auki. Jippijaijee. Ei yhtään hävettänyt. Onneksi apua kuitenkin liikeni ja matkalaukku ja läppäri pääsi pinteestä. Yleensä he kuulemma velottavat noista avauspalveluista jotain, mutta ilmeisesti olin niin epätoivoinen tapaus, että tyyppi vaan nauroi ja totes et talo tarjoo tän kierroksen. Lohdutukseks sain kuulla etten ollut kuulemma ensimmäinen enkä varmasti viimenenkään jolle tuota sattuu.

Olen ehkä ihan vähän kateellinen niille ihmisille, jotka eivät koskaan kohella, puhu tyhmiä tai kiroile sopimattomissa paikoissa, kompuroi jalkoihinsa jokaisen montun kohdalla ja jotka näyttää kelistä ja vuorokaudenajasta huolimatta aina viimeisen päälle huolitelluista ja tyylikkäiltä. Mie oon se, joka kävelen kadulla ajatuksissani ja havahdun siinä vaiheessa, kun törmään tolppaan tai kaadun johonkin rotvallinreunukseen, ilmestyn virallisiin tapahtumiin vessapaperia kenkään tarttuneena ja kuontalo kaikkiin ilmansuuntiin sojottaen, yrittäen siinä samalla änkyttää siansaksaksi anteeksipyyntöä myöhästymisen vuoksi. Tasan ei käy ne kuuluisat onnenlahjat juu..

Botanisk Have sunnuntaisateessa

Saatte kyllä jonkun yliannostuksen nyt näistä kuvista, sry. Täällä alkoi satamaan niin tulin hetkeksi hotellille tyhjentämään muistikorttia ja kuivattelemaan takkia ennen kun suuntaan kohti Tivolia, sen haluan nähdä vielä tänään. Ja editoin tämänkin postauksen normiformaattiin jahka pääsen kunnon koneelle.



Lähdin vilkaisemaan Botanisk Havea eli kasvitieteellistä puutarhaa, tarkotuksena oli käydä samalla luonnontieteellisessä museossa ja observatoriolla, mutta eihän ne ollu auki. Puutarhan rakennuksiin onneksi pääsi, samoin kiertelemään siinä ulkosalla. Niillä oli jotain korjaus/uudistustöitä meneillään, joten esteettistä silmää ei ihan joka paikassa ulkosalla hivelty, mutta sisätilat oli mahtavat. Ja valitettavasti ne on ainoat, josta ei ole kuvia ihan siitä yksinkertasesta syystä, että siinä kosteudessa ja kuumuudessa kameran linssi meni jatkuvasti huuruun enkä keksiny mitään ratkaisua asiaan.

.

Fiilis oli kun olis ollu kiipeilemässä jossain Rivendellissä. Lattiatason lisäksi hallissa pääsi kiipeämään portaat ylös ja liikuskelemaan siellä latvuston tasossa kurkkimassa palmuja lintuperspektiivistä. Yhessä halleista lenteli perhosia kasvien seassa ja pienessä akvaariossa laidalla uiskenteli ties mitä fisuja. Hämmentävää. Puutarhan kahviossa tuli vedettyä elämän iepäterveellisin noin miljoonan kilokalorin lounas, kermavaahtoon hukutettu kilon suklaakakkumötkäle. Luulin että niistä kakuista olisi tilattaessa leikattu pala asiakkaalle.. No, en valita. Sairaan hyvää.


Tarkoituksena oli käväistä vielä Nørrebrossa ja Østerbrossa, mutta sade muutti suunnitelmia. Kävelin vaan takaisin kanavan vallia pitkin ja sitten puolijuoksua loppumatka sisätiloihin. Normaalisti en hirveästi jaksa välittää sateesta mutta kun mukana on vaan yks takki niin ei parane kastella sitä.



Nyt siis tosiaan seuraavaksi suunta kohti Tivolia, hiljalleen näyttäis kirkastuvankin vähän. Onneks tuli otettua hyvät kengät mukaan, tuolla mukulakivillä on aika mielenkiintoista loikkia tennareillakin, saati sit jollain "hankin-nää-kengät-vain-koska-ne-oli-söpöt" -klopoilla..

Den Lille Havfrue ja monta muuta patsasta

Moi ja pikapikainen postaus lounassämpylän ohessa ennen kun lähden takasin kaupungille. Olisin aamulla suunnannut jo ekaan museoon, mutta aukioloajat ja meikäläisen aamuvirkkuus ei oikein toiminu yhteen tässä asiassa joten tyydyin vain napsimaan kuvia linnan puistosta (bingo, kyseessä oli siis Rosenborg Have) tai lähinnä niistä ihan mielettömistä patsaista, joita oli lätkitty ihan kaikkialle. On siitä linnastakin sitten jossain vaiheessa, mutta en kuvat on hyvin vinoja ja tässä ei ole kuvankäsittelyohjelmaa, joten pitää odottaa kunnes pääsen kotikoneelle vähän fiksailemaan niitä ennen julkaisua.

