The beginning of something new

Nyt on pieni remonttiprojekti saatu päätökseen, Tanskan viimeisin reissu tehtyä ja muuttolaatikot kannettua uuteen osoitteeseen. Huomenna pitää enää palauttaa edellisen kämpän avaimet ja soitella nouto eteisessä nököttäville muuttolaatikoille, niin sitten tämä alkaisi olla paketissa ja paluu normaaliin arkeen voisi hiljalleen alkaa.. Tässä on ollut niin kiire joka suuntaan viimeiset pari viikkoa, että a) en muista pätkääkään, mitä olen tehnyt ja b) tuntuu, etten oikeasti ole tehnyt juuri mitään, kun ei ole ollut yhtään vapaata aikaa. Eli joko olen saattanut aivoni (ja kroppani) ylikierroksille ja oikosulkuun, tai sitten yksinkertaisesti en ole tehnyt sen erityisemmin mitään. En tiedä, kumpi vaihtoehto on todennäköisempi. 

Piti itse asiassa kirjoitella kuulumisia Köpiksessä ollessa, mutta hostellin netti oli alhaalla ne pari iltaa, mitä siellä vietin. Kiva. Toisaalta se hyvä puoli on elämässä ilman internettiä, että pystyin hyvällä omallatunnolla pitkästä aikaa lukemaan ihan ehtaa fiktiivistä romskua sängyllä rötväten. Ehkä nyt talvella ehdin taas lukea enemmänkin (voi olla melkoista toiveajattelua, nimim. enää vajaa vuosi aikaa väitökseen..). Reissussa oli kuitenkin tällä kertaa jopa suhteellisen rentouttavaa, vietin iltaa työkaverin luona illallistamassa ja osallistuin seminaareihin, joissa sain keskittyä vain kuuntelemaan. Sadekaan ei vaivannut kun yhtenä iltana ja silloinkin sadetakki riitti pitämään mut ja läppärin kuivana matkalla metroasemalta hostellille. Ne, jotka eivät ole Tanskassa vierailleet, eivät ole ehkä perillä kyseisen maan tuulisuudesta.. Yleensä siis sadekelillä vettä tulee ylhäältä, sivulta ja alhaalta, samalla kun puuskat repii sadetakkia tai sateenvarjoa naamalle (tai jos erehdyt hellittämään otetta sontsikan kahvasta, niin yleensä se päätyy nanosekunnissa kanaaliin. Been there, done that). Se on juuri niin mukavaa, kun miltä kuulostaakin. 

Vielä viimeiseksi, ennen kuin alan kirjoittamaan hakemuskirjettä kurssille Lundiin: oli aika hämmentävää mennä toimistolle torstaiaamuna, kun heti pääovista tultuani törmäsin kuvan näkyyn. Jonkinlainen aamunavaus tai konsertti siis meneillään, mutta pahuksen hyvä sellainen ja jäin lopulta aika pitkäksikin aikaa seisoskelemaan ylätasanteelle ja kuuntelemaan soittoa. Hauska ylläri, harmi kun ei ollut kunnon kameraa mukana, jolla olisi voinut ottaa videokuvaakin :) 

Pikaisia kuulumisia työmaalta ja työpöydän äärestä

Pikku projektiin uppoaa näppärästi kaikki illat, joten tylsää ei ainakaan pääse tulemaan. Eli remonttipäivitys näin alkuunsa: olohuone ja makuuhuone sekä isompi työhuone on maalattu; pikkuhuone odottaa vielä toista maalikäsittelyä, samoin tapetoinnit on tekemättä. Arvon tässä sitä, lähdenkö kokeilemaan seinäpinnan elävöittämistä pikkuhuoneessa maalaamalla seinät telaamisen sijasta sienellä tuputtelemalla - ikinähän en ole moista tehnyt, joten lopputulos voi olla todella hyvä tai aivan tolkuttoman epäonnistunut. Myös makuuhuoneen jättiseinä saattaa saada struktuuripinnoitteen tapetin sijaan (huomatkaa suunnitelmallisuus näissä asioissa..), tosin ensiksi pitäisi selvittää, miten karkeapinnoitteen hiertäminen tulee käytännössä tapahtumaan kotikonstein tehtynä.

Projekti etenee..

