Punttisalin hämärään toisten lähdettyä jään ja huokaan

 Nonni, koska meikäläisen maanantai on taas ollut sen verran rimanalitus, niin lopetellaan samalla linjalla. Salitunarointia a'la bloggari ja oikein kuvien muodossa. Nii-in että kuinkakohan monta kertaa olen tännekin ilkkunut sitä sakkia, joka keskittyy salilla itsensä kuvailemaan sen liikkumisen sijasta? Nätisti kalahti omaan nilkkaan tämäkin, mutta mitäpä muuta sitä olisi voinut odottaa.. 

Puolustuspuheenvuorona todettakoon, että saliharrastajille on lajityypillistä pitää heijastavista pinnoista. Salillakävijöiden alalaji harrastelijat (kuvassa vas. ylhäällä) on kiinnostunut peileistä lähinnä liikkeessä ollessaan, alajajit fitnessurheilija, kehonrakentaja ja salinäyttäytyjä pyrkivät vilkuilemaan peileihin itsensätarkastelun merkeissä myös paikoilleen jähmettyneinä. Tunnetaan myös pieni ryhmä, joille on pikemminkin ominaista vältellä peilejä. 

Suurimmalle osalle lienee selvää, että peilien ripustaminen sinne haisevan bunkkerin seinille perustuu siihen, että tarkastamalla sieltä peilin kautta silloin tällöin polvien tai selän asentoa painojen kanssa huhkiessa säästytään monilta vääristä liikeradoista ja asennoista johtuvista vammoista (tyhmyydeltä peilitkään ei suojele, eli valitettavasti ne eivät saa kaikkia lämmittelemään ennen sitä sadanviidenkympin maastavedon testaamista). Allekirjoittaneen kaltaiset ei-ihan-yhteensopivista osista kootut raadot joutuvat vielä pitämään huolen siitäkin, ettei yliliikkuvat nivelet aiheuta kivoja pikku ylläreitä ja helpointa sekin tarkkailu on hoitaa peilien kautta. Eli ei, kyse ei ole timmien saliohjaajien sadistisesta huvista laittaa treenaajaparat tuijottamaan jenkkiksiään, ratkenneita salihousujaan ja tomaatinvärisenä helottavaa naamaansa sen kaiken fyysisemmän tuskan lisäksi. Mutta kyllä sitä narinaa "ärsyttävistä ja ahdistavista" peileistä kuulee silti aika ajoin. 

Pitkän intron jälkeen aiheeseen palaten, minähän en siis osaa tehdä (vieläkään.. kovapäinen otus) lihasmuistista tyylipuhdasta kyykkyä tai hooveria. Ajattelin kokeilla kameraa avuksi ja korjata sen perusteella mitä korjattavissa on. No, toimi ja ei toiminut, jos ei muuta niin ainakin voin nyt vetää yli tuon valokuvaa itseäsi urheilemassa -kohdan "to do before I die" -listaltani. Ei kun oho, on miusta tosiaan niitä ratsastuskuvia jo olemassa.. Hukkaan meni tämäkin. Ja kaltaisilleni raudannostelun ja proteiinipirtelöiden vetämisen non-professionaaleille vinkiksi, että jos joskus jossain mielenhäiriössä iskee hinku käydä kokeilemassa, paljonko siitä kuuluisasta penkistä nousee oman persiin lisäksi, niin kannattaa valita sali jossa on vakiovarusteena peili. Pääsee paljon helpommalla. 

 

Kontaktilaji vai miten se nyt oli..?

Huomenissa -tai siis mmh.. tänään- kuitenkin pitkästä aikaa (koskahan on viimeksi ollut kuukausi taukoa?) satulanpolttamia tiedossa ja viikonloppuna olen menossa koettamaan Vantaalta yhtä mahdollista vuokrahevosta. Peukut pystyyn, että yhteistyö humman kanssa pelittää, vaikuttaisi nimittäin muuten ihan täydelliseltä järjestelyltä kaikkinensa :)