Nothing scares me anymore

Viimeisistä helteistä nautiskelut unohtui luonnokseksi blogiarkistoon kaiken kiireen keskellä, joten nyt tulee laitettua postaus hieman myöhässä ulos. Eikös sitä sanota, että parempi myöhään kun ei milloinkaan (no, miten sen nyt ottaa..)

Tämä on vaivannut jo pidempään. Huomasin jossain vaiheessa pyöräilyreitin varrella langalle heitetyn kenkäparin ja kysymys kuuluu nyt, että missä elokuvassa oli noita kenkiä langoilla enemmän ja vähemmän? Ainoa, joka tulee mieleen on Big Fish, mutta siitä ei ole nyt kyse. Argh, mikä se oli? Olen löytänyt aiheesta vain tämän, joten jos joku muistaa paremmin, niin arvostan jos jaat tietosi. 

Vantaalla on melko aavemaisen näköistä paikoitellen, kun tuomenkehrääjäkoit ovat harsottaneet jokirannan kaikki tuomet ja syöneet ne lehdettömiksi. Tilannepäivityksenä mainittakoon, että viime näkemällä tyhjäksi kalutuilla oksilla roikui vaan pulleita toukkia ja yritin kävellessäni lähinnä varoa osumasta niihin. Sain viime kesänä Abiskossa traumat, kun siellä oli tunturimittarivuosi ja niitä hiiskatin lyllertäjiä oli kaikki paikat vihreänään. Oli tosi kiva tulla illalla takaisin hommista ja kaivella ensimmäiseksi toukkapataljoona pois kamoista. Kiva tunne kun menet suihkuun ja vaatteota riisuessa siihen kaakelilattialle ropisee muutama toppiin tai hiuksiin jäänyt toukka. Ensin alkuun ne pikku mittarimadot oli jopa ihan söpöjä, mutta loppukesästä se homma alkoi lipsahtaa kauhuelokuvaosastolle. Toukkainvaasio ja niiden pikku pirulaisten maailmanvalloitusaikeet.

Tällä hetkellä olen jo Kuusamossa, kävin alkuviikosta pikaisesti Köpiksessä pakkaamassa tavarat kenttätöitä varten ja tänä aamuna (aikaan, jolloin normaalit ihmiset nukkui vielä sikeitä) raahauduin ylikokoisen pahvilootan ja tursuilevan rinkan kanssa Kastrupin kentälle odottamaan päivän ensimmäistä lentoa. Köpikseenkin mahtui taas sata ja yksi outoa tapahtumaa, olen ilmeisesti kunnon magneetti hankkiutumaan outoihin tilanteisiin. Ehkä niistä lisää joskus.. Nyt haluan kuitenkin lähinnä päästä tutkailemaan pihapiirin maisemia ja sen jälkeen heittäytyä pitkäkseni nukkumaan kaikki kertyneet univelat pois. Liika on liikaa kahvinkin kanssa, alkoi tuntua ensimmäiset rytmihäiriöt kun ryystin päivän ties kuinka monennetta kahvikupillista koneessa rättiväsyneenä. Tähän ei auta enää kun totaalikoomassa nukuttu yö.