花見

Helsingin Roihuvuoressa sijaitsee Kirsikkapuisto, jossa en ollut aikaisemmin käynyt. Somessa olin bongannut ilmoittelua paikallisesta hanami-juhlasta (eli japanilaislähtöinen juhla, jossa no, katsellaan kukkia. Kuulostaa näin suomalaisittain aika hipsterimenolta, mutta mikäs siinä) ja kun kaveri ehdotteli pyöräretkeä viime viikon loppupuolella, niin päätettiin suunnata Roihuvuoreen ja käydä ottamassa pienet pinkkiöverit. 

Pari viikkoa jatkuneet lämpimät kelit oli kuitenkin aikaistaneet kevättä niin paljon, että kukinta alkoi olla jo ehtoopuolella ja pakko sanoa, että Kirsikkapuistoon liitetty adjektiivi "japanilaistyylinen" oli ehkä vähän optimistisesti arvioitu. Itse kuvailisin mieluummin "kiva itähelsinkiläinen pikkupuisto, jossa poikkeuksellisesti kerrankin riittävästi roskiksia tarjolla". Anyway, kirsikkapuita sieltä nyt kuitenkin löytyi ja olihan ne nättejä.  
   

Meidän reissuilla syöminen kuuluu olennaisena osana hommaan, oli kyseessä sitten juoksulenkki, hiihtoreissu tai fillarointi. Ruokaa pitää olla mukana. Tällä kertaa mentiin teeman mukaisilla eväillä - tosin voileivät ja jogurtit jätettiin taktisesti sivuun kuvasta. Ankaran pohdinnan jälkeenkään ei tosin keksitty muuta japanilaistyylistä safkaa kun sushi, wasabipähkinät ja vihreä tee -suklaa (jos noita valmissusheja saisi muuten vaihtoehtoisesti koko boksillisen pelkkinä vegerullina, niin arvostaisin ko. mahdollisuutta). 

Ja noin pyöräilyn kannalta ajatellen tuosta tuli ihan hyvä reilun 40 kilsan lenkki. Sen verran kyllä totesin, että tänä kesänä hankin nyt vihdoin ja viimein ne lukkopolkimet sekä kapeamman, kunnollisen satulan pyörään. En tiedä, kuka vatipää suunnittelija tuohonkin on päättänyt alunperin läntätä sellaisen liian leveän ja liian pehmustetun mummopyörän satulan (ja kuinka vatipää täytyy itse olla, kun jokaisen vähääkään pidemmän lenkin jälkeen kiroan tuon satulan alimpaan helvettiin ja uhkaan ostavani uuden, enkä silti saa aikaiseksi laittaa tilausta bikediscountiin). 

Fiilistellen

Eilisiltaisia tunnelmia keväiseltä maastoilureissulta metsän keskeltä ja elämää korvien välistä tarkastellen..

Aurinkoista keskiviikkoa!

And the wills of the river leads you here

Jees, vappu lusittu eli kevät voidaan julistaa nyt virallisesti alkaneeksi. Ja parin viimeisen päivän kelit ainakin ovat olleet ihan positiivinen piristys sen pari viikkoa jatkuneen sateen jälkeen. Ei ollut järin motivoivaa kahlata lenkeillä (joko hevosella tai ilman) aivan soiksi muuttuneilla poluilla. Vaikka kasvattihan se taas luonnetta käydä ratsastamassa iltayhdeksältä kaatosateessa, +4 asteen lämpötilassa ja lähtökohtaisesti aika kypsässä mielentilassa - kumma kyllä, lenkin jälkeen oli silti se hymy paljon herkemmässä. Sadetakkikin piti puseron kuivana miltei loppuun saakka, eli no harm done. 

Mutta eilisiltainen lenkki oli taas jotain aivan epätodellista. Hiirenkorvat puissa, orastavan vihreyden läpi siivilöityvä valo, siellä täällä maata polun vierellä värittäneet mätttäät valkovuokkoja ja sinivuokkoja.. Juostiin kaverin kanssa poluilla ja pitkospuilla puolentoista tunnin lenkki ja pysähdeltiin pari kertaa matkalla ihan vaan valokuvaamaan maisemia ja fiilistelemään kevättä. Ja kuuntelemaan lintuja. En tiedä, mitä tekisin ilman tuota Keskuspuistoa täällä. Todennäköisesti ajaisin pari kertaa viikossa muutaman sata kilometriä jonnekin huitsin nevadaan etsimään lenkkeilemiseen sopivaa metsää (ehkä en kuitenkaan, pidän ajatusta autoilusta paikkaan x lenkille pääsemiseksi jokseenkin absurdina ainakin Suomen oloissa. Ehkä jossain Los Angelesissa joo, mutta ei täällä. Ainakaan mitenkään säännönmukaisesti harrastettuna). 

Harkitsen tässä kirjan ja termoksen ottamista mukaan ja siirtymistä jonnekin puistonpenkille. Täällä on ikkunaremontti täydessä vauhdissa, ja koska sirkkeli on sijoitettu suoraan työhuoneeni ikkunan alle, en oikein välitä tietokoneen äärellä istumisesta. Ja ikkunan avaaminen osoittautui suorastaan surkeaksi ideaksi.. :))