Pienen aamuisen puistokävelyn jälkeen suunta kohti Kongens Nytorvia, joka on nimestään huolimatta kuulemma yks vanhimpia satamia Kööpenhaminassa. Ja mun silmääni yks kauneimpia paikkoja, johon oon täällä törmänny. Kävin eksymässä tänne jo edellisellä reissulla aika tehokkaasti, nyt onnistui paremmin. Joskin tällä kertaa käytössä oli myös parempi kartta.

Jos tykkää erilaisista patsaista ja muistomerkeistä (tunnustan), niin niitä täällä riittää jokaiseen kadunkulmaan. Ja ei parane erehtyä suunnistamaan noiden maamerkkien mukaan. Niitä on liikaa. Yksinkertaisesti aivan liikaa. Välillä tulee sellainen olo, että joka puolella on jotain nähtävää ja lopulta se alkaa ahdistaa ja pahasti. Onneksi niitä hetkiä tulee jo vähän harvemmin kun ekalla reissulla. Kaikkeen tottuu.

Kongens Nytorvilta alkavaa kanavaa. Osa paateista oli tosi hienon ja kalliin näkösiä, osa sellaisia, jotka ois Suomessa Ympäristöviraston toimesta hinattu välittömästi Ekokemille tuhottavaksi ja sitten joukossa oli jotain menneiden vuosisatojen kuunareita. Nice. Kanavan päädystä lähti turisteille tarkoitettuja opastettuja kanavaveneilykierroksia ja ei siinä muu auttanut kun hypätä extempore mukaan. En muista firman nimeä, mutta jos haluaa nähdä Köpistä vauhdikkaasti ja mukavalla tavalla, niin ei ollut hullumpi vaihtoehto. Kierros kestää reilun tunnin, opastus on tanskaksi ja englanniksi ja homma maksaa 40 kruunua eli noin 5,5 euroa aikuisilta. Kannattaa kyllä varata kunnolla vaatetta..

Tanskalaista arkkitehtuuria, det Kongelige Teaterin lipunmyynti. Hieno rakennus muutenkin, mm. alikulun holvikaaressa on kullattuja mosaiikkikuviointeja (itse asiassa en muista, mikä on virallinen nimitys tolle taidemuodolle, sille on joku ihan oikea termikin meinaan olemassa), jotka on ilta-aikaan valaistuna aika vaikuttavan näköisiä.

Takastullessa torilla oli mies "puhaltamassa" saippuakuplia. Isoja, pieniä, veikeän muotoisia.. Ja auringonvalossa ihan julmetun kauniita. Näistä ei oikein saanut kunnollista valokuvaa, mutta tohon oli kertyny tosi paljon porukkaa katsomaan ja valokuvaamaan. Ja ilmeisesti täällä käy aika paljon suomalaisia viikonloppumatkoilla, sillä suomea kuulee puhuttavan milloin missäkin kadunkulmassa ja yllättävän usein. Hämmentävää.

Niin ja näin vihdoinkin sen Pienen Merenneidon, joka katselee mykkänä menetetyn rakkautensa perään. Tanskalaiset sadut on julmia. Ja patsas pienempi kun odotin. Turisteja kyllä riitti, joten ehkä veneestä oli loppujen lopuks paremmat näkymät kun tuolta rannan puolelta. Mutta palaan vielä takas tuonne kaupungille, eräs lähiseutujen museo kiinnostais kovasti.. ;)

edit// teksti vammaa taas, editoin kunhan ehdin jos lopputulos on jotain muuta kun pitäisi.

Prologia matkapäiväkirjan kolmososalle

Aamulento toi taas vaihteeksi Kööpenhaminaan ja täällä olisi kai tarkoitus majailla ens perjantaihin asti. Joskin arvon tässä, lennänkö viikonlopuksi (tämä on todella ekologinen elämäntapa, tiedetään..) Suomeen, käytännössä taitaa maksaa yhtä paljon ottaa edestakainen lento tai viettää hotellilla pe-ma. Olen hyvin suunnitelmallinen taas. Käytin muuten aamulla ensimmäistä kertaa lentokenttäbussia, torkahdin siinä vartin matkalla ja herätessä sitten hirveä paniikkikohtaus kun olin ihan varma, että olen nukkunut Finavian ohi. Ei oikein pelitä tuo aivotoiminta ennen kuutta.

Suunnitelmallisuudesta puheenollen, otin kyllä kameran mukaan mutta olisihan siihen voinut vaihtaa tietysti kotona jo paristot. Yritin lounastauolla kurkkia lähikaupan hyllyiltä virtalähteitä, mutta eihän sieltä mitään löytynyt. Lisäksi tarvitsen koneelle jonkun ohjelman, jolla saan kuvat kortilta, eipä tulut sitäkään ajateltua ennen kun nyt. Nääh. Pitää koettaa töiden jälkeen kipaista isomman marketin kautta. Nyt ähkyilen täällä liian hyvien pähkinämuffinssien takia - en ole vielä sisäistänyt tätä keskiviikon kakkukahviperinnettä. Aina unohtuu. Menee muuten ärsyttävästi tämä ensimmäinen päivä ihmeellisessä tokkurassa (kiitos 4:30 kilahtaneen herätyskellon. Silloin ehtii just pakolliset 45 minuuttia ennen koneen lähtöä kentälle).

Ja pahus sentään, eilen kuskatessa kisukattia Vihtiin hoitoon peltipoliisi otti ja välähti. Mittarin mukaan ylinopeutta oli 2-3 km/h ja mikäli tästä tulee huomautus (tai hyvin epätodennäköisessä tilanteessa jopa auts, sakko) kotosalle, niin en tiedä pitääkö itkeä vai nauraa. Yks huomautus on (siinä ja siinä, onko se muuten jo vanhentunut), sillon ylinopeutta 2 km/h hyihyi. En jaksaisi edes kettuuntua pikavoitosta jos mittari olisi oikeasti näyttänyt rivakasti yli sallitun, mutta kaksi samanlaista huomautusta noista juuri rajan ylittävistä turhauttaa. Nonniin, päivän pikkuärsytys purettu. Elämä on joo. Laki on tietty laki ja Suomessa se on kaikille vielä jotakuinkin sama.

En oikein välitä sillistä ja kuravedenkin voit juoda ihan itse

Pitkästä aikaa. Taas ollut mukamas niin kiire, että unohtunut tuo kirjoitteleminen.. Kotiuduin taas viikko sitten Kuopion puolelle (Vantaalla vietetyn railakan synttäriviikonlopun jälkeen, oli kyllä kiva nähdä kavereitakin siinä samalla) ja keskiviikkoillasta sunnuntaihin toimin (huonona) vierasisäntänä tai -emäntänä, mikä lieneekään oikea termi (ei, kysymys ei ole siitä, että kärsisin jostain sukupuoli-identiteettikriisistä, mutta vierasemäntä kuulostaa epäsuomelta. Itse asiassa kumpikaan termeistä tuskin läpäisisi kielitoimiston seulaa nyt kun tarkemmin ajattelen, mutta jospa vaan mentäisiin eteenpäin.. Ihan kun muutenkaan välittäisin tänne kirjoittaessa kielioppivirheistä). Seuraavan reissun ajaksi joudun muuten pyytämään jonkun katsomaan kasvieni perään tai muuten menetän viimeisetkin yhteyttävät organismit tästä lukaalista. Ajai. Enkä sitten raaski heittää noita pystyynkuivuneita rankoja pois, vaan yritän sinnikkäästi kastella niitä "jos vaikka niistä lähtisi vielä jotain itämään.."

Tässä olisi viikon verran aikaa taas treenailla ennen seuraavaa reissua, mutta jokakeväinen vitsaus a.ka katupöly nujersi ja istuskellaan nyt sitten neljän seinän sisällä. Lähdin aamulla optimistina hölkkäilemään ja tarkoitus oli nousta juosten Puijon portaat kolmesti siinä puolimatkassa. No joo. Kaksi kertaa meni raa'alla sisulla ja perkelettä manaten, mutta sitten piiputin ihan totaalisesti ja hoipertelin vaan tärisevin jaloin alas niitä saakelin rappusia ylpeys ja keuhkot kärsineenä. Kotiin hölkätessä mietin että mitä tämä nyt taas on, henki ei kulje ollenkaan ja silmiä kutittaa. Niin no, olisihan sitä tosiaan voinut miettiä jo ennen urheilua, että miksiköhän kaikkialla lilluu likaisenharmaa pölypilvi. Kärsitään nyt sitten ja yskitään keuhkot pellolle tässä iltapuhteina.. Voisin huomenna koettaa hilautua salille jos hapenotto suvaitsee aamuun mennessä pelittää. Saa ulkolajit täällä kaupungin puolella jäädä toistaiseksi, tietty Vehmerissä pyörähtäessä voisi kiskoa lenkkitossut jalkaan ja käydä ratsastuksen jälkeen hilpaisemassa vielä pieni hölkkälenkki.

En ole mitenkään kauhean ihastunut tähän youtube-google-mitälie -yhteistyöhön ja seurantaan. Ainoa, mistä jaksan repiä huumoria joka kerta on Youtuben etusivun laidassa näkyvät videosuositukset aikaisemmin katsottujen perusteella. En edelleenkään keksi, mihin nuo perustuu enkä välttämättä haluakaan tietää. Jees, profiloikaa toki minnuu käyttäjänä ihan niin paljon kun tykkäätte, paljon ette taida irti saada..