Sunday sightseeing

Kahdeksan päivää armonaikaa. Järkevä ihminen olisi kiltisti istua napottanut koko päivän koneen ääressä kirjoittamassa maaperän lämpenemisen vaikutuksista mikro-organismien hajotusaktiivisuuteen, mutta eääh, minähän päätin tänään suunnata pyöräreissulle Vuosaareen. Meikäläisen ensimmäinen varsinainen kosketus ja soluttautuminen pahamaineiseen Itä-Helsinkiin. Kännykän akku sanoi poks jossain 54 kilsan trackaamisen jälkeen, mutta hieman alle 60 kilometriä taisi tulla saldoksi. Ja Inserani surullisenkuuluisa takarengas tyhjeni jossain siellä 40 kilsan kohdalla.. Tosin tällä kertaa mulla oli pumppu ja vararengas messissä, joten ähäkutti vaan. Tämä oli neljäs tai viides kerta tänä vuonna, kun sama rengas sanoo kesken reissun sopimuksensa irti ilman mitään näkyvää syytä, joten tossa ulkorenkaassa on pakko olla jotain vikaa. Ei auta kun tilata sekä nastarenkaat että kevlarit lähiaikoina, ei tule mitään.

Vuosaaren sataman "vieressä" on merelle ja satamaan avautuva näköalapaikka Horisontti meluvallin päätyyn rakennettuna. Olin itse asiassa aika yllättynyt, kuinka rauhallinen paikka Vuosaari oli (tosin tietty nyt oli sunnuntai, mutta silti). Olihan siellä satama-alueella X kappaletta kontteja odottamassa lastaamista ja ties mitä rekkoja ja satamanostureita ranta täynnä, mutta en nähnyt kun pari isompaa alusta. Näköalapaikallakaan ei ollut ketään muita ja koko puolentoista kilometrin matkalla satamasta meluvallin päätyyn ei näkynyt kun pari kalastajaa. Sekä luodolla kököttämässä kasa joutsenia. 

Näkymä Horisontilta vallin toiselle puolelle

Parit täysperävaunut satamassa

 Pikaisen evästauon jälkeen suunta kohti viereistä pientä luonnonsuojelualuetta Mustavuorta. En hirveän hyvin ehtinyt perehtymään alueeseen etukäteen, mutta ilmeisesti jonkinlaisia sodanaikaisia raunioita sekä kasvillisuudeltaan ja linnustoltaan poikkeuksellisen runsasta aluetta. Parkkipaikalta tuli lähdettyä seuraamaan ihan pururataa, mutta jossain vaiheessa ajo siirtyi vanhalle kivetylle tykkitielle, jossa sai taiteilla fillarin kanssa vähän enemmän ettei päätynyt turvalleen johonkin juurikkoon. Extemporena tehty reittivalinta kuitenkin toimni ja tykkitie päättyi sopivasti jonnekin kehäkolmosen ja Porvoontien laitamille, josta pääsi takaisin asvalttipohjalle jatkamaan eksymistä (ja korjaamaan rengasta, jeejee). Olen muuten aina kuvitellut, että kehäkolmosen varrella kulkisi koko matkalta pyörätie. No ei kulje. Matka takaisin Länsi-Vantaalle sujui kiertämällä takaisin kehäykköselle ja Malmin läpi Vantaan puolelle, mikä oli aika turhauttava ylimääräinen koukkaus. Varmaan jostain pienempien teiden kautta olisi päässyt myös, mutta ilman navigaattoria tai karttaa nenän edessä on helpompaa ottaa muutama lisäkilometri kun alkaa arpomaan joka risteyksessä reittiä uusiksi. 

Heittämällä erikoisin paikka, missä olen fillarilla kulkenut

Kaikkiaan kuitenkin onnistunut reissu, muistona kesän tyylikkäimmät rusketusrajat urheilutopista ja repusta. Ja Itä-Helsingissä näytti olevan paljon kivoja pientaloalueita, joten Itiksen ja Myllypuron metroasemaseutujen perusteella saatu kuva ei ehkä kerro ihan koko totuutta ;)