Eräjormana liikenteessä taas vaihteeksi

Kävin joskus viime(?)viikonloppuna relaamassa hetken Sipoonkorven pohjoispuolelle merkatuilla retkeilyreiteillä. Paha ihminen, piti tuolloin kirjoittaa aktiivisesti, mutta ei pystynyt. Paikka oli muuten heittämällä paras pk-seudulta löytämäni vähään aikaan (lue: näin yhden pariskunnan parin tunnin käppäilyn aikana). Ei mikään ylikansoitettu parkkis-100 m-tulentekopaikka -hirvitys kuten suurin osa täällä läpikäymistäni ja maisematkin paikoitellen varsin muikeita. Poluista päätellen kovin suurta käyttöä alueella ei ole, mutta yhtä pientä harhautumista ja yhtä reitin yhtäkkistä katoamista lukuunottamatta reitit oli kuitenkin hyvin merkattu ja simppelisti kuljettavissa, jos jättää meikäläisen lopussa suorittaman suon läpi tarpomisepisodin väliin, niin lenkkareillakin olisi todennäköisesti pärjännyt. Niillä ei vaan saa rakkoja kantapähinsä, eli osa autenttisesta ulkoilufiiliksestä jää tietysti uupumaan. 

Säätiedotus on tunnetusti turhaa hömpötystä, joten totta kai odottamaton ukkoskuuro ropsahti niskaan jossain puolivälin ja evästauon paikkeilla, mutta väliäkös tuolla. En nimittäin ole pitkiin aikoihin nähnyt yhtä hienoja sateenkaaria tai sateenjälkeistä värimaailmaa, kuin mitä Sipoossa tarjoiltiin verkkokalvoille. Ja hei, tällä kertaa olin sentään varautunut ottamalla sadetakin mukaan (housujen kastuminen ei niin haittaa, ne nyt kuivahtaa nopeasti vaikka hetken tietty saattavatkin tuntua ikävältä. Vaikka jos olisi ollut fiksu ja vahannut noi Fjällrävenin byysat ennen käyttöä, niin sekin murhe olisi jäänyt pois..). Ähäkutti vaan säiden jumalat, se on yks-nolla mulle tästä.

Mielessä on käynyt pitkin kesää, että jos nyt syksyllä kävisi pienellä patikkaretkellä jossain, aikataulut on ollut vähän mitä sattuu. Muutaman yön reissun ehtisi tietty vieläkin hyvien kelien osuessa kohdalle, mutta toisaalta taas pelkkä viikonloppu rajoittaa vähän sitä, minne saakka on järkevää lähteä ajelemaan. Olisin siis alun perin halunnut patikoimaan Pyhä-Luoston reitille, mutta siinä pitäisi varata kulkemisiin itsessään jo pari päivää, ja pelkkä vaellusosuus olisi vähän vauhdeista ja fiiliksistä riippuen kahden tai ehkä oikein nautiskeltuna jopa kolmen yön juttu. Vielä mahdollisia "lähi"seudun kohteita voisi olla Joutsijärvi tai Salamajärvi, mutta luontonsa puolesta tuo Lappi kyllä houkuttelisi enemmän.. Ja mites se olikaan niiden hirvikärpästen suhteen? Niitä ei ole ihan pohjoisimmassa osassa maata? Terv. nimim. en tykkää.

Vantaan ykkösfashionista vauhdissa

Voittajafiiliksiä

Nyt on kolmen vuoden uurastus lykätty kirjoihin ja kansiin, valmiina arvosteltavaksi. Väikkärini siis lähti tarkastukseen maanantain ja tiistain välisenä yönä, tosin muutamia käytännön juttuja tutkintoon liittyen pitää vielä hoidella. Mutta muuten voisi kai sanoa, että se olisi nyt sitten siinä (olettaen, että kaikki tutkintoon vaadittavat osiot menee tarkastuksesta läpi..). Aika helpottunut olo, tosin samalla tuntuu aika tyhjältä ja päällimmäisenä fiiliksenä on "mitäs nyt seuraavaksi?" 

Ennen viimeisintä Köpiksen jaksoa lähdin kaverin yllyttämänä kokeilemaan suunnistamista vähän extemporevetona. Juu, luitte ihan oikein. Käväisin Helsingin Suunnistajien iltarasteilla Pirkkolan urheilupuistolla ja pidin sen verran, että todennäköisesti kokeilen toistekin sopivan ajankohdan tullen. Lähdettiin 4 kilsan radalle parina ja hölkkäiltiin toista tuntia pusikoissa rastien perässä. Ei me kisaan päästy mukaan, kun ei loppujen lopuksi myöhäisen lähtöajankohdan vuoksi ehditty kiertämään kaikkia rasteja ennen maalin sulkeutumista, mutta otettiinkin homma jo alkuunsa enemmän hauskanpidon ja reippailun kannalta. Trackerin mukaan oltiin juostu suunnilleen tuplasti tavoitematka, eli ihan putkeen ei kaikkien rastien löytäminen mennyt, mutta väliäkös sillä. 

Tämän voi nyt ehkä luokitella yhdeksi uudeksi lajikokeiluksi, vaikka partiohommissa olenkin suunnistanut aiemmin pt-kisoissa ja harkoissa. Mulla on siis missio kokeilla mahdollisimman montaa uutta lajia mahdollisuuksien mukaan ja tänä vuonna uusien lajien listalla ei ole ollut kun boulderointi, slackline (jonka kanssa olin surkea..) ja tennis (en mie tässäkään loistamaan ole päässyt parin kerran perusteella) tähän mennessä. Mutta suunnistus ehdottomasti jatkoon! 

Ai niin, ja aiemmin mainitsemani 5x5 km:n viesti Köpiksen reissulla.. meidän joukkue oli 36. naisten sarjassa ajalla 2:19:42, eli ihan hyvin meni. Oma aika oli jotain 27 minuuttia ja risat, en hirveän tarkkaan hoksannut katsoa maalilinjan kelloa kun yritin vaan löytää meidän joukkueen seuraavan juoksijan lähtöalueelta parintuhannen muun tyypin joukosta.. Kolmanneksi sijoitettuna juoksijana oli muuten ihan rentoa, mutta sen osallistujamäärän alkoi tosissaan huomata, kun oman vuoron juoksijoiden lisäksi radalla yhtä aikaa oli vielä edellisen kierroksen kävelijäporukkaa, mikä meinasi aiheuttaa paikoitellen pieniä blokkeja. Mutta kaikkiaan kyseinen tilaisuus oli aivan mahtava, harmi kun en enää ensi vuonna pysty osallistumaan.