Tänään ei kuitenkaan ole mennyt ihan putkeen, ensinnäkään en saanut nukuttua viime yönä ja kun lopulta nukahdin joskus kuudelta, niin eipä siinä kauaa joutanut torkkumaan ennen kun herätyskello muistutti olemassaolostaan. Siirsin kyllä ihan suosiolla tunnilla eteenpäin herätystä. Loppujen lopuksi nousin kuitenkin ennen kellon avustusta, kiitos hyökyaallon lailla päälle puskeneen helkkarinmoisen päänsäryn. Labran koneen edessä kyhjöttäminen teki näköjään tehtävänsä jo parissa päivässä ja nyt on hartiat niin jumissa, että rutina vaan kuuluu kun yritän liikuttaa käsiäni.. Ja en ilmeisesti ole ainoa hartiajumien parissa painiva - tänään olisi ollut sopivasti tarjolla niska-hartiajumppaa työpäivän päätteeksi, mutta salissa oli niin paljon porukkaa, etten kehdannut lähteä etsiskelemään sieltä ihmisten seasta vapaata rakosta kun oli jonkin verran myöhässä muutenkin. Minähän en voi venytellä ilman ohjausta..
Plan B oli mennä omia aikojani salille nyt illemmalla kun porukka olisi poistunut. Kiskoin salikamppeet niskaan ja hipsin yliopistolle valmiina kunnon treeniin, niin eikö mitä. Avainlätkä ei toiminut. Manasin muutaman ärräpään ja ei muuta kun optimistina seuraavalle ovelle kokeilemaan. Sama homma. Kävin läpi loppujen lopuksi viisi tai kuusi eri ovea, mutta toi avainlätkä on totaalisen kuollut yksilö. Død. Meikäläisen veetutuskäyrä on kivunnut aika jyrkästi mitä pidemmälle päivä on edennyt. Pitäisi ihan oikeasti uskoa, että mikäli aamu alkaa huonosti, niin se päivä ei tule paremmaksi muuttumaan. Siinä on peli menetetty heti alkuunsa. Olisin todellakin tarvinnut sitä saamarin nyrkkeilysäkkiä hakattavaksi tänä iltana.
Huominen tuskin hirveästi huonommin voi mennä (knock knock), joten sitä odotellessa. Mie taidan lähteä tästä treffeille nukkumatin kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti