Tuholaiseläin vauhdissa

Shit happens..

Että sellaista. Lempparibootsit päätti sanoa sopimuksensa irti sitten lopullisesti, jääkokkareiden potkiminen monon kannalla oli liikaa. Vetoketjun temppuilun vielä kesti, mutta nyt ollaan jo pahasti käyttöä hankaloittavissa sfääreissä näiden pikkuvikojen kanssa. Prkl. 

Punttisalin hämärään toisten lähdettyä jään ja huokaan

 Nonni, koska meikäläisen maanantai on taas ollut sen verran rimanalitus, niin lopetellaan samalla linjalla. Salitunarointia a'la bloggari ja oikein kuvien muodossa. Nii-in että kuinkakohan monta kertaa olen tännekin ilkkunut sitä sakkia, joka keskittyy salilla itsensä kuvailemaan sen liikkumisen sijasta? Nätisti kalahti omaan nilkkaan tämäkin, mutta mitäpä muuta sitä olisi voinut odottaa.. 

Puolustuspuheenvuorona todettakoon, että saliharrastajille on lajityypillistä pitää heijastavista pinnoista. Salillakävijöiden alalaji harrastelijat (kuvassa vas. ylhäällä) on kiinnostunut peileistä lähinnä liikkeessä ollessaan, alajajit fitnessurheilija, kehonrakentaja ja salinäyttäytyjä pyrkivät vilkuilemaan peileihin itsensätarkastelun merkeissä myös paikoilleen jähmettyneinä. Tunnetaan myös pieni ryhmä, joille on pikemminkin ominaista vältellä peilejä. 

Suurimmalle osalle lienee selvää, että peilien ripustaminen sinne haisevan bunkkerin seinille perustuu siihen, että tarkastamalla sieltä peilin kautta silloin tällöin polvien tai selän asentoa painojen kanssa huhkiessa säästytään monilta vääristä liikeradoista ja asennoista johtuvista vammoista (tyhmyydeltä peilitkään ei suojele, eli valitettavasti ne eivät saa kaikkia lämmittelemään ennen sitä sadanviidenkympin maastavedon testaamista). Allekirjoittaneen kaltaiset ei-ihan-yhteensopivista osista kootut raadot joutuvat vielä pitämään huolen siitäkin, ettei yliliikkuvat nivelet aiheuta kivoja pikku ylläreitä ja helpointa sekin tarkkailu on hoitaa peilien kautta. Eli ei, kyse ei ole timmien saliohjaajien sadistisesta huvista laittaa treenaajaparat tuijottamaan jenkkiksiään, ratkenneita salihousujaan ja tomaatinvärisenä helottavaa naamaansa sen kaiken fyysisemmän tuskan lisäksi. Mutta kyllä sitä narinaa "ärsyttävistä ja ahdistavista" peileistä kuulee silti aika ajoin. 

Pitkän intron jälkeen aiheeseen palaten, minähän en siis osaa tehdä (vieläkään.. kovapäinen otus) lihasmuistista tyylipuhdasta kyykkyä tai hooveria. Ajattelin kokeilla kameraa avuksi ja korjata sen perusteella mitä korjattavissa on. No, toimi ja ei toiminut, jos ei muuta niin ainakin voin nyt vetää yli tuon valokuvaa itseäsi urheilemassa -kohdan "to do before I die" -listaltani. Ei kun oho, on miusta tosiaan niitä ratsastuskuvia jo olemassa.. Hukkaan meni tämäkin. Ja kaltaisilleni raudannostelun ja proteiinipirtelöiden vetämisen non-professionaaleille vinkiksi, että jos joskus jossain mielenhäiriössä iskee hinku käydä kokeilemassa, paljonko siitä kuuluisasta penkistä nousee oman persiin lisäksi, niin kannattaa valita sali jossa on vakiovarusteena peili. Pääsee paljon helpommalla. 

 

Kontaktilaji vai miten se nyt oli..?

Huomenissa -tai siis mmh.. tänään- kuitenkin pitkästä aikaa (koskahan on viimeksi ollut kuukausi taukoa?) satulanpolttamia tiedossa ja viikonloppuna olen menossa koettamaan Vantaalta yhtä mahdollista vuokrahevosta. Peukut pystyyn, että yhteistyö humman kanssa pelittää, vaikuttaisi nimittäin muuten ihan täydelliseltä järjestelyltä kaikkinensa :) 

Stolen moments floating softly on the air

Moikka taas ja nauttikaa nyt kunnolla elämästänne kaikki te onnelliset, joilla alkoi viikonloppuvapaa.. :))

Lähden kohtapuoliin tapaamaan kaveriani, mutta kun labrassa käyttämäni laitteet päättivät tehdä perjantai-iltapäivän kunniaksi lakon, niin jäi hetki aikaa kirjoitella tänne. Mikroskooppi alkoi tosiaan siivon elektronisuihkun luoman kuvan sijaan tarjota monitorille viestejä ulkoavaruudesta, niin totesin että kiitos ja moi, palataan asiaan huomenna. Jos se vaikka olis paremmalla tuulella. Jos ei, niin sitten kärvistellään maanantaihin asti odottaen, että joku tulee toteamaan, et johto ei oo seinässä tai jotain muuta itsestäänselvää ja problem solved (terv. nimim. onnistuin tässä jo aiemmin sammuttamaan osan systeemeistä huomaamattani törkkäämällä yhtä nappia persuuksillani ja ei muuta kun kusi sukassa kysymään neuvoa. Joo, paina toi kytkin takas pohjaan niin toimii.. Hyvä minä).

No en en.. Ainakaan tarkoituksella. 

Olenko muuten ainoa, jolla kädet (ja iho noin muutenkin) kuivuu ihan älyttömästi talvella? Kyse ei ole mistään suihkun jälkeisestä pienestä kiristelemisestä tai hilseilystä, vaan iho aukeaa leuasta, suupielistä, kyynärpäistä, rystysistä ja sormenpäistä. Argh. Olen kun joku pahuksen elävä kuollut, jolta irtoilee jäseniä. Hupsista taas, siinä meni vasemman käden sormet, no ei haittaa laahustustahtia.. Alahuuli halkesi tänään kahdesti ja olen sentään yrittänyt lisäillä vaseliinia aina, kun tuntuu kuivalta. Samoin kädet on ihan koppuraa, koko ajan saa olla rasvaamassa. Unohdin tietysti ottaa Bepanthenin mukaan (ihan parasta käsivoidetta kun laittaa yötä vasten kunnon kerroksen.. vauvaöljy on kanssa jees, mutta se imeytyy älyttömän hitaasti) ja kävin eilisiltana hakemassa ensiapua, mutta ei noi perusrasvat tunnu riittävän. Miulla on hirveä rasva-arsenaali työpöydällä koneiden vierellä -varoitus, akka töissä- ja yritän vaan varoa, etten sotke näppistä läträttyäni jonkun tökötin kanssa. Talvi-ilman huonoja puolia prkl.

Jeps, alan kohta olla tapani mukaan myöhässä..

Aina ei voi voittaa. Ei ees joka kerta.

Kuten vähän varoittelinkin, tammikuun loppupuolen päivittelen blogia Kuopiosta käsin, eli täällä ollaan nyt kolmatta päivää. Työasioissa tietty pääasiassa, mutta sen verran aion repiä aikaa, et pääsen juoksemaan kunnolla tutuille poluille, moikkaamaan vähän vanhoja kavereita ja kiertelemään paikkoja. Ja jos ehdin/pääsen vielä jossain välissä ratsastamaankin, niin johan olis täydellistä. 

Tänään ei kuitenkaan ole mennyt ihan putkeen, ensinnäkään en saanut nukuttua viime yönä ja kun lopulta nukahdin joskus kuudelta, niin eipä siinä kauaa joutanut torkkumaan ennen kun herätyskello muistutti olemassaolostaan. Siirsin kyllä ihan suosiolla tunnilla eteenpäin herätystä. Loppujen lopuksi nousin kuitenkin ennen kellon avustusta, kiitos hyökyaallon lailla päälle puskeneen helkkarinmoisen päänsäryn. Labran koneen edessä kyhjöttäminen teki näköjään tehtävänsä jo parissa päivässä ja nyt on hartiat niin jumissa, että rutina vaan kuuluu kun yritän liikuttaa käsiäni.. Ja en ilmeisesti ole ainoa hartiajumien parissa painiva - tänään olisi ollut sopivasti tarjolla niska-hartiajumppaa työpäivän päätteeksi, mutta salissa oli niin paljon porukkaa, etten kehdannut lähteä etsiskelemään sieltä ihmisten seasta vapaata rakosta kun oli jonkin verran myöhässä muutenkin. Minähän en voi venytellä ilman ohjausta..

Plan B oli mennä omia aikojani salille nyt illemmalla kun porukka olisi poistunut. Kiskoin salikamppeet niskaan ja hipsin yliopistolle valmiina kunnon treeniin, niin eikö mitä. Avainlätkä ei toiminut. Manasin muutaman ärräpään ja ei muuta kun optimistina seuraavalle ovelle kokeilemaan. Sama homma. Kävin läpi loppujen lopuksi viisi tai kuusi eri ovea, mutta toi avainlätkä on totaalisen kuollut yksilö. Død. Meikäläisen veetutuskäyrä on kivunnut aika jyrkästi mitä pidemmälle päivä on edennyt. Pitäisi ihan oikeasti uskoa, että mikäli aamu alkaa huonosti, niin se päivä ei tule paremmaksi muuttumaan. Siinä on peli menetetty heti alkuunsa. Olisin todellakin tarvinnut sitä saamarin nyrkkeilysäkkiä hakattavaksi tänä iltana. 

Huominen tuskin hirveästi huonommin voi mennä (knock knock), joten sitä odotellessa. Mie taidan lähteä tästä treffeille nukkumatin kanssa. 

The sun is shining.. but the ice is slippery

Piti laittaa suunnitelmat uusiksi heti aamusta, olin hehkutellut tässä jo muutaman päivän ajatuksella, että perjantaiaamuna lähden oikein pitkälle hölkkälenkille sulattelemaan lihaksia ja nauttimaan vaan maisemista unohtaen kaikki hemmetin exceltaulukot ja lukemista odottavat artikkelit ennen puoltapäivää. Joo-oh, aamu oli kyllä superkaunis ja kuulas, aurinko nousi pilvettömälle taivaalle ja kaikkialla näytti vähän epätodelliselta. Valitettavasti niin näytti myös ulkolämpömittarissa. Elohopean mukaan -21,7 astetta, mitä helv.. Olisin ehkä Kuopiossa voinutkin käydä näissä lukemissa vetäisemässä pikaisen (joskin todennäköisesti kaikkea muuta kun rentouttavan ja lihaksia sulattelevan) lenkin, siellä pakkanen tuntuu erilaiselta. Pehmeämmältä, jos tiedätte mitä haen. Tosin tuo Kuopion pehmeä -36 astetta jäädytti aikoinaan ratsastusreissulla silmälasien tallat nenävarteen kiinni siinä määrin, että vieläkin näkyy niiden irrottamisesta muodostuneet arvet - oikeasti kuka muu edes onnistuu tässä. Seriously? Opinpahan jättämään pakkasilla rillit odottelemaan varustehuoneeseen ja koska meikäläisen ruumiissa toi arpien määrä on muutenkin suunnilleen suoraan verrannollinen elettyihin ikävuosiin, niin no harm done. Joo mutta onneksi salipäivä on aina vaihtoehto.. 

Viikonloppuna Messukeskuksessa järjestettäisiin matkamessut ja sinne olisi tarkoitus raahautua joko huomenna tai sunnuntaina fiiliksistä riippuen. Jos vaikka olisi hyviä tarjouksia kesälle tai keväälle, niin saattaisihan sitä vahingossa tulla lähdettyä etelän lämpöön tai vanhoihin Euroopan kaupunkeihin tutkimaan nähtävyyksiä. Viime aikoina Saksan linnat ja Skotlannin nummet ovat alkaneet tuntua varsin kiehtovilta.. Toisaalta Skotlantiin lähtiessä pitäisi varmaan vuokrata auto, eikä se varmaan Saksassakaan haitaksi olisi. Pääsisi huristelemaan kerran elämässään autobahnilla (miun ajotaidoilla.. aahahahhaha).

Pakkaaminen ensi viikkoa varten odottelee, tällä kertaa en kyllä lähde ihan yhtä jäätävän sukkamäärän kanssa, sillä vierashuoneella on tosiaan pesukone käytettävissä. Tästä ei ollut aavistustakaan edelliselle reissulle lähtiessä, joten varautuminen oli tosiaan luokkaa pärjää näillä kamoilla nyt sitten kaksi viikkoa. Tosin niin nainen aion olla, että kolmet kengät lähtee joka tapauksessa reissuun: salikengät, lenkkarit ja maiharit.. Ja muutama reissua varten säästämäni kirja. Fakta kuitenkin on, että vihaan pakkaamista ja laukkujen raahaamista, joten yritän periaatteessa selvitä aina mahdollisimman vähällä tavaramäärällä. Toisaalta pari viikkoa alkaa olla jo sellainen aika, että ihan pelkillä hammasharjalla, varakalsareilla ja jesseteipillä selviäminen on jo vähän niin ja näin. Argh. 

Siirryn takaisin kahvini pariin ja yritän jatkaa vielä hetken töitä, ennen kun kehtaan aloittaa viikonlopun vieton. Voipi olla, että seuraavan kerran kirjoittelen tänne sitten Kuopiosta..

Mine is the sunlight, mine is the morning

Tänä aamuna havahduin siihen, että sälekaihdinten välistä pilkotti jotain erilaista. Avatessani verhot näin kauneimman auringonnousun vähään aikaan - itse asiassa varmaan kauneimman, mitä olen täällä Vantaalla asuessani nähnyt. Näillä kulmilla kun tuo "luonto" ei normaalisti juuri säväytä..

Punaista kaikissa sävyissään leiskuva taivaanranta. Vaikea uskoa sen olevan huono enne päivälle, niin lumoavalta se ainakin tänä aamuna näytti. Ehdin napsia pokkarilla muutaman ei-niin-hyvän kuvan ennen kun valo muuttui normaalin pinkiksi aamuauringoksi (siinä vaiheessa tajusin sitten, että järkkärissäkin olisi ollut akkua.. hyvä minä. Tulipahan tietty testattua pokkaria tässä, mutta järkkärin jälki olisi ollut kuitenkin vähän eri tasoa).

Upeaa päivää kaikille :)

I try to get answers from the others instead of myself

Moikkamoi ja apua, minne päivät on taas kadonneet? Tein alkuviikolla listan työhommista, jotka aion tehdä tällä viikolla, nyt on perjantai ja olen ehkä tuurilla listan puolivälissä. Ei näin. Tosin toi listaussysteemi tuntui ihan kätevältä vaihtoehdolta nyt kun on paljon erilaisia pieniä juttuja tehtävänä, eikä tarvitse keskittyä yhteen suurempaan kokonaisuuteen. Voisikohan yksityiselämästäänkin tehdä samantyyppisen "to do" -listan..?

Tällä viikolla alkoi krav maga -kurssi ja parien ensimmäisten treenikertojen perusteella pidän hurjasti. Eilisen harjoitusten jäljiltä olo on sarjaa kädet ei nouse vaakatasoa korkeammalle, vatsalihakset on lopullisesti menetetty ja jalat tutisee liikkumaan lähtiessä - ja olen kuvitellut olevani kohtalaisen hyväkuntoinen kuitenkin :)) Olisin halunnut illalla vaan jäädä siihen tatamille makaamaan.. Olisin varmaan jäänytkin, ellei telkkarista olisi tullut Falling Skiesin toinen jakso. Sattuneesta syystä päivän työasento on näyttänyt jokseenkin tältä:

Täällä tuli eilisiltana oikein kunnolla lunta (pahin hetkellinen myräkkä taisi osua just siihen, kun ajelin Myyrmäestä takaisin kämpille), joten toivottavasti pääsen viikonloppuna taas laduille. Niiden vesisateiden jälkeen en ole kyllä viitsinyt käydä edes katsomassa paikan päällä, mutta ainakin latutilannetta infoavan nettisivun mukaan kaikki ladut on ollut nyt viime aikoina paskoja, paskempia tai kokonaan poissa käytöstä. Jospa ne huomisaamuna kävisi taas vetämässä reitit auki. 

Mutta sain vihdoinkin lounaan selviteltyä ja kahvi on tippunut, niin pitänee siirtyä takaisin töiden pariin. Hyvää viikonloppua kaikille!

Päiväunia mahdollisesta ja mahdottomasta

Alan hiljalleen selvitä tästä flunssasta, eilen kävin jo kävelemässä rauhallisesti ja illalla keskustassa kurkkaamassa LUX Helsinki -tapahtuman kohteita (ko. juttu on täysin ylimainostettu, oli todellakin pettymys.. harmi). Huomenna salipäivä ja tiistaina alkaisi vihdoinkin se odottelemani krav magan peruskurssi. Kyllä tämä tästä taas normaaliksi palautuu. 

Loppiaisen kunniaksi (ketä yritän kusettaa.. siis turistien vuoksi) tänään suurin osa kaupoista on auki iltayhdeksään ja heittäkääpä veikkauksia, millaiset ruuhkat joka puolella on. Jep. Jo pelkästään eilisiltana kahdeksan aikoihin keskustassa parveili ihmisryppäitä joka hemmetin kadunkulmassa. Yritän siis pysytellä sisätiloissa lueskelemassa tän päivän ja kärvistellä ilman vessapaperia huomiseen saakka. Melko epätodennäköistä. 

Noihin uudenvuoden lupauksiin sen verran (olen surkea näissä, tiedetään), että liikunnallisesti välitavoitteet on tuolla loppukesän maratonilla, jos polvi vaan kestää. Se on ollut *knock knock* suhteellisen hyvä viimeiset pari kuukautta, mutta ihan yhtä lailla se voi sanoa sopimuksensa irti seuraavalla lenkillä. Lisäksi tuo jäisillä teillä juokseminen tuo vähän lisäjännitystä hommaan, vaan kun ei ole juoksumattoa käytössä niin näillä mennään. Pitää seuraavalla kirjastoreissulla hakea joku juoksuopas lukaistavaksi ja etsiskellä sieltä vaihtoehtoisia treenimahdollisuuksia. Ongelmia kuitenkin tuottaa reissaaminen, joka syö suunnitelmallisuutta. Kai sitä voisi raahata treenikamoja Köpikseenkin, mutta en tiedä, kuinka realistinen vaihtoehto se loppupeleissä on. Toinen ongelma on kesän kenttäkausi, jolloin juostaan jos pystytään eli todennäköisesti ei juosta. Kenttätyöt nappaa kuitenkin viidestä kahdeksaan viikkoa kesäkaudesta, niin se on melkoinen lovi ja tavoiteaikataulun puolesta pahaan aikaan. Toki jos olen oikein optimisti, niin onhan Kuusamossa ja Kilpisjärvellä pahuksen hienot maisemat ja mahdollisuudet ainakin maastojuoksuun :)

Selailin koneelle tallennettuja kuvia ja hitsi kun Alpit näytti houkuttelevalta näin jälkikäteen, harmi kun siellä oli niin paljon aikataulutettua ohjelmaa, että vapaaseen kiertelyyn ei ollut aikaa. Pientä matkakuumetta, joskin Islanti taitaisi olla se ykkösvaihtoehto tällä hetkellä, jostain syystä olen aina halunnut päästä näkemään geysirit (tai geyserit, jos joku geologi vetää palkokasvit nenäonteloon käyttämästäni epätarkasta nimityksestä). Okei, en pistäisi pahakseni uutta reissua Kreetallekaan.. Ääh, onneksi nojatuolimatkailu ei maksa mitään. Ja hienosti eksyin taas aiheesta. 

Mut miulla alkaa olla hieman kiire, joten palaillaan myöhemmin..

Kirjahyllyn kaivelua

Flunssailu on syvältä. Se, miten tehokkaasti muutaman asteen nousu ruumiinlämmössä saa mehut pois, on jotain uskomatonta. En ole kolmeen päivään liikkunut juurikaan sohva-vessa-sänkyakselilta, eilen kävin suurin ponnistuksin viemässä roskat (n. 50 metriä ja yksi kerrosväli rappusia..) ja taju meinasi lähteä ennen kun pääsin takaisin. Olin vieläpä sen verran seis, että unohdin ovikoodin, mutta onneksi alaovi aukeaa avaimellakin. Hohhoi.. Tänään yritin tehdä töitä, mutta koska taidan olla edelleen jotenkin hukassa pääkoppani kanssa, niin jätin leikin kesken aika äkkiä ja palasin takaisin Bulgakovin pariin. Saatana saapuu Moskovaan on ihan hulvaton, lukaisin sen ensimmäisen kerran lukiossa jotain kurssia varten ja edellisellä kirjastoreissulla kyseinen kirja tuli taas vastaan. En ole hirveästi venäläisten (klassikko)kirjailijoiden tuotoksiin perehtynyt, mutta jostain syystä ennakkokäsitykseni mukaan ne on melko raskasta ja hidastempoista luettavaa. Ainakaan tuon niteen suhteen en olisi voinut olla aikoinaan enempää väärässä. Ja Begemot on ihana :)

Jotenkin ihmisten asenteet lukemista kohtaan on kuitenkin muuttunut. Aikaisemmin tuntui, että se oli ihan ok istua koulun/tallin/töiden jälkeen lueskelemaan, jopa jotenkin arvostettua. Nyt taas jos rojahdan sohvalle vielä "työpäivän" jälkeen, tunnen melkeinpä eräänlaisen omantunnon pistoksen. Ja jos mainitset jollekin lukemisen harrastuksena, niin saat vähintäänkin kummastuneen katseen osaksesi. Ehkä ei-aina-niin-kovin-korkeakulttuuria-kaipaava kirjamakuni (jota en todellakaan jaksa hävetä, 90-prosenttisesti lukemani taitaa mennä yhä tuonne scifi- tai fantasiaosastolle kirjastotätien suureksi pettymykseksi.. Olen aktiivinen asiakas, mutta ilmeisesti heidän mielestään myös auttamattoman huonolla maulla varustettu) on tähän osasyynä, pidän monia palkittuja ja yleisesti arvostettuja kirjailijoita ja heidän teoksiaan auttamattoman tylsinä. 

Ja hei, saa edelleenkin suositella luettavaa, jos ikinä jotain vaan juolahtaa mieleen. Seuraavaksi käsittelyyn pääsee H.P. Lovecraftin At the Mountains of Madness ja jos en sen jälkeen muuta keksi, niin alan ehkä lopultakin kahlaamaan läpi sitä Ajan Pyörää ties kuinka monine osineen. 

Joulukuun kirjat:

Avalonin usvat 1 - Marion Zimmer Bradley

Kalin laulu - Dan Simmons

Humiseva harju - Emily Brontë

Korppi ja kultakuoriainen ja muita kertomuksia - Edgar Allan Poe

Ennen routaa - Henning Mankell

Yö ikuinen, osa 3 - Guillermo del Toro & Chuck Hogan

Saatana saapuu Moskovaan - Mihail Bulgakov

Ylösnousemus - Ilkka Remes

..tiedän lukeneeni jotain muutakin kun Kuopiossa oli parikin pokkaria mukana, mutta en kuolemaksenikaan muista, mitä ne oli. Hemmetti. 

Whazzup?

Näin se uusi vuosi aloitetaan oikeaoppisesti. Mutta anyway, hyvää alkanutta vuotta kaikille!