Syksy etenee ihan huomaamatta, pihlajanmarjoja ja omenoita näkyy kaikkialla, keltaiset lehdetkin alkaneet vaivihkaa ilmestyä puihin. En tiedä, onko pieniä varpusia vaan täällä, mutta niitä on aivan älyttömän paljon. Tiedättekö, sellaisia pieniä ruskeita, viattoman näköisiä palleroita, jotka pomppivat parkkipaikoilla ja jalkakäytävien reunoilla isoina parvina? Niin uskomattoman suloisia otuksia, että olen monesti jäänyt vaan seisomaan ja seurailemaan niiden puuhia vähän matkan päähän, jos ei ole ollut kiire mihinkään. Vaikka eipä nuo tunnu pahemmin ihmisiä pelkäävänkään, en silti viitsi häiritä turhan takia :) Kellastuvat lehdet saa aikaiseksi myös innon lähteä patikoimaan, mutta katsotaan ehdinkö tänä vuonna mitenkään ruska-aikaan pakkaamaan rinkkaani ja ottamaan pidennettyä viikonloppua luonnon keskellä. Yritys on kova, mutta kun en meinaa ehtiä laittamaan nenään ulso edes kotikulmilla nyt.. Syyskuussa reissun tekeminen ei kuitenkaan onnistu, eli Lappi taitaa olla pois laskuista jos ruskaa mielin nähdä. Ajallisestikin taitaa olla hankala järjestää, tuonne pohjoiseen lähtiessä kun pitää varata melkeinpä ekstrapäivät suuntaansa pelkkiin matkoihin. Tätä pohdiskellessa taas vähän surettaa, kun tänä kesänä ei ole enää ollut kenttätöitä. Höh.

Varasin eilen muuten lentoliput taas Tanskaankin. Tiistaista torstaihin ensi viikolla olen seurailemassa syksyn etenemistä Köpiksessä (ja toivottavasti saan samalla noin satatuhattamiljoonaa asiaa hoidetuksi) ja syyskuun viimeisenä viikoloppuna olisi viimeinkin tarkoitus roudata tavarat uuteen osoitteeseen. Odottelen innolla, hissiähän uudessa kämpässä ei ole..

Sisustuksen uusia, minimalistisia tuulia?

Superhienoa kuvamateriaalia taas (en ole ihan varma, miksi edes lisäsin nämä..?), mutta työmaadokumentointi on ollut pitkälti kännykkäkameran varassa.

Can you paint with all the colors of the wind?

En tiennyt, että on olemassa vähintäänkin 40 erilaista valkoisen sävyä. Nyt tiedän. Sen sijaan en ole vieläkään täysin varma, mihin sävyperheeseen kuuluvia kannattaa valita mihinkin valaistukseen ja mitkä sopii pohjoisseinille, mitkä länteen. Tapettien valitseminen osoittautui huomattavasti helpommaksi, vaikka sen pelkäsin etukäteen kuuluvan mission impossible -osaston hommiin. Niin, taisin viimeksi luvata, etten täytä blogia remontti/sisustusjutuilla. Näköjään näin pitkälle se lupaus piti, mutta kun olen viettänyt viikonlopun pesten seinäpintoja maalarinpesulla, suojaten parketteja, repien proppuja irti seinistä sun muuta mukavaa pientä tehden, niin eipä tässä hirveästi muuta ole mielessä. Oikeastaan aika rentouttavaa paneutua töiden kimppuun hetkeksi :))

Tällä viikolla olisi tarkoitus leikkiä iltaisin remonttireiskaa siinä määrin, että ainakin pariin huoneista saisi jo uudet pinnat. Ja niihin pystyisi sen jälkeen kuskaamaan jo tavaraa odottelemaan, jotta varsinaisena muuttopäivänä ei sitten olisi kun isoimmat enää. Mutta helkkari sentään, haluanko omaan työhuoneeseeni maalia vai tapettia? Ja minkäköhän väristä.. alan arvostaa sisustussuunnittelijoita päivä päivältä enemmän. Tosin joillain vaan on kyky yhdistellä mielessään asioita, mie en osaa. Pystyn kyllä ongelmitta laskemaan noiden epäsäännöllisten huoneiden seinä- ja lattiapinta-aloja (geometria on kivaa, ollaan sitten perustrigonometriassa tai avaruusgeometriassa), mutta jos pitää kuvitella joku huone vaikka ruskeaksi nykyisen vaaleankellertävän sijaan, niin voi morjens. Photoshop voisi olla kova sana ja hyvä apuväline tässä kohtaa.. 

En siis saa päätettyä, minkä väriset seinät tai kaapinovet haluan huoneeseeni. Sen sijaan K-Raudassa vieraillessa tulin vakavasti siihen johtopäätökseen, että ihan sama millainen miun työhuoneesta tulee muuten, haluan tai siis tarvitsen sinne tuollaisen Vallilan pöllömaton. Piste. 

