Sadeaktiviteetteja

Tän kesän juttu ei kuulkaas suinkaan ole SUP-lautailu tai puistojooga, ehei, vaan nyt harrastetaan kaatosadefillarointia. Varusteiksi tarvitaan vain polkupyörä (vuosihuollon tekeminen ajallaan on yliarvostettua, kuten myös renkaiden täyttäminen. Ilmainen vinkki, tyhjällä renkaalla ajaessa saa kivasti hommaan lisävastusta), keliin nähden liian vähäinen vaatetus (sadevaatteiden mukanaraahaaminen ja muu aivotoiminnan käyttö reissun suunnittelussa on sitten kielletty!) ja tärkein, eli vesisade mallia "tulloo ko esterin persiistä tai viälä vähä enemmälti". Viimeisen kohdan täyttyminen on tänä kesänä onnistunut kiitettävästi, joten meikäläinen alkaa olla tässä trendilajissa jo suoranainen aktiiviharrastaja.

Ihan oikeasti, miten voi olla mahdollista, että joka hiivatin kerta, kun lähden pyöräilemään, niin vettä alkaa ropisemaan kun rännistä? Kesän ensimmäisellä pyöräretkellä Nuuksioon rankkasade yllätti siellä kauimmaisessa pisteessä ollessa, joten kotiinpäin ne rapiat 30 kilsaa tultiinkin sitten aika kyseenalaisissa fiiliksissä. Varsinkin, kun jossain 10 kilometriä ennen kuumaa suihkua ja kuivia vaatteita huomasin takarenkaani tyhjentyneen. Olin siinä vaiheessa ollut jo jonkin aikaa metrinen lepa otsaan kasvaneena, joten oletin hieman raskaan matkanteon johtuneen vain yleisestä väsymyksestä ja likomärästä olemuksesta. Takavanteen kolaus kanttariin paljasti lopulta totuuden.. Onneksi oli edes pumppu mukana, joten ei muuta kun tekohengittämään fillari selvittämään viimeiset metrit. Hah. Siitä reissusta selvisin hengissä, tosin huono vitsiheitto "nyt ois muuten ihan reitti 2000 -pyöräilysää" aina sadekelin sattuessa jäi elämään. 

Viime sunnuntaina sekä Ilmatieteenlaitos, Accuweather että Foreca lupasivat puolipilvistä sateen todennäköisyyden jäädessä 10 prosenttiin. Olisi pitänyt tajuta, että ei, parempi vaan jäädä pelaamaan pasianssia kotikoneelle ja unohtaa haaveet kivasta, eväsretkestä käyvästä viidenkympin pyöräreissusta Vuosaareen ja siihen liittyvästä itähelsinkiexcursiosta. Lopputulos oli, että vartti satulassa ja keli näytti tältä (tosin kuva ei kyllä tee tarpeeksi oikeutta kiveyksen vaikuttaville lätäköille):

Maastouduin pikapikaa urbaaniin porttikongiympäristöön odottelemaan sateen loppumista. Vartin odottelun ja koko ajan yltyvän vesisateen jälkeen totesin, että antaapa alkuperäissuunnitelman olla, minähän lähden shoppailemaan uudet juoksuhousut kun lähistöllä on kuitenkin muutama isompi urheiluvälineliike. Plus että märissä kamoissa seisoskelu ja sateen tuojottaminen alkoi taas hiljalleen kasvattamaan ei-toivottuja ulokkeita otsaan.

Fiksumpi olisi tässä välissä voinut tarkastaa, mitä kello on. Ja mitkä ovat suomalaiset liikkeiden sunnuntaiaukioloajat. Sunnuntaiaamupäivä kuluu oikein kivasti vesisateessa seistessä ja odotellessa. Tai ajellessa pyörällä parkkihallissa ympyrää pysyäkseen lämpimänä. Mutta mainitaan nyt sentään tähän väliin, että sain ne housut. Ja vähän muutakin, eli siltä osin ei mennyt ihan metsään sekään reissu. Ai niin, ja vesisade loppui lopulta noin kymmenen minuuttia sen jälkeen, kun pääsin likomärkänä ja fillarin ketjut umpikurassa (lempparipuuhaani on tunnetusti rassata tiskiharjalla kuraisia ja öljyisiä ketjuja.. siellä se Insera odottelee nyt varastossa huoltoa kun en todellakaan saanut aikaiseksi hoitaa hommaa saman tien kotiuduttuani) takaisin kämpille. Jotenkin musta tuntuu, että vois olla aika vaihtaa lajia. Vaikka johonkin ei-niin-säistä-riippuvaiseen rentoon sisäpeliin :))

Festarieläin

Jos heinätalkoot kuuluu kesään, niin kuuluu festaritkin. Ja vastoin paikallislehteen avautujan toivetta tää ainakin-melkein-kolmekymppinen mummo tasan tarkkaan vaarantaa itsensä seksin ja viinan (ja ehkä ensisijaisesti kuitenkin musiikin) täyttämillä festareilla vielä moooonet vuodet. Taisin aloittaa festarikävijän urani maltillisen myöhään eli joskus kuustoistavuotiaana. Oisko ollu Ankkarock? Kyseisellä festarilla ravasin useampaankin otteeseen, joten Korson juna-asema tuli tutuksi. 

En ihan tarkalleen muista, millä kaikilla festareilla olen käynyt matkan varrella (tosin olin ja olen siitä ehkä rajoittunut festarikävijä, että hyvät bändit pitää olla. En ole koskaan lämmennyt isommin niille paljonmainostetuille festarifiilikselle ja leirintäaluemenolle, että pelkästään niiden vuoksi olisin kiertänyt kalaaseissa. Noup. Musiikki määrää (minkä johdosta yksittäisten bändien keikoilla ravaaminen on näin laiskalle melkeinpä suotuisampi vaihtoehto, koska on aika hanurista seistä lavan edessä kuusi tuntia putkeen odottamassa, että se lempparibändisi vetää oman settinsä. Kuuntele siinä välissä nyt sitten ne neljä tai viisi bändiä, joiden musiikkia arvostat suunnilleen yhtä paljon kun kissankusta keittiön verhoissa). Kumma kyllä, legendaarinen kukkahattutätien ja -setien kammoksuma metallihirvitys eli Tuska on aina jäänyt syystä X käymättä, vaikka olen a) asunut about entisen Kaisaniemen festarialueen vieressä ja b) niin pitkään kun muistan, olen ollut jotakuinkin tanakasti kallellaan raskaampaan musiikkiin. Tilanne kuitenkin korjattu tänä kesänä. Valikoin tosin vaan parhaat päältä ja hengailin Kalasatamassa pelkästään lauantain (koska silloin oli tarjolla Amorphiksen Tales from the Thousand Lakes -juhlakeikka ja In Flames).

Amorphis!

Yksi syy vähentyneeseen festarikiertelyyn on (kenttähommien hankalan ajoituksen lisäksi) ollut vime vuosina järjettömästi kallistuneet lippuhinnat. Toki sitä rahaa kuluu järjestäjillä, mutta tuntuu aika suolaiselta maksella satasen luokkaa yhden päivän lipusta ja parista kiinnostavasta bändistä. Muistan, kun päivälippu jonnekin Ankkarockiin oli 20 euroa. Ja Provinssiin pääsi tsekkaamaan pääesiintyjäpäivänä olikohan neljällä- tai viidelläkympillä ja se oli olevinaan pahuksen kallista. En edes aloita juoma- tai ruokahinnoista. Huomioiden sen, että festarialueelta ei yleensä voi päivälipulla poistua lähisiwaan hakemaan jotain Saarioisten roiskeläppää nälänpitimiksi.. 

Unwritten dresscode. En ole ihan varma, 

mitä tämä kuva tekee mun uskottavuudelle 

jonkinmoisena ympäristötutkijana ja soon-to-be

tohtorina.

Mutta. Rahanmenosta huolimatta tää mummo nauttii edelleen ihan kympillä livemusiikista ulkoilmassa. Tuskan kunniaksi mainittakoon, että siellä en edes tuntenut oloani totaalisen yli-ikäiseksi (johtunee ehkä siitä, että yksi pääesiintyjistä olisi ikänsä puolesta voinut olla miun isoisä ja se varmaan vaikutti porukan keski-ikään lukemaa kohottavana tekijänä). Hhah. 

Meikäläisen ekat ikäkriisit näin kolmenkympin kolkutellessa syntyy näköjään ajatuksesta "vieläkö mie kehtaan mennä kuuntelemaan bändiä X Tavastialle tai Ruissaloon?"

Summertime madness

Juhannuksestakin on jo useampi viikko, mihin tämä kesä oikein katoaa.. jos se nyt koskaan on varsinaisesti alkanutkaan. Tosin viime viikonloppuna pääsin useamman vuoden tauon jälkeen taas mukaan kunnon heinätalkoisiin, mikä on yksi ehdottomista kesän tunnusmerkeistä. Päivä pellolla heitellen paaleja traktoriin ja katsellen vieressä laiduntavia hevosia.. Ei hassumpaa. Kelikin oli mitä mainioin, ei enää kolmeakymmentä varjossa kuten parina edellisenä päivänä, mutta aurinko paistoi ja pariakymmentä hätyyteltiin. Eikä näkynyt edes paarmoja!

Ja heinäkuorman päällä matkaaminen hyvässä porukassa on vaan yksinkertaisesti kivaa. Eikä tarvitse vaivautua erikseen salille, sen verran hyvästä treenistä tuo käy, Tällä kertaa kehtaan ehkä yhden kuvan ladata tännekin, kun sen julkaisuun toisessa yhteydessä sain jo luvan ;) 

Olen ollut nyt aika tarkalleen kuukauden Suomen puolella etätöissä, pian pitäisi varata taas lento ja siirtyä hoitamaan väikkärin kasaanpakkaamiseen liittyvää käytännön puolta paikan päälle. En oikeastaan tiedä ihan tarkalleen, mitä tässä on vielä tehtävä (siis sen varsinaisen kirjoittamisen lisäksi.. vaaditut opintopisteet taitaa sentään täyttyä) ennen papereiden palauttamista, väitöstä ja tutkinnon anomista. Auts. Pitänee haastatella työkaveriani, joka muutama viikko sitten valmistui virallisesti. Olisi ikävää tässä vaiheessa, jos homma tökkäisi johonkin pieneen muotoseikkaan. Minä ja byrokratia ollaan aina oltu huono yhdistelmä. 

Pikainen kuulumispostaus vaan tähän väliin, mutta josko tässä nyt kesän kunniaksi koettaisi ihan suoranaisesti aktivoitua tämänkin suhteen.