Iltapäivä vapaalla

Sänky kutsuu, mutta laitetaan muutama kuva sentään kun sain aikaiseksi tyhjentää kännykän kuvamuistia..

Valitettavasti kelit on näyttänyt aika pitkälti tältä. Vettä on riittänyt ja hommat jumittaa sen takia aika pahasti, tänään oli oikeastaan ensimmäinen kerta, kun pääsin vihdoin edes pariksi tunniksi kentälle. Toivottavasti huomenna tai edes ylihuomenna olisi hieman parempaa tiedossa, mua itseäni ei pieni sade haittaa (pitää itikat loitolla. Näkisittepä mun kaulaparan.. ja korvat! Ja olen sentään kiltisti liikuskellut sellainen hyttysverkkopönttö päässä mutta ei se hirveästi noilta pienimmiltä mäkäräisiltä suojaa), mutta tekniikka ei tykkää vetistymisestä. Mietin muuten siellä keskellä-ei-mitään seisoskellessa, että miltäköhän mahdan näyttää jonkun paikallepölähtävän ressukan silmiin. Tyyppi, joka seisoo aina puoli tuntia kerrallaan about liikkumatta paikoillaan, näyttää michelinukon ja esihistoriallisen syvyyssukeltajan risteymältä ja silloin kun liikkuu, niin kanniskelee mukanaan jotain epämääräisiä letkuja ja ajastimia sisältävää hurisevaa laatikkoa. Jepjep.

Eilen tuli lähdettyä iltapäivästä pienelle päiväreissulle kun tajusin, ettei hommat tule onnistumaan. Pakkasin reppuun eväät ja kuivaa vaihtovaatetta ja lähdin tarpomaan tutkimusasemalta Taivalkönkäälle nautiskellen rauhasta. Voisin kyllä uusia sadetakkini samalla reissulla kun hankin ne uudet vaelluskengät, nimittäin järin sateenpitävä tuo nykyinen takki ei enää ole.. Onneksi ei ollut kylmä keli, joten tasainen sade suhteellisen kirkkaalta taivaalta ei tuntunut mitenkään erityisen epämiellyttävältä. Ja ei voi valittaa, että olisi ollut ruuhkaisaa poluilla, taisin nähdä neljä ihmistä koko aikana. Muuten kulkeminen sujui vaivatta, mutta pitkospuilla ja riippusilloilla tuppasi olemaan liukasta, joten piti hieman varoa askeleitaan. 

Kevyillä kantamuksilla kulkeminen sujui hämmentävän nopeasti, kokonaismatkaa kertyi 20 kilsaa ja aikaa meni alle viisi tuntia siitäkin huolimatta, että pysähdyin vähän väliä napsimaan kuvia tai poikkesin polulta - ja pidin vielä ihan kunnon evästauonkin. Hassua.. rinkan kanssa ei olisi mitään toivoa moisesta. Kiutakönkään päiväreitti olisi 8 kilometrin luokkaa, joten sen saattaisi ehtiä vielä töiden jälkeen käydä katsomassa. Jos siis nyt oletetaan optimistisesti, että huomenna olisi kuivaa. Ja vielä jos jostain mystisestä syystä jokainen alueen mäkäräinen ja muu inisevä, vertaimevä pikku paska (sensuuri missasi tämän, koska paremmin kuvaavaa määritelmää ei ollut kerta kaikkiaan tarjolla) olisi saanut päähänsä pysytellä omissa loukoissaan.. Olisin toki voinut ottaa allergialääkkeet mukaan reissuun, mutta eääh.. 

Muutama päivä enää ekaa reissua jäljellä, nopeasti nämä päivät vaan kuluu.. 

Ilmastointiteippi

Ajattelin ensin tehdä rakkaudentunnustuspostauksen ilmastointiteippiä kohtaan, mutta katsotaan nyt mitä tästä tulee. Mainitaan nyt kuitenkin, että huomasin eilen lentokoneessa, että meikäläisen elämää nähneissä vaelluskengissä on sormenmentävä reikä ja tänään sateisessa ryteikössä (lue: tutkimusalani) hyppiessä moinen ilmastointi oli vähän liikaa. Päädyin tähän lopputulemaan siinä vaiheessa, kun tajusin hyttysen kömpivän kyseisestä reiästä pahaa-aavistamattomien varpaideni kimppuun. Se oli vähän liikaa, vaikka ennen sitä olinkin ajatellut vaan, että kyllä kesä kuivaa ja höpöhöpö jostain pikku vekistä monossa mitään haittaa ole. Tosin pessimisti ei tunnetusti pety ja täytyy myöntää, että olen hämmentynyt siitä, miten vähän itikoita täällä loppujen lopuksi onkaan. Odotin tulevani imetyksi kuoliaaksi viimeistään siinä vaiheessa, kun avaan auton oven ensimmäistä kertaa. Noup.

Ilmastointiteipillä voi siis korjata risat kengät. Ei ole muuten ensimmäinen kerta tälle harrastukselle kun kursin kenkiäni kokoon jesarilla (ja kaverini on muuten korjannut ratkenneet housunsa ilmastointiteipillä, mikä antoi aika coolin säväyksen). En valitettavasti tajunnut ottaa kuvaa tuosta laatikosta, jossa toin kamani tänne. Se oli hopeanhohtoinen. Kaunis. Pyöritelty ympäriinsä teipillä, auttamattoman räjähtäneen näköinen ja lentokentällä virkailija paketin nähdessään esitti ensimmäiseksi hyvin asiallisen kysymyksen "should I put a fragile-tag on that?". Vasta toisena tuli se "what does it contain?" Ei varmaan tarvitse mainita, että kenttähommissa jesari kuuluu perusvarustukseeni..? Säänkestävyyden puolesta mainittakoon, että vanhan Puntoni pakkasessa murtunut takakilven valolista oli vuosia korjattuna jesarilla. Yritin ensin liimauttaa sen kahdesti, mutta molemmilla kerroilla korjaus petti viikossa, joten turvauduin jesariin. Katsastuskonttorin pojilla oli hauskaa siinä vaiheessa, kun he muistivat Puntoni edelliseltä vuodelta ja se sama jesari oli edelleen menossa mukana. 

Vaatepuolella kengät (ja kaverini housut) ei suinkaan ole ainoita ilmastointiteipin käyttökohteita. Mie en omista damaskeja - you know, ne vedenpitävät puntit, jotka kiskotaan suojaksi lahkeiden ja kenkien päälle kun lähdetään tarpomaan hankeen. Ilmastointiteippi on hoitanut tämänkin asian ja estänyt lunta pääsemästä kenkiin. Kollegani meinasi kyllä tukehtua nauruun, mutta joutui toteamaan, että kyllä se systeemi toimi. Joten heko heko vaan. Ja hyttysten torjunnassa kaikki keinot on sallittuja, joten löysemmät takin hihatkin on tullut pariin otteeseen teipattua. Tässä kohtaa mainittakoon se ainoa löytämäni huono puoli ko. yleisvarusteesta: olen ilmeisesti jossain määrin allerginen sille liimalle, joten hihoja teippaillessa piti olla varovainen, ettei satu länttäämään mitään kohtaa kiinni ihoonsa. En suosittele. Opin kerrasta. Tosin lähtee sillä ihokarvatkin ainakin kun vaikutusaika on ollut kahdeksan tunnin luokkaa. Niin lähtee kyllä ihokin, joten hoidan jatkossa mahdollisen käsikarvojen poistamisen muilla konsteilla. 

Housunlahkeiden korjaaminen sujuu silti edelleen kätevimmin nitojalla. Ihan näin sivuhuomautuksena. Ja allekirjoituksena taas vaihteeksi [sarcasm] ehkä onnistuneinta kuvamateriaalia ikinä [/sarcasm]. Tosin tää pukeutumispuoli on kyllä ihan ykköskastin herkkua kenttähommissa, kerrankin tilanne, jossa kukaan ei kyseenalaista sitä, etteikö mukavuus olisi vaatteiden ensisijainen tavoite. Tai siis olisi, jos ne helkkarin kengät olisi jotakuinkin kunnossa..

Alan muuten ihan vakavasti puhuttuna kyseenalaistamaan oman kykyni kirjoittaa mitään edes jossain määrin henkeväksi luokiteltavaa tänne. Ei sillä, että olisin pahemmin yrittänytkään. Ehkä joskus tulevaisuudessa, äkillisessä mielenhäiriössä  sellaista saattaa tapahtua.. mutta no, sitä päivää odotellessa.

Nothing scares me anymore

Viimeisistä helteistä nautiskelut unohtui luonnokseksi blogiarkistoon kaiken kiireen keskellä, joten nyt tulee laitettua postaus hieman myöhässä ulos. Eikös sitä sanota, että parempi myöhään kun ei milloinkaan (no, miten sen nyt ottaa..)

Tämä on vaivannut jo pidempään. Huomasin jossain vaiheessa pyöräilyreitin varrella langalle heitetyn kenkäparin ja kysymys kuuluu nyt, että missä elokuvassa oli noita kenkiä langoilla enemmän ja vähemmän? Ainoa, joka tulee mieleen on Big Fish, mutta siitä ei ole nyt kyse. Argh, mikä se oli? Olen löytänyt aiheesta vain tämän, joten jos joku muistaa paremmin, niin arvostan jos jaat tietosi. 

Vantaalla on melko aavemaisen näköistä paikoitellen, kun tuomenkehrääjäkoit ovat harsottaneet jokirannan kaikki tuomet ja syöneet ne lehdettömiksi. Tilannepäivityksenä mainittakoon, että viime näkemällä tyhjäksi kalutuilla oksilla roikui vaan pulleita toukkia ja yritin kävellessäni lähinnä varoa osumasta niihin. Sain viime kesänä Abiskossa traumat, kun siellä oli tunturimittarivuosi ja niitä hiiskatin lyllertäjiä oli kaikki paikat vihreänään. Oli tosi kiva tulla illalla takaisin hommista ja kaivella ensimmäiseksi toukkapataljoona pois kamoista. Kiva tunne kun menet suihkuun ja vaatteota riisuessa siihen kaakelilattialle ropisee muutama toppiin tai hiuksiin jäänyt toukka. Ensin alkuun ne pikku mittarimadot oli jopa ihan söpöjä, mutta loppukesästä se homma alkoi lipsahtaa kauhuelokuvaosastolle. Toukkainvaasio ja niiden pikku pirulaisten maailmanvalloitusaikeet.

Tällä hetkellä olen jo Kuusamossa, kävin alkuviikosta pikaisesti Köpiksessä pakkaamassa tavarat kenttätöitä varten ja tänä aamuna (aikaan, jolloin normaalit ihmiset nukkui vielä sikeitä) raahauduin ylikokoisen pahvilootan ja tursuilevan rinkan kanssa Kastrupin kentälle odottamaan päivän ensimmäistä lentoa. Köpikseenkin mahtui taas sata ja yksi outoa tapahtumaa, olen ilmeisesti kunnon magneetti hankkiutumaan outoihin tilanteisiin. Ehkä niistä lisää joskus.. Nyt haluan kuitenkin lähinnä päästä tutkailemaan pihapiirin maisemia ja sen jälkeen heittäytyä pitkäkseni nukkumaan kaikki kertyneet univelat pois. Liika on liikaa kahvinkin kanssa, alkoi tuntua ensimmäiset rytmihäiriöt kun ryystin päivän ties kuinka monennetta kahvikupillista koneessa rättiväsyneenä. Tähän ei auta enää kun totaalikoomassa nukuttu yö. 

And I wouldn't change a thing

Kuinka ympäristötutkijanainen viettää perjantai-iltaa:

sama sanallisesti, eli Kauppatorillahan mie hengailin kasvattamassa autokuumetta. Hiiteen kaikki bemarit ja audit, olen auttamatta syntynyt väärälle vuosikymmenelle ja väärälle mantereelle.. Olen tainnut aiemminkin mainita rakkaudestani 60/70-lukujen muskelijenkkejä kohtaan. Mitään järkiperäistä syytä en ole tälle keksinyt ja alavalintani puolestahan miun pitäis pikemminkin pelastaa maailmaa ilmastonmuutokselta ja kulkea vaan fillarilla ja soutuveneellä ja muuten paheksua kaikkia moottoriajoneuvoja hyihyi. 

Seurana oli velimies, joka yllättävän hyvin jaksoi roikkua tuolla tuntitolkulla meitsin kuolatessa (ystävällisesti vielä sadekuurojen ropsahtaessa sateenvarjoa pidellen, jotta systeri sai pidettyä molemmat kädet kamerassa). Oli muuten ihan jees kelit, suurimman osan ajasta aurinko paistoi ja oli tarpeeksi lämmintä. Minähän palelen aina, joten muiden huidellessa kesämekkosissa ja sortseissa allekirjoittanut raahustaa farkkutakkiin ja kaulaliinaan kääriytyneenä. Ja voi kun edes infernaaliset säärikarvat riittäisi lämmittämään kinttuja, mutta kun ei. Come on, olisivat nyt edes vähän hyödyksi.

Kauppatorilta suunta extemporena Hemingwaysin kautta Korjaamolle kuuntelemaan keikkaa (taas sarjassamme hyvä meno, mutta ei mitään havaintoa etukäteen esiintyjästä) ja sieltä sitten bussilla kotosalle ennen kun ensimmäinen baarien purkautumisruuhka alkoi. Bussimatkaa keskustasta kämpän liepeille on vähän vajaat 17 kilsaa. Aikaa menee 44 minuuttia. Pyörällä rennosti surraten matkaan menee puolisen tuntia. Arvatkaa, kirosinko mielessäni kun ei tullut lähdettyä fillarilla liikenteeseen. Olin kuitenkin tee/lightkokislinjalla tavalliseen tapaani, joten mitään tankojuoppoidiotismia ei olisi tullut harrastettua. -tu. Elämä on.

Auringonpaiste näyttää jatkuvan tänäänkin, joten ennen kenttäreissulle lähtemistä taidan ottaa kaiken irti keleistä ja suunnata tästä ensin juoksemaan, sitten kirjan kanssa jonnekin mukavan varjoisaan paikkaan loikoilemaan ja limsaa hörppimään. Illalla ehkä vielä leffaan, on hieman petollista kun lähin leffateatteri on tuossa kilometrin päässä. Leffassakäynti on tosin hyvä tekosyy mussuttaa karkkia. Kesä ja terveelliset elämäntavat, niinpä.. painokin on pudonnut kolmisen kiloa viimeisen parin viikon aikana, eli ilmeisesti ylenmääräinen jäätelön syöminen kiihdyttää aineenvaihduntaa. Haluaisikohan joku taho alkaa rahoittamaan tutkimusta aiheesta?

Drinks

Onnistuin näköjään hukkaamaan tähän liittyvät kuvat, mutta ei se mitään. Mennään ilman, koska tässä tapauksessa sanallinen selitys auttanee enemmän kun kymmenen kuvaa. Tai no, voisihan sitä tietysti tehdä tekstittömän sarjakuvan sangrian valmistamisesta.. Sangria on kuumina kesäpäivinä ihan ehdoton. Mulle toki uppoaa punaviini yleensä missä hyvänsä muodossa, mutta nekin, jotka eivät punkusta pahemmin välitä, ovat yleensä kelpuuttaneet (ihan originaalilinjoilla ei olla, mutta hei, laitetaanhan pizzaankin välillä ananasta vaikka se taitaa aitoitalialaisille olla suunnilleen yhtä paha loukkaus kun laulaa lauantaina pikkutunneilla räkäkännissä ooppera-aariaa huoltamon miestenvessassa ja mahdollisimman nuotin vierestä. Pyydän siis lähtökohtaisesti anteeksi kaikilta espanjalaisilta sangriareseptin rienaamista):

Makeampi versio:

1/3 kannusta makeaa/kevyttä punaviiniä
1/3 kannusta spritea tai 7upia
1/3 kannusta karpalomehua
limesiivuja, paloiteltuja mansikoita ja paljon jäitä

Vaihtoehtoisesti voi käyttää jäisiä mansikoita, jotka toimivat laiskan naisen 2-in-1 -juomanjäähdyttäjinä. Parhaimmillaan heti ja niin kylmänä kun mahdollista, eli raaka-aineet kannattaa säilyttää jääkaapissa ennen miksaamista. Myös se viini. 


Kuivempi sangria:

1/3 kannusta punaviiniä
1/3 kannusta appelsiinimehua
1/3 kannusta (sitruuna)vichyä
appelsiini/limesiivuja, mansikoita ja jäitä

Lue edellinen. Lopputulos ääntä kohti.


Aurinkoisia kesäpäiviä! 

There’s a place I wanna go

On nää meikäläisen toimistohuoneet kyllä masentavia. "Lukupäivien" hyvä puoli on siinä, että kunhan sähköpostit saa  kohtuullisin aikavälein kahlattua läpi, niin printattua materiaalia voi kyllä tankata ulkoilmassakin. Tai jos koneen akku riittäisi, niin mikäs siinä olisi lueskella läppärin näytöltäkin. Kuolisin kyllä johonkin dresscode-toimistoduuniin. Sen siitä saa, kun tottuu liian hyvään.

Lähdin alunperin hakemaan kirjastosta tilastotieteen opasta sekä tulostamaan pari artikkelia ja takastullessa löysin ihan täydellisen varjoisan laiturin. Ei ketään lähimaillakaan, voittaa rauhallisuudessaan kämpän 6-0 (kiitos takapihalla edelleen mylläävän rakennustyömaan. Tiedättekö, miten harvinaisen ahterista on ryömiä aamulla räkä poskella -asianmukaisesti kalsarit jalassa ja maailman rumin mainospaita päällä- kylppäriin pesemään hampaita, kun joku seisoo rakennustelineellä ikkunan takana tuijottaen ihan suoraan sisälle olohuoneeseen? Fck. Pariin kertaan käynyt mielessä, kuinka kätevää olisi hallita joku kunnon jedi trick ja ajatuksen voimalla kaataa se saamarin teline..)

Kuluneet pari päivää Köpiksestä paluun jälkeen on ollut ihan uskomattoman lämpimiä. Täällä on lämpimämpää hah. Eilen meinasin sulaa lenkille vielä illalla kymmenen maissa, hölkkäsin huikeat viis kilsaa ja sen jälkeen tuntui, kun olisin tiristänyt kehostani jokaisen hikipisaran. Olo oli aika hirveä. Ja olin sentään juonut ihan kunnolla koko päivän. Jokavuosinen "kaksi päivää kesää on ihan kiva, mutta sen jälkeen alkaa jo ahdistaa" nosti päätään ja kohta nurisen sitä iänikuista oispa jo talvi -valitustani. Ei pysy mielessä, että pk-seudun talvetkin on aika persiistä. Mie olen pahempi kun se ärsyttävä DNA-mainoksen valittajaukko. 

Paremman kameran mukanaraahaaminen ei olisi toki huono idea, peruspokkarilla on isoja ongelmia aurinkoisina päivinä. Blogin kuvien laatu on ollut pitkään aika luokatonta, myönnetään. Järkkäri on vaan niin iso, painava ja herkästi hajoava, että neiti "oho-en-ole-aina-ihan-hirveän-varovainen-kamojeni-kanssa" joutuu kerrankin käyttämään lievää harkintaa. Terv. nimim. läppärini otti tosiaan hittiä lentokentällä kiireessä ja tuulettimella on nyt isoja ongelmia itsensä kanssa (sivuhuomautuksena voisi tosin mainita, että hyväkään kamera ei auta, jos kuvaaja on tunari..). Ajattelin ottaa pohjoisiin kenttähommien sivuun pieneksi sivuprojektiksi tuon kunnon kameran ja ainakin yhden talosta löytyvän valokuvausoppaan. Ehkä myös tripodin. En ole koskaan kokeillut esimerkiksi erityispitkien valotusaikojen käyttämistä, mutta jos sitä yrittäisi tässä ihan oikeasti opetella valokuvaamaankin.