(Arvatkaapa muuten, olenko yrittänyt etsiä ei-lastenhuoneeseen tarkoitettua pöllökuvioista tehosteraitana toimivaa tapettia, mutta ei meinaa kyllä löytyä. Yritän takoa itselleni kalloon muutenkin, että bloggari 29 vee voisi muutenkin yrittää ottaa asialinjan tässä ja unohtaa pöllöt edes seinien maalaamisen ajaksi, mutta kai se on sitten tunnustettava omaavansa pahemmanlaatuisen ongelman ja jonkinasteisen addiktion tämänkin aiheen suhteen.)

4h + k + kph ja parveke, neliöitä tarpeeksi

Remppaviikonloppu odottaa. Tänään pitäisi käydä hakemassa värikartat mahdollisista maaleista ja sopivat puhdistusaineet, teloja ja ties mitä muuta. Voimapaperia ainakin. Eilen illalla kävin mittailemassa huoneiden koot ja napsimassa valokuvat lähtötilanteesta, joten alkaa hiljalleen tuntua ihan todelliselta tämä tuleva muutto. Kovin suuria muutoksia ei olla tekemässä (heheh, en pääse purkamaan seiniä), joten mitään Huvila ja Huussi-tyylistä totaaliuudistusta ei ole tiedossa.. Ja ainakin miun taidoilla nyt muutenkin mennään enemmän tuolla pientä pintaremonttia -osastolla. 

Mutta. Oli muuten älyttömän hankalaa yrittää ottaa yhtään "realistisen" näköisiä kuvia. Kaksi huoneista, makkari ja keittiön päädyssä oleva ruokatila, ovat epäsymmetrisiä. Ekassa kuvassa näkyy jotenkuten tuo vino kulma, joka olisi pienemmässä huoneessa lähinnä epäkäytännöllinen, mutta toi makkari on hervoton, joten sängyn sijainnin suhteen tuskin tulee ongelmia. Lähinnä sen suhteen, että eksyn matkalla huoneen päästä toiseen. Tästä ei tule mitään rakennus/remontti/sisustusblogia, mutta tämän yhden postauksen ajattelin uhrata kuville tyhjistä huoneista. 

Makkarista menee peittoon tuo kukkatapetti, piste. Olen aina halunnut kokeilla, minkälaista pintaa saa seinälle aikaiseksi tuputtamalla maalin sienellä, nyt ongelmana on vaan väri. Materiaalin puolesta näyttäisi siltä, että maalin voi lykätä tuohon tapetin päälle, eikä sitä tarvitse nyt tällä erää alkaa erikseen irrottelemaan. Tosin tuttu ammattimies käy tänään antamassa arvionsa, sitten ollaan viisaampia.. Kristallikruunu saa lähdöt (todennäköisesti olohuoneeseen), olen iskenyt otsalohkoni siihen jo ihan tarpeeksi monta kertaa. Epäkäytännöllinen.  

Olohuoneesta menee peittoon kaikki seinät sekä katto. Todennäköisesti tän viikonlopun maalausprojekti seinänpesuineen ja muine lisätöineen.. Väri vaan pitää miettiä kun olen vaikea, enkä haluaisi sitä kylmää perusvalkoista, mitä suunnilleen kaikista uusista kämpistä löytyy ainakin joistain seinistä.

Keittiöstä löytyy myös yhdeltä seinältä kukkatapetti. Sama kohtalo kun makuuhuoneelle, muuten jos vaan uuden maalin sävy passaa muissa seinissä olevaan vanhaan cremeen (tai mikä lie, kuitenkin sellainen kellertävä luonnonvalkoisesta seuraava), niin loppu saa jäädä sellaiseksi, mitä se nyt on. Saako hehkuttaa tuota lattiaa? Ai ei? No, ihana se on silti.

Keittiöstä ei varmaan tarvitse sanoa mitään. Tai no, se oli ensimmäinen asia, johon ihastuin kun kävin asuntoesittelyssä. Olen vaan ihan varma, että hutiloin tapani mukaan välittömästi ja pudotan jonkun alasimen tohon mustalle kivitasolle. Mun tapauksessa joku panssarilasi pelittäisi ehkä paremmin kun mitkään arat materiaalit.. Pelkään jo ton parkettiparan puolestakin, terv. nimim. "norsu posliinikaupassa".

Keittiökäytävä ja tuolla takana vielä ruokailutilan puoli. Kuvista puuttuu täysrempattu kylppäri, joka jää sellaiseksi, sekä kaksi huonetta talon länsiseinustalla. Pienempi keskihuone ei paljoa muutoshommia vaadi, mutta reunimmaisessa huoneessa on vaaleanvioletit seinät, ne joutunee maalausurakan kohteeksi heti ensimmäisenä.. eiköhän tuossa riitä ilta- ja viikonloppupuhteiksi nyt joksikin aikaa nakertamista. 

Ole hetki niinkuin huomista ei olisikaan

Jos löydän jotain mistä pidän, käytän sen niin loppuun kun mahdollista. Peruslaukustani - tuollainen armeijan leipälaukun tapainen ja kokoinen musta kangasveska - alkaa olla väri haalistunut harmaan puolelle ja sisäpuolen "lokeroita" erottava kangas on tuhoutunut aikaa sitten atomeiksi, mutta kyllä se vielä hoitaa tehtävänsä ja sisällyttää meikäläisen mukanakannettavan omaisuuden. Ei ole ihan yhdet tai kahdet kengät, joista olen kävellyt pohjat puhki tai irti, ja senkin jälkeen yrittänyt kiikuttaa ne suutarille korjattavaksi, yleensä vain kuullakseni korjaamisen olevan siinä vaiheessa mahdotonta (ja välihuomautuksena: Sievin aidoilla, alkuperäisillä suomimaihareilla pystyy kävelemään empiirisen tutkimukseni mukaan vuosia vielä senkin jälkeen, kun pohjaan on tullut sekä reikä että puolet toisen klopon pohjakumista repsottaa vähän surullisen näköisenä). Kaapissa on ainakin kahdet yhdestä tai useammasta kohtaa puhki kuluneet riekalefarkut, jotka on edelleen käytössä - muutamista muista on tuunailtu saksia näyttämällä vielä sortsit pidentämään byysien elinikää. Ja käytän edelleen samoja paitoja, mitä pidin ala-asteen loppupuolella. Onneksi ruudulliset flanellipaidat jopa palaa muotiin aina silloin tällöin, niin voin leikkiä hetkellisesti olevani jopa trendikäs.. 

Tämä tuottaa aina muuton yhteydessä hieman ongelmaa. Periaatteessa olisi hyvä hankkiutua eroon turhista ja tarpeettomista, mutta jotenkin se rajanveto liian kulahtaneen ja "kyllä tää vielä koti/talli/mökki/(t)yöpaitana menee" -osaston välillä on hankalaa. Joo, mun Converseni on ehkä parhaat päivänsä nähneet, mutta ne on silti jalassa edelleen viikottain, joten en mie niitä raaski hävittää. Kyllä, flanelliruutupaitani on kuulkaas ihan ehtaa ysärin alkua, mutta näytän muutenkin normaalisti krapulaiselta Axl Roselta, joten sehän vaan sopii tyyliin. Myös (edelleen ihanalta ysäriltä tutut) jenkkihuivit, jotka suurin osa on polttanut häpeissään aikoja sitten, on meikäläisellä edelleen käytössä. Käytän myös ihan pokerilla mainoslippiksiä (John Deere ♥), niistäkin alkaa olla muikea kokoelma olemassa. Kenkäkokoelmaani en edes mainitse. I'm a woman.

Niin. Pakkaushommat on virallisesti aloitettu (tosin päädyin parin minuutin jätesäkkien etsimisen ja löytämisen  \o/ jälkeen röhnöttämään vaihteeksi olohuoneen lattialle ja leikkimään kännykän laatukameralla, hienosti etenee siis), ensi viikon loppupuolella pitäisi siirtää kimpsut ja kampsut ihan ensimmäiseen omaan kämppään. Hei hei vuokralaisena eläminen, ainakin joksikin aikaa. Tuntuu yhtä aikaa jotenkin hurjalta ja ihan mahtavalta, eilen kävin kiertelemässä Ikeassa ja Askossa uutta ruokapöytää ja sänkyä silmälläpitäen. Kirjahyllyjäkin pitää jollain aikataululla todennäköisesti hankkia muutama lisää, kunhan nyt ensin saa nykyiset hakeutumaan paikoilleen (lottovoittokaan ei toki olisi pahitteeksi, kun huonekalujen suhteen mulla on ilmeisen kallis maku. Tosin elämässä harvemmin muutenkaan saa ihan sataprosenttisesti sitä, mitä haluaa). Pesukone pitäisi laittaa myyntiin. Paljon pieniä juttuja muuttamiseen liittyen, joita sitten kirjoittelen ylös sitä mukaan, kun niitä mieleen juolahtelee. Urgh. Aikuisena oleminen on ikävää. Penskana sai sentään uuteen kämppään muuttaessa leikkiä vaan tapettiliisterillä ja piirrellä Muumeja olohuoneen remppaa odottavaan seinään. Ihan oikeasti.