Vuoden viimeisiä

En muista, milloin viimeksi jouluna olisi ollut +8 astetta lämmintä. Edes pääkaupunkiseudulla. Isoin yllätys tuli eilen, kun ajoin takaisin Kuopioon ja ei täälläkään sen valkoisempaa ollut, muutama hassu hahtuva satoi loppumatkasta tuulilasiin. Kaikenlaista muuta moskaa kopsahteli kyllä senkin edestä autoparkaan, pahin myrsky taisi olla tapsanpäivänä, mutta riitti sitä tuulta (ja tielle kaatuneita puita) vielä eilisellekin. Suivaantuneena revin aamulla jouluvalot ikkunoista -olkipukki sai sentään jäädä vartiopaikalleen keittiön pöydälle- ja odottelen nyt sitten vuoden vaihtumista.


Kaverini on tulossa vielä ennen uutta vuotta käväisemään Kuopiossa ja yritän epätoivoisesti saada ennen sitä siivottua, pestyä noin kolmen viikon rästipyykit, tehtyä pari työhommaa ja sulateltua pahimman jouluähkyn. Kuntopyörä on osoittautunut kivaksi kaveriksi, sain tänä aamuna vihoviimein siirrettyä sen kirjastohuoneesta olohuoneeseen, joten nyt on potentiaalinen riski ajautua urheilemaan telkkaria katsellessa. Silti sohvannurkka ja pari joululahjaksi saatua kirjaa taitaa houkutella enemmän..

Pakko myöntää, että olen aika onnellinen siitä, etten asu enää Helsingin keskustan tuntumassa. Ihme, että olen näinkin järjissäni kolmen Kalliossa vietetyn vuoden jälkeen. Siinä vaiheessa, kun risteyksen missaamisesta johtuva yhden korttelin kiertäminen autolla ruuhkassa vie liioittelematta tunnin (tänä aikana kauhistunut kyytiläinen a.ka minä istui silmät kiinni penkkiä puristaen ja pakokaasumyrkytykseen hitaasti kuolemaa tehden autojen ja ihmisten vilistessä joka puolella) ja parkkipaikan saamisessa kestää vielä varttitunti päälle, niin ei morjens. Olen mieluusti tällainen metsäläinen ja väistelen vaan ajoittain hirviä pimeällä kelillä.


En muuten tiedä, miten selviän Kauniiden ja Rohkeiden jäädessä tauolle tammikuussa. Siitähän tulee kriisi. Se sarja ei vaan voi jäädä pois ruudusta. Ehkä pitää hankkia käsiinsä vaikka Everwoodin tuotantokaudet ja alkaa tuijottamaan taas sitä tylsinä hetkinään.