Edellisen bloginpitoyrityksen kaaduttua tietoturvaongelmiin into kirjoittaa yhtään mitään julkisesti nettiin hieman laantui. Joksikin aikaa. Pahoitteluni blogin alasajosta ilmoittamatta, mutta ajattelin siinä vaiheessa hetkellisen hiljaisuuden olevan paras vaihtoehto. En todellakaan halunnut, että kukaan tajuntani jätevirtoja lukemaan erehtynyt saisi koneelleen mitään bittimatoja sukulaisineen (aikoinaan viruksen vuoksi käytännössä kaiken koneeni kovalevyltä menettäneenä ja koko käyttiksen uusiksi laittaneena en tod. toivo samaa kenellekään). No, se siitä.
Perjantai-illan tason 4 tylsyyskuolemassa (poikien tuoman aitosaksalaisen bio-glühweinin rohkaisemana) päätin sitten aloittaa tämän homman uudelleen. Alunperin aikomukseni oli jatkaa kirjoittamista maaliskuun alusta lähtien - erinäisten, myöhemmin selviävien syiden vuoksi tuo ajankohta. Jutuissa ja niiden tasossa aion jatkaa ihan samalla nollalinjalla kun ennenkin, mitään Descartesin ajatusmaailmaa lähestyvää älykkyyttä täältä ei löydy.
Koska intron tulee aina olla lyhyt, palaan glühweinin pariin ja jatkan Esko Valtaojan "Kotona maailmankaikkeudessa" -teoksen lukemista. Jos olette missanneet kyseisen opuksen tai herran teokset ylipäänsä, niin suosittelen kyllä korjaamaan asianlaidan mitä pikimmiten. Sanotaanko, että jos tarjoutuisi tilaisuus lähteä kenen hyvänsä kanssa tuopin ääreen juttelemaan muutamaksi tunniksi, niin yhä elossaolevista vaihtoehdoista Valtaoja olisi sillä listalla kyllä tiukasti kärkikolmikossa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti