Ole hetki niinkuin huomista ei olisikaan

Jos löydän jotain mistä pidän, käytän sen niin loppuun kun mahdollista. Peruslaukustani - tuollainen armeijan leipälaukun tapainen ja kokoinen musta kangasveska - alkaa olla väri haalistunut harmaan puolelle ja sisäpuolen "lokeroita" erottava kangas on tuhoutunut aikaa sitten atomeiksi, mutta kyllä se vielä hoitaa tehtävänsä ja sisällyttää meikäläisen mukanakannettavan omaisuuden. Ei ole ihan yhdet tai kahdet kengät, joista olen kävellyt pohjat puhki tai irti, ja senkin jälkeen yrittänyt kiikuttaa ne suutarille korjattavaksi, yleensä vain kuullakseni korjaamisen olevan siinä vaiheessa mahdotonta (ja välihuomautuksena: Sievin aidoilla, alkuperäisillä suomimaihareilla pystyy kävelemään empiirisen tutkimukseni mukaan vuosia vielä senkin jälkeen, kun pohjaan on tullut sekä reikä että puolet toisen klopon pohjakumista repsottaa vähän surullisen näköisenä). Kaapissa on ainakin kahdet yhdestä tai useammasta kohtaa puhki kuluneet riekalefarkut, jotka on edelleen käytössä - muutamista muista on tuunailtu saksia näyttämällä vielä sortsit pidentämään byysien elinikää. Ja käytän edelleen samoja paitoja, mitä pidin ala-asteen loppupuolella. Onneksi ruudulliset flanellipaidat jopa palaa muotiin aina silloin tällöin, niin voin leikkiä hetkellisesti olevani jopa trendikäs.. 

Tämä tuottaa aina muuton yhteydessä hieman ongelmaa. Periaatteessa olisi hyvä hankkiutua eroon turhista ja tarpeettomista, mutta jotenkin se rajanveto liian kulahtaneen ja "kyllä tää vielä koti/talli/mökki/(t)yöpaitana menee" -osaston välillä on hankalaa. Joo, mun Converseni on ehkä parhaat päivänsä nähneet, mutta ne on silti jalassa edelleen viikottain, joten en mie niitä raaski hävittää. Kyllä, flanelliruutupaitani on kuulkaas ihan ehtaa ysärin alkua, mutta näytän muutenkin normaalisti krapulaiselta Axl Roselta, joten sehän vaan sopii tyyliin. Myös (edelleen ihanalta ysäriltä tutut) jenkkihuivit, jotka suurin osa on polttanut häpeissään aikoja sitten, on meikäläisellä edelleen käytössä. Käytän myös ihan pokerilla mainoslippiksiä (John Deere ♥), niistäkin alkaa olla muikea kokoelma olemassa. Kenkäkokoelmaani en edes mainitse. I'm a woman.

Niin. Pakkaushommat on virallisesti aloitettu (tosin päädyin parin minuutin jätesäkkien etsimisen ja löytämisen  \o/ jälkeen röhnöttämään vaihteeksi olohuoneen lattialle ja leikkimään kännykän laatukameralla, hienosti etenee siis), ensi viikon loppupuolella pitäisi siirtää kimpsut ja kampsut ihan ensimmäiseen omaan kämppään. Hei hei vuokralaisena eläminen, ainakin joksikin aikaa. Tuntuu yhtä aikaa jotenkin hurjalta ja ihan mahtavalta, eilen kävin kiertelemässä Ikeassa ja Askossa uutta ruokapöytää ja sänkyä silmälläpitäen. Kirjahyllyjäkin pitää jollain aikataululla todennäköisesti hankkia muutama lisää, kunhan nyt ensin saa nykyiset hakeutumaan paikoilleen (lottovoittokaan ei toki olisi pahitteeksi, kun huonekalujen suhteen mulla on ilmeisen kallis maku. Tosin elämässä harvemmin muutenkaan saa ihan sataprosenttisesti sitä, mitä haluaa). Pesukone pitäisi laittaa myyntiin. Paljon pieniä juttuja muuttamiseen liittyen, joita sitten kirjoittelen ylös sitä mukaan, kun niitä mieleen juolahtelee. Urgh. Aikuisena oleminen on ikävää. Penskana sai sentään uuteen kämppään muuttaessa leikkiä vaan tapettiliisterillä ja piirrellä Muumeja olohuoneen remppaa odottavaan seinään. Ihan oikeasti.