Helsingin Roihuvuoressa sijaitsee Kirsikkapuisto, jossa en ollut aikaisemmin käynyt. Somessa olin bongannut ilmoittelua paikallisesta hanami-juhlasta (eli japanilaislähtöinen juhla, jossa no, katsellaan kukkia. Kuulostaa näin suomalaisittain aika hipsterimenolta, mutta mikäs siinä) ja kun kaveri ehdotteli pyöräretkeä viime viikon loppupuolella, niin päätettiin suunnata Roihuvuoreen ja käydä ottamassa pienet pinkkiöverit.
Pari viikkoa jatkuneet lämpimät kelit oli kuitenkin aikaistaneet kevättä niin paljon, että kukinta alkoi olla jo ehtoopuolella ja pakko sanoa, että Kirsikkapuistoon liitetty adjektiivi "japanilaistyylinen" oli ehkä vähän optimistisesti arvioitu. Itse kuvailisin mieluummin "kiva itähelsinkiläinen pikkupuisto, jossa poikkeuksellisesti kerrankin riittävästi roskiksia tarjolla". Anyway, kirsikkapuita sieltä nyt kuitenkin löytyi ja olihan ne nättejä.
Meidän reissuilla syöminen kuuluu olennaisena osana hommaan, oli kyseessä sitten juoksulenkki, hiihtoreissu tai fillarointi. Ruokaa pitää olla mukana. Tällä kertaa mentiin teeman mukaisilla eväillä - tosin voileivät ja jogurtit jätettiin taktisesti sivuun kuvasta. Ankaran pohdinnan jälkeenkään ei tosin keksitty muuta japanilaistyylistä safkaa kun sushi, wasabipähkinät ja vihreä tee -suklaa (jos noita valmissusheja saisi muuten vaihtoehtoisesti koko boksillisen pelkkinä vegerullina, niin arvostaisin ko. mahdollisuutta).
Ja noin pyöräilyn kannalta ajatellen tuosta tuli ihan hyvä reilun 40 kilsan lenkki. Sen verran kyllä totesin, että tänä kesänä hankin nyt vihdoin ja viimein ne lukkopolkimet sekä kapeamman, kunnollisen satulan pyörään. En tiedä, kuka vatipää suunnittelija tuohonkin on päättänyt alunperin läntätä sellaisen liian leveän ja liian pehmustetun mummopyörän satulan (ja kuinka vatipää täytyy itse olla, kun jokaisen vähääkään pidemmän lenkin jälkeen kiroan tuon satulan alimpaan helvettiin ja uhkaan ostavani uuden, enkä silti saa aikaiseksi laittaa tilausta bikediscountiin).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti