Byrokratia paperien palauttelussa tuntuu onneksi olevan Tanskassa vähän vähemmän kankeaa kun Suomessa. Jee. Jotain positiivista tälle listalle, tosin positiivinen ja byrokratia samassa lauseessa on suunnilleen yhtä yhteensopivaa, kun jos selittäisi kolmannen maailmansodan olevan parasta, mitä koralliriuttojen herkille ekosysteemeille voisi tapahtua.
CPH joko loppuliitteellä airport tai ilman sitä. On tullut jotakuinkin tutuksi. Lentokentällä suunnistan vaikka silmät ummessa, kaupungissa harrastan edelleen legendaarisia "eksyn matkalla lähikauppaan" -retkiäni. On tullut soiteltua useampaankin kertaan tutuille, että oon jossain täällä, et viittis kertoo, mihin suuntaan seuraavasta risteyksestä pitää kääntyä?
Deadline. Lähestyy. Ai miten niin alkaa olla pientä stressiä havaittavissa?
Epätoivoiseksikin tätä viimeistä kuukautta voisi mainostaa. Tosin lievä alakulo taitaa olla yleinen vika maalisuoralla olevien väikkärintekijöiden keskuudessa.
Fail. Huonoin mahdollinen vaihtoehto.
GoogleScholar, paras ystäväni ja luotettuni kuluneina kuukausina. Siinä vaiheessa, kun Wikipediasta tulee nounou, niin Scholar astuu kuvioihin. Nykyajan hienoja puolia on se, etten joudu etsimään joka ikistä lähdeviitettä erikseen yliopistokirjastojen arkistoista.
Hypoteesit koko projektia koskien pitäisi saada vielä kirjoitettua jotakuinkin siedettävään muotoon. Suurin osa miettii nämä alussa, mutta vastavirtaan uiminen on tunnetusti mielenkiintoisempaa.
I tähän tulee todennäköisesti listan yllättävin veto eli Infected Mushroom. Jokaisella kirjalla on soundtrackinsa ja väikkäriä kirjoitellessa olen kuunnellut heittämällä eniten tuota israelilaista psytrancepoppoota. Hyvänä kakkosena writer-spotifylistingissani taitaa olla In Flames.
Julkaisujahan tässä kerätään. Meikäläisen saldo jäänee näillä näkymin kolmeen, mutta sehän riittää.
Kenttätyöt on ollut mulle se isoin juttu tässä. Rakastuin totaalisesti pohjoisen kesiin ja luontoon kaikesta lentämisestä, ajamisesta, murtuneella varpaalla patikoinnista ja miljoonasta hyttysestä huolimatta.
Labratyöskentelystä taisin jalostaa jonkinlaista laiskaa taidetta. Yleensä näytteiden valmistelut piti aloittaa heti kenttätöistä saapumisen jälkeen, joten homma eteni aika usein kaavalla auto pihaan klo 10 illalla - näytteet jääkaappiin - omat kamat huoneelle, pikainen suihku, jotkut mahdollisimman pehmeät, mukavat ja lämpimät rönttövaatteet päälle ja labraan hommiin. Tykkäsin enemmän yöaikaan työskentelystä labrassa, silloin oli hiljaista ja rauhallista ja pystyi parhaiten keskittymään.
Motivaatio. Jotakuinkin tässä aikataulussa ollaan, eli jokatorstaista egon murskaantumista odotellessa (tosin tällä viikolla futistiimin tulokset tuli nettiin vasta keskiviikkona. Hianoo HJK..)
Nature. Kyllä mie siihenkin lehteen vielä jonain päivänä saan oman juttuni julkaistavaksi. I have a dream vai miten se nyt olikaan.. tosin parempi mietelause tän kohdalle vois olla "niin no, mutta pessimisti ei pety".
Opponentitkin on valmiiksi päätetty. Nyt pitäisi sitten vaan onnistua vakuuttamaan edes joku väitöstilaisuudessa. Esiintymispelkoisen unelma. Marraskuuta odotellessa. Saisinkohan reseptin Diapameille vai tyydynkö tinaamaan itseni rauhalliseen kuntoon d-dayna?
Portfolio eli tuttavallisemmin ihan vaan kurssikansio on sentään täynnä ja kunnossa. Edes jotain valmistui aikataulun mukaisesti ja pisteitä jäi jopa yli. Muutaman kriisin tämäkin asia sai tosin aikaiseksi, mutta kerrankin meikäläisellä kävi jossain asiassa ihan rehellisesti sanottuna ihan vaan hyvä flaksi.
Q juu ei. Nyt ollaan liian vaikeiden asioiden äärellä.
Ruoka. Sanotaan, että aivot vastaa 20 prosentista kehon energiankulutuksesta. Oletettavasti sitten se, että niiltä kahdelta aivosolulta joutuu ajoittain vaatimaan jotain, on aiheuttanut lisääntynyttä energiankulutusta. Tai ainakin olen jatkuvasti nälkäinen (onneksi jatkuvan nälän selättäminen ei sentään näy vyötäröllä, vaikka lompakossa sen ehkä huomaakin).
Seminaarit a.ka esitelmät a.ka presentaatiot. Mielenkiintoista tasan niin kauan, kunnes joudut itse puhujanvuoroon. On tainnut tulla aika selväksi, että mie vihaan puhumista ja esitelmien pitämistä. Hieno tunne, kun paniikissa alat miettimään, miten oma nimesi lausutaan englanniksi ja aika monta silmäparia tuijottaa odottaen, että aloittaisit nyt vaan sen hemmetin esitelmän. Esimerkkejä elävästä elämästä.
T nyt iski valinnanvaikeus. Sanon kuitenkin työkaverit. Niille voi delegoida ison osan ikävistä hommista ihan sillä verukkeella, ku emmää ite ehi, mulla on vaan kuukaus aikaa jäljellä!! (vitsi, vitsi, en ole sentään ihan näin moraaliton vielä..)
Usko. Nimittäin omiin tekemisiin ja se alkaa tässä vaiheessa hiljalleen loppua.
V on aika itsestäänselvä, eli väikkäri, väitöskirja, (muutamasensuroitunimitys). Rakkaalla lapsella on monta nimeä.
Wien eli elämäni ekan konferenssireissun kohdekaupunki. Kokemuksia, jotka tuskin koskaan unohtuu. Tosin olin niin paniikissa, etten muista omasta posteriesitysestäni yhtään mitään ja laihduin tuolloin reilut pari kiloa, kun en pystynyt viikon alkupuolella (eli ennen omaa esitysvuoroani) syömään yhtään mitään.
Xyleemi. Jos ette aiemmin tienneet, niin kyseessä on siis puusolukon osa. Triviatietona: jos teette valomikroskopiaa varten preparaattien värjäämistä, niin xyleemi on sitä kohtaa, johon kaikista überhuolellisista huuhteluista huolimatta jää aina ylimääräistä väriä.
Yöaikaan on ihan hyvä kirjoittaa. Ei sitä koskaan tiedä, milloin inspiraationpoikanen iskee. Tai milloin on vaan ihan pakko tinkiä yöunistaan saadakseen jonkun pätkän valmiiksi aikarajaan mennessä, oli sitä inspistä tai ei.
Zzz eli tänhetkisen elämäni toinen puoli. Jollet halua muuttua nolifeksi, älä lähde jatko-opiskelijaksi. Siinä vaiheessa tiedät asioiden olevan huonolla mallilla ja olevasi totaalisen irtaantunut tosielämästä, kun kommunikoit sunnuntai-iltapäivänä toimistolla kahden metrin päässä istuvan kollegasi kanssa irkissä/lyncissä/hangoutsissa/valitse sopiva pikaviestipalvelin aiheesta "tiedätkö, onko keittiön jääkaapissa vielä perjantaisen palaverin safkoja jäljellä?". Asiaahan ei voi tarkastaa kävelemällä sinne viereisessä huoneessa sijaitsevaan keittiöön (vie ainakin 20 sekuntia kallisarvoista väikkärinkirjoitusaikaa) tai kysymällä asiaa ihan perinteisesti puhumalla ääneen (muistuttaisi liikaa normaalia sosiaalista kanssakäymistä).
ÅÆØ saa ihan suosiolla jäädä väliin. Vaikka økologi onkin tuo alani..
kuvitus löytyi googlen kuvahausta hakusanoilla "how to understand a person doing doctoral thesis"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti