Kevät on ainakin täällä jo huiman pitkällä ja jokavuotiseen tapaani hämmästelen leskenlehtiä ja krookuksia, ja ihmettelen mihin lumet oikein katosi. Tosin tuolla pörrää jo jotain kuningatarkimalaisiakin, olen jo pari kertaa meinannut saada slaagit kun ulkona/parvekkeella näköpiiriin on osunut sellainen pingispallon kokoinen lentävä mölliäinen (minähän siis pelkään kuollakseni kaikkia lentäviä pimpiäisiä. Paarmat on vielä fine, mutta jos ilmassa killuu jotain vähänkin keltamustaan vivahtavaa, niin terve, meikä juoksee ja kovaa).
Kevättä on rinnassa yhdellä pienellä karvakerälläkin, joka alkaa hiljalleen olla ihan iso poika. Edelleen tyyppi on vähän turhan yöaktiivinen, viime yönä kaatui olohuoneen tornilamppu ja mun siirryttyä sohvalle nukkumaan hänen karvaisuutensa seuraksi, alkoi varpaiden kimppuun hyökkiminen. Luulin jo, että siltä oltaisiin vältytty.. harva herätys on yhtä ikävä kun jalkoihin loikkaava kissa, joka haluaa ottaa painimatsin varpaiden kanssa. Ah. Lisää ongelmia luo se, että herra karvaperse on päättänyt selkeästi laajentaa reviiriään ja ulko-ovesta rappukäytävään säntääminen tuntuu olevan huikean hauskaa. Onneksi suuri maailma lamauttaa hetkessä ja panikoiva kissanomistaja saa kaapattua katin kainaloon ja kiikutettua takaisin sisälle suht helposti ainakin vielä. Pitäisi jatkaa valjasharjoittelua, mutta tiedättehän kissat ja valjaat